Ahdistusta, paskaa niskassa ja epäonnistumisia

Heipsan taas ja pahoittelen että joudun taas valittamaan, mut... tuntuu et.. mä en enää tiiä kelle puhua! Poikis ei kuuntele, bestikselle pystyisin kertoo mut se ei tajuu mistää mitään (pitäis selittää liikaa), mammalle voi puhuu kaikesta mut se on ollu nyt nii paljon kipeenä et en viitti rasittaa sitä... Mä oon siis jälleen tämä pieni  hiiri joka vikisee jostain pienestä nurkasta " mul on paha olla viittiskö joku jeesii? " Mut se on hiiri ei siit tarvii välittää...

 Uskallan jopa väittää mun poikis on lakannu seuraamasta tätä blogii.. jossai vaihees se luki mun blogii koska.. no suoraan sanottuna mä en joskus ees uskalla puhuu sille kaikesta VAIK MUN PITÄIS mut ei mul oo rahkeita siihen.. Siks myös kirjottelen tänne... se osas jossai vaihees aavistaa et jos mä olin ahistunu ja tosi vaitonainen nii se osas jo illasta käydä sit kattoo täält et oonko laittanu jotain.. Se on yks isoimmist syist miks kirjotan.. mä en uskalla puhuu.. Tää oon ainoo paikka missä uskallan itsekkäästi kirjottaa vaan siitä miltä MUSTA tuntuu tai miks MULLA on paska olla....

Yks syy siihen miks mä en uskalla puhuu sille on se et mä pelkään.. Itteeni pitkälti.. Mä pelkään aina uutta tappeluu.. mä just yleensä ite sen alotan ku oon meistä tempperamenttisempi ja räiskyvämpi.. ja sit taas tappelun jälkeen.. Itken omaa kurjuuttani, säälittävyyttäni ja sitä kuinka arvoton oon.. ja pelkään et se jättää mut.. MUTTA KU SE EI IKINÄ PUHU MULLE MITÄÄN! Mistä helvetistä mä voin oikeesti tietää mitä toisen pään sisäl käy tai mitä se yrittää miettii ku ei se sano mulle ikinä mitään...

Syy siihen miks mä kirjotan just tänää ja just näin paskalla ololla on sama syy ku se miks mun silmiin on sattunu kun ne olis tulessa ja miks mun keuhkoihin on sattunu viimeset kolme päivää.. Mä oon viimeseen kolmeen päivään itkeny enemmän ku mitä luoja ties kuin pitkään aikaan.. En oo varmaa koskaa itkeny näin paljon.. Mun keuhkoihin sattuu täst kaikest nyyhkyttämisestä.. äänettömästä huudosta.. oman kurjuuden vollottamisesta..

Mä oon epäonnistunu, ja pahasti, jossain mikä on mulle todella tärkeetä. Mä en oo ikinä epäonnistunu näin pahasti.. Siks muhun sattuu, siks mä oon äärimmäisen vittuuntunu, vihanen, ja ennen kaikkea.. Mä oon pettyny.. Mä oon pettyny itteeni.. Mul oli yksinkertanen tavote johon piti olla avun kanssa ihan sinänsä helppo päästä.. Mut mä en päässy.. Vaikka mä kuinka yritin.. suurimman osan matkasta melkeen yksin jopa.. mut ei.. Ja just ku me ollaan psykologin kanssa päästy mun ongelmien ja paskana olevan itsetunnon kanssa vähän eteenpäin.. nyt tuntuu et olis jo miinuksen puolella..

Mult on lapsest asti odotettu paljon.. Äiti on kyl aina tukenu rohkassu ja kehunu hyvistä suorituksista.. Sit taas Timo.. mun "faija"... Mä en o silt ikin toivonu muuta niin paljoo ku jonkin asteista hyväksyntää ja sen osottamista... Mä en saanu ees hyvästä yläasteen päättäri todistuksesta kehuja!!! aina on ollu parannettavaa... VITTU VAIKKA KOKEESTA OLIS TULLU KYMPPI.. siin on aina ollu jotain... Sen takii musta on tullu perfektionisti.. jopa negatiivisella tavalla.. mä ahdistun jos jokin ei mee niin kuin suunnittelin tai joku suunnitelma tai koulutehtävä kusee... ja nyt tämä... mä en osaa ees kuvailla miltä musta tuntuu.. muuta ku sen et muhun sattuu.. sisimpään... mul on muutenkin koko peruskoulun kestäneestä koulukiusaamisesta itsetunto tuhannen päreinä.. ja se on ihan ku sitä yrittäis teipata kasaa.. se hajoo pienestäki taas uusiks palasiks.. ja mun pitää yksin kasaa sitä..

Ja sit taas tää mun mistään tajuumaton poikis.. Sehän on vallan tyytyväinen itteensä ku se pääs helposti samaan mihin mä tähtäsin.. KAI SE NYT VITTU ON SILLE HELPPOO KU SILLE OJENNETAAN KAIKKI ASIAT VITTUN KULTALAUTASELLA.. sen ei tarvii ku napsauttaa sormii ja kaikki on heti vittu koiranpentuina odottamas miten ne voi palvella sitä... Mä heräsin tänä aamun sillee.. " minkäs teet.. ehkä täst tulee ihan jees päivä" no se kariutu HYVIN nopeesti.. heti ku avaan puhelimen nii nään feissarissa ilmotuksen kuin mun ylälinja suurin piirtein palvoo sitä ja sen suoritusta.. ja kaikki hokee se on vaa hyväks sulle, onhan se sun tiimissä... no joo mut se saa kaiken minkä eteen m teen töitä enemmän ku jaksankaa enkä pääse mihinkään... se saa sen suurin piirtein ojennettuna valmiina...

Tekstailtiin kun olin koulussa.. Mun oli tosi paha mieli ja paha olla sen fasen lukemisen jälkeen... ja kun herra oli leijunnu et täst vaa ylös päin... no mä kaipasin ees vähän rajaa siihen juttuun ja herra oli niin tyytyväinen itteensä..no mä kaipasin vähän lohtua mutta täält tulee vaa sellast et elä masentele, sun pitäis vaa olla onnellinen mun puolesta, sä et saa tyyliin tuntee mitään negatiivista tästä. VITTU JOS MÄ HALUUN ITKEE SILMÄT PÄÄSTÄ SIKS ET MUL ON PAHA OLO NII EN MÄ KYSY SIIHEN LUPAA!! Mä en haluis ees nähä sitä huomen.. Mut mun on pakko.. Mut vaan meidän duuni tapaamises..

Mä en olis kaivannu ku ees vähän ymmärrystä.. päähän silittelyy tai mitä tahansa.. En sitä et mulle sanotaa et kasaa ittes  et sä saa tuntee tollee.. Se oli mulle iso juttu ja mä en ymmärrä miks muut ei voi tajuu sitä... tai ees hyväksyy.. miks se on nii vaikeeta.. Poikiski sano " ei se oo niin iso juttu" MULLE VITTU OLI... mä meinasin soittaa sille ja sanoo et pidä vihdoinki se turpas kii oikeeseen aikaan ja suksi takas jyväskylää mis voit olla rauhassa tyytyväinen ittees...

Mun silmiin sattuu niin paljon et mä en ymmärrä miten tää itku on viel mahollista.. Miks ei tää jo lopu? Mul ei kyl oo vähään aikaa ollu näin ylijyrätty olo.. Mun pitäis huomenna varmaan vaa väkisin hymyillä ja antaa ihmisten kävellä mun yli..

niihän siinä aina käy...

Tähän sopii taas yks kappale mieleen mikä on ehkä mulle liiankin tuttu.. Linkin Park - Somewhere I belong

MD

Elämän ylitsepääsemättömyyksiä

Miks miesten kanssa ei ole kun ongelmia??!?!?!?

Tääki viikonloppu alko ihan jees olin ihan sairaan innoissani et ihanaa muru tulee kaupunkiin... siihen se ihan jees juttu sitten loppuki...

Ensinäki mä en kuule mitään muuta ku vaan juttua meidän yhteisestä duunista. Ei mitään puhetta meistä, parina. Kyllä kuulumiset vaihettiin mut se oli siinä.. Sit jos ärsyynnyn vähnkää jostain ongelmasta nii mua ruvetaan taas opettamaan et missä teen väärin.. miks sitä ratkasu ehdotusta ei voi tehä tyyliin " Hei ootko kokeillu tälleen.. vois ehkä auttaa" mut ei!!! Hirvee luennointi et mikä kusee (jonka tietää muutenkin jo valmiiks) ja mihin pitäis päästä ja millä työllä (nämäkin jälleen tiedossa mutta kun se työ ei tuota tulosta!!!!).
Miks pitää esittää niin tärkeetä ja fiksua varsinki jos muita on paikalla.. ku välillä tuntuu et must on pakko tehä tyhmän vaikutelma!!! Että vaan pääsee opettaan mua!!!

Toiseks: olitiin viettämässä osin kaveri- ja osin duuniporukalla iltaa. Kaikki pörräs vaan sen ympärillä ja suunitteli et miten hänet saadaan ens kevään reissuun.  Mä meen jossain hiljasessa välissä kysyyn joltain ylälinjalta et hei voisinko saada omassa duunissa apuu.. koska jos mulla menis hyvin nii miekkosella menis viel paremmin, kun se on musta seuraava. mut EI TAASKAAN!!! "katotaan myöhemmin" ja sit ruvetaankin suunnittelee toiseen kaupunkiin täräyttämistä ja tottakai niin että mies hyötyy ja minä olen jossai pimees kulmas puol iltaa sillee älkää sit huomatko mua... Kaikki on vittu sen kimpussa ja mä siinä välissä yritän itelleni saada apua nii ei ehi.. EIKÄ TIETENKÄÄ MUN MIES MITÄÄ TAJUU KU SEHÄN ON HUOMION KESKIPISTE!!!

Sitten kun se toimi samalla illan sen porukoiden kuskina, nii ei tietenkää voi omalle tyttikselle ilmottaa jos jää nouto paikalle jumiin.. Ei vaan se ilmottaa sen jollekin ihan random jätkälle.. Siitä joku tunti eteenpäin mä kysyn et " missäs meet" nii vastaus tulee "no kysy silt yhelt".. Kyllä vähän loukkas.. eikä se loppunu siihen vaan tietysti vitutuksissani heitin sillee "no ehin kysyy sulta"... " EN EHDI!" siis mitä vittua ehdit laittaa ton mut et voi laittaa vaa kiltisti et jumissa vieläki...EN EHDI...

Must ei oo pitkään aikaa tuntunu näin pahalta.. Viimeks ku taisteltiin tuon pelaamisesta ja pikku-ukkojen rakentelusta.. Mut ei se vetäny vertoja tän kertaselle... Must alkaa taas tuntuu et mä oon joku itsestään selvyys joka kulkee mukana.. Jolla ei oo niin hirveesti arvoo tai et ei oo niin välii.. Saan taas kipeitä flashbackeja mun lapsuudesta ja paskasta faijastani joka ei koskaa oikeestaa oo osottanu mulle mitenkää merkittävästi välittävänsä ees musta.. Alkaa kohta tuntuu taas samalta... mm. Tän takii meikä juosee nykyään psykologilla.. Mut tää ei kauheesti auta mun paranemis prosessia... Mul ei oo taas pitkään aikaan ollu näin yksinäinen ja suoraan sanottuna paska olla...

Sit se et ensin annetaan isoja haaveita siitä et mustaki voi joskus oikeesti tulla joku isokin.. ja sit taas lapataa paskaa niskaan nii et jään kaikkien muiden varjoon ja alle.. Kun mä en haluu olla sellanen -ENKÄ OOKKAAN!!- ihminen joka on sillee "MULLE KAIKKI NYT HETI" tai sillee mulle huomioo nyt.. Vaan oon tällanen liian kiltti perus hiljanen omaa olematonta vuorooni odottava suomalainen PIKKU TYTTÖ.. Mä faijan kanssa jo totuin olee sillee tärkeys listan lopussa tai olla olemattakaan siellä.. Mut se et ihminen joka mua rakastaa ja mä rakastan häntä, annan hälle kaiken mahollisen huomion, KAIKEN ITESTÄNI nii saa mut tuntemaa nää tunteet uudestaan...

Multa loppuu keinot kohta saada se ymmärtämään!!!!! Mä oon iteki jo ihan loppu noihin!!! mä en jaksais enää suuttuu ja olla vihanen MUTTA KUN SE EI VITTU MENE MUUTEN PERILLE!! Eikä se edellinen purkauskaan menny ilmeisesti jakeluun nii miks menis tääkään... Miks se ees yrittäis ymmärtää mun pahaa oloo ku... se unohtaa sen taas kohta.. yhtä tyhjän kanssa...

Mä oon aina joutunu peittelee jonkin verran himas tunteita. varsinikin jos itkettää.. ku joutuu heti hirveeseen risti kuulusteluun.. sen takii itken harvoin havaittavasti.. aina pyrin peittelee... Tänääki oli pakko karata vauhdikkaasti suihkuun et pääsi päästää tätä pahaa oloo ulos.. no eihän siit tullu ku entistä kurjempi olo... Mutku mä en saa surra itteeni tai mitään muutakaan rauhassa.. Aina ruvetaan tenttaamaan ja sit ahdistun siitä..

Ihan oikeesti.. Mä vaan haluisin jaksaa edes yrittää olla onnellinen.. Kai mä vaihteeks pyydän mahdottomia.

MD

Hengissä ollaan.. Just ja just....

Heipsan taas LIIAN pitkästä aikaa.. jumittanu vähän kun tässä on työjaksolla ollu ihan järkyn väsyny päivien jälkeen, ongelmia ollu suhteessa, kuuppa ei meinaa kaikkee tätä stressii muutenkaa kestää ja tällast.. Tässä siis pikanen priiffi miten mun viimenen kuukaus on menny.. täs on nyt ollu NIIIIN paljon kaikkee et osa jää väkisinkin pois ja saatan hyppiikki pahasti.. Oikeestaa voisin kirjottaa vaan aiheittain sillee nii se on helpompaa mulle ja te pysytte kärryillä :) Jos tätä kukaan jaksaa kiinteesti lukee :D Uskottelen sitä välillä ielleni et jotain vierasta muka oikeesti kiinnostais meikäläisen elämä.... Ei sitä koskaan tiiä.. lukija luvut kyl väittää et olis pariki seuraajaa.. ei tietä..

Mutta mun viimenen kuukausi aiheittain...

Alotetaas vaikka sellasesta ku Koulu:

Työjakso jatkuu.. Henkisesti tosi raskasta ollu.. Varsinkin ku viime viikol heti hiihtoloman jälkeen oli paljon potilas muutoksii.. Ohjaajakin oli sillee.. " Täs on seuraavan kahen vuoden vaihtuvuus kolmes päiväs " Vähän hasardii eikö??

Opin melkee joka päivä jotain uutta.. Tänää oli esim. lääke aiheinen päivä ku sain joku seittämän dosettii jaettavaks aamusta nii kyselin sitten eri lääkkeistä koko ajan lisä tietoja ja kertailin vanhoja tietoja. Mutta ei siitä sen enempää..

Seuraavaks vaikka kouluun liittyen, mun kovaa vauhtii lähestyvä Vaihto:

Joo tossa viime viikolla tuli ostettua lentoliput.. Alkaa aika pirun kovaa vauhtii lähestyy.. 29.4 olis tarkotus lähtee nii hiljenen täällä varmaan siks kuukaudeks ku oon siellä.. ellen innostu kirjottaa tänneki.. Kun vaihtoo varten perustin toisen blogin mut sinne tulee ihan musta tietoi ja kuvii nii pidän sen tästä erillään.. Et sieltä varmaan joitakin päivii kopsailen tänne... Kattoo miten jaksaa kirjotella..

Mutta paikka on mulla vähän auki et mihin meen sitten siellä Irlannin päässä.. ku nyt kordinaattori koulus pommittaa paikka vaihtoehdoilla.. Apua >.< Kai sieltä joku sopiva löytyy..

Työ:

No.. Vanhainhoito on aika taakse jääny ku ei sielt tuu mitää pyyntöö töihin.. Ei ne varmaa mua sinne enää kauheesti haluu... Mut onneks Kaveri sai mut houkuteltuu sellaseen puhelin myynnin tapaseen duuniin. On tosi kivaa ja saa tehä kavereiden kanssa just samassa tiimissä töitä.. Plus pysyy vaikkakin alan vaihdoksessa sama pohja: tehää ihmisten kanssa kontakti työtä.. parit kaverit hommaan saatu mukaan, poikis mukaan lukien, viel pitäis saada pari tyyppii ja asiakkaita nii rupeis homma rullaan ihan kunnolla. Ja sit sais samal ihan kohtuullist sivutulooki :)

Ihmissuhteet:

Bestiksen kanssa onneks hommat menee hyvin, kaikki skulaa, samaten ku vanhimpien kavereiden kanssa, Jotkut jaksaa taas valittaa ku ei musta kuulu mitään.. Ollu kans viime viikkoina oikeesti yksinäinen olo, ku mies J-kyläs ja mä täällä... Muutamien kanssa homma kusee ihan kunnolla, mut minkäs teet... en mä niitä kavereiks ois varmaa loppu peleis tarvinnukkaan..

Miekkosen kanssa ollu välil ihan kunnol onkelmii ja välil menee ku ruusuilla.. Okei omalla tempperamentilla aika paljon vaikutusta, mut ei sekä tilannetta helpota et toinen heittää vettä myllyyn ku vituttaa jo valmiiks..

Hyvinvointi:

Paskat mä siellä salilla oo pystyny käymää ku olin yhes vaihees kipeen ja sit menin paskoo mun varpaanki nii et siin on ihan kunnollinen kynsivallin tulehdus ja eka viikko oli sitä et miten selviin töistä tänää ku kävely ei onnistu ku sattuu... Nii se on tässä vähän vaivannu..

Sitten olin monen vuoden henkisten ongelmien kanssa taistelun jälkee viime maanantaina (lomalla) psykologilla.. Siellä sitten meikä itki ja kerto mikä on ongelmana TUNNIN se ehti esittää mulle pari kysymystä.. muutaman tarkennuksen ja mä puhuin koko sen muun ajan.. Onneks se oli ihan sillee kiva täti, ja huumorin tajunen. Mä en varmaa ekaa kertaa elämässäni pelänny vieraan ihmisen kanssa et se tuomitsis mut hulluks... Se vaa totes mulle et sul on pitkään pinttyny ja syvään juurtunu ongelma.. Me ratkastaan se, tai ainaki helpottaan.. Torstaina olis tarkotus mennä sinne uudestaan nii kattoo mitä siitä sitten tuleekaan..

Tässä sillee tiivistetysti meikäläisen viimenen kuukaus.. Hirveetä häslinkii ja juoksenteluu ollu.. Mut ton uuden duunin takii saanu vähän lisä buustii jaksamiseen ku tietää et jaksaa tehä tarpeeks hyvää duunii hyväs seuras nii se palkitaan :)

Näihin tunnelmiin sanon öitä ja valmistaudun taas huomisen koetuksiin
MD