Koti-ikävää

Madagaskarin pingviinit = Hullunkaasuauton pingiviinit   <- Tässä leirihuumoria huikealla tasolla..

Moips. Eilen en kauheesti mitää ihmeellistä päivitelly, niin ajattelin et tänää vois jotai pientä avautumista harrastella. Vähän kyllä lyö tyhjää, mutta eiköhän tässä ku alkaa vaan kirjottelemaan.

Tavallaan mun on vaikee tajuta miks mulla on näin kova ikävä kotiin jo vajaa viikon jälkeen, mutta toisaalta ymmärrän. Oon niin hyvin kotiutunu sinne, mulla on siellä läjä tärkeitä ihmisiä joille kanssa oon jollain tasolla tärkee, mä voin oikeesti kutsua sitä kaupunkia kodiks koska oon saanu alottaa siellä alusta, ja saanu kasvaa "aikuseks" siellä, eli saan elää omien sääntöjeni ja oman mieleni mukaan niiku hyväks koen. Huomasin tän tapahtuneen siitä, ku oltiin sunnuntaina äiten kanssa iltalenkillä ja puhuttii oikeesti ku aikuset. Oon myös huomannu ettei mun porukat enää kohtele mua ku lasta/teiniä, vaan oikeesti lähes saman arvosena aikusena ku ne ite. Se on hienoa, mutta samalla vähän pelottavaakin. Välillä huomaan, varsinki näil ripareilla, että välillä tykkään heittäytyä ihan kakaraks ja pelleillä minkä ehin. Kanssa huomannu sen, et mulla yks luottamus pykälä on se et jos voin avoimesti pelleillä jonku kaverin kanssa, ilman et välitän tippaakaan mitä ne ajattelee siitä. Tästä just hyvät esimerkit miun Jykylä murut Katsu ja Humppis :) Niiten kanssa voi ilmeillä, puhuu ihan idiooteil äänillä sun muuta pelleilyä ja me vaa nauretaan vatsakippurassa, vaikka muut olis ihan "että mikä oli?" Just se et tietää jo et ollaa ihan hulluja ku kavereita ollaan niin lohduttaa ettei voi mitenkää ajatella toisesta mitää pahaa tollasen takia. Kyllä sillee tiedostan vähentäneeni tota, mutta välillä pukkaa sellanen "lapsetusfiilis" millon haluu vaa olla pöllösti.

Katsusta ja Humppiksesta kun tässä sopivasti muutenkin puhun niin pakko jakaa teille <3 Mie sain Katsulta maailman ihanimman kortin, ku neiti oli käymässä kotipuolessaan pitkää viikonloppua ja näin sen ku tuli kotii Jykylää. Valitettavasti en vielä ihan haluu jakaa todellista henkilöllisyyttäni nii jouduin rajaa osn kortista pois mutta pää asian sain rajattua <3

 

Tossa kuvan yläreunassa näkyy osa Katsun hienosti piirtämästä Red Neck - baarista jossa ollaan just jameilla käyty. Kun olen puhunu siis Neckistä niin oon meinannu tota :) Kortin reinoilla on sitte miun pari vakio biisiä mitä oon laulellu: 10 kirosanaa, kuten alareunassa näkyy. Toisella reunalla on sitte Roviolla sekä Heilutaan. Katsu vielä ihanasti signeerannu kortin omalla nimellään ja nimen alla kaks ihanaa sanaa: Se oikea :D Humppiksen liitän tähän siten, että ku tossa näpersin puhelimen kanssa, että sain otettuu tosta kortista kuvan, niin löysin mun galleriasta muutaman pelleilykuvan, jotka otettiin mun läksiäisiltana. Mä en muistanu et mulla oli sellaset :D Sitte ku oon kuunnellu meidän riparin kesäteologin heittävän täysin samankaltasta huumoria, nii en oo välillä tienny pitäiskö tässä nauraa vai itkee. Mulla on ikävä mun Jykylän parhaita kavereita :(

Mulla on oikeesti sellanen olo ettei tää tyttö vois olla oikeesti onnelisempi ku miettii mitä kaikkee oon saavuttanu ja mitä kaikkee oon kokenu tän vuoden puolella. Okei, jälleen kerran olishan se oma miekkonen tohon kylkeen niiku piste iin päälle. Mut sit taas toisaalta oon alkanu oppii nauttimaan sinkkuna olosta. Sillee, ei mua sinänsä haittaa elää omaa elämääni, et mun ei tarvii huolehtii toisesta ja siitä millon ehin nähä toista tai tällee.. Kuulostaa ehkä karulta mut siillee, olis se kiva, mutta tällä hetkellä ei niin tarpeellinen. Sain kyllä ton äsken kuulostaa siltä, että mies olis taakka tai vastuu, mutta oon suhteessa sellanen, että sit oikeesti jaan aikani ja huomioni sille toiselle koska haluun että se mulle hyvin tärkeä ihminen on oikeesti osa mun elämää ja minö myös toivottavasti hänen. Tästäkin voisin taas jauhaa niin pitkään, muta haluun ihmetellä sitä et miks sitten tavallaan koen jotain pientä syyllisyyttä siitä et nautin yksinäni olosta? 

Leiristä voisin tässä mainita, että tääl ollu tosi paljon ruokaaaaaaaaaa ja mie oon ihan turvoksissa XD Ihan syöttöpossu olo! Hauskaa ollu kanssa tosi paljon, ja tällä leirillä oon oikeesti kokenu et alkanu löytää sitä sisäistä rauhaani :)

MD lähtee taas syömää ja riehumaan teinien kanssa! Moro!