Miks miesten kanssa ei ole kun ongelmia??!?!?!?
Tääki viikonloppu alko ihan jees olin ihan sairaan innoissani et ihanaa muru tulee kaupunkiin... siihen se ihan jees juttu sitten loppuki...
Ensinäki mä en kuule mitään muuta ku vaan juttua meidän yhteisestä duunista. Ei mitään puhetta meistä, parina. Kyllä kuulumiset vaihettiin mut se oli siinä.. Sit jos ärsyynnyn vähnkää jostain ongelmasta nii mua ruvetaan taas opettamaan et missä teen väärin.. miks sitä ratkasu ehdotusta ei voi tehä tyyliin " Hei ootko kokeillu tälleen.. vois ehkä auttaa" mut ei!!! Hirvee luennointi et mikä kusee (jonka tietää muutenkin jo valmiiks) ja mihin pitäis päästä ja millä työllä (nämäkin jälleen tiedossa mutta kun se työ ei tuota tulosta!!!!).
Miks pitää esittää niin tärkeetä ja fiksua varsinki jos muita on paikalla.. ku välillä tuntuu et must on pakko tehä tyhmän vaikutelma!!! Että vaan pääsee opettaan mua!!!
Toiseks: olitiin viettämässä osin kaveri- ja osin duuniporukalla iltaa. Kaikki pörräs vaan sen ympärillä ja suunitteli et miten hänet saadaan ens kevään reissuun. Mä meen jossain hiljasessa välissä kysyyn joltain ylälinjalta et hei voisinko saada omassa duunissa apuu.. koska jos mulla menis hyvin nii miekkosella menis viel paremmin, kun se on musta seuraava. mut EI TAASKAAN!!! "katotaan myöhemmin" ja sit ruvetaankin suunnittelee toiseen kaupunkiin täräyttämistä ja tottakai niin että mies hyötyy ja minä olen jossai pimees kulmas puol iltaa sillee älkää sit huomatko mua... Kaikki on vittu sen kimpussa ja mä siinä välissä yritän itelleni saada apua nii ei ehi.. EIKÄ TIETENKÄÄ MUN MIES MITÄÄ TAJUU KU SEHÄN ON HUOMION KESKIPISTE!!!
Sitten kun se toimi samalla illan sen porukoiden kuskina, nii ei tietenkää voi omalle tyttikselle ilmottaa jos jää nouto paikalle jumiin.. Ei vaan se ilmottaa sen jollekin ihan random jätkälle.. Siitä joku tunti eteenpäin mä kysyn et " missäs meet" nii vastaus tulee "no kysy silt yhelt".. Kyllä vähän loukkas.. eikä se loppunu siihen vaan tietysti vitutuksissani heitin sillee "no ehin kysyy sulta"... " EN EHDI!" siis mitä vittua ehdit laittaa ton mut et voi laittaa vaa kiltisti et jumissa vieläki...EN EHDI...
Must ei oo pitkään aikaa tuntunu näin pahalta.. Viimeks ku taisteltiin tuon pelaamisesta ja pikku-ukkojen rakentelusta.. Mut ei se vetäny vertoja tän kertaselle... Must alkaa taas tuntuu et mä oon joku itsestään selvyys joka kulkee mukana.. Jolla ei oo niin hirveesti arvoo tai et ei oo niin välii.. Saan taas kipeitä flashbackeja mun lapsuudesta ja paskasta faijastani joka ei koskaa oikeestaa oo osottanu mulle mitenkää merkittävästi välittävänsä ees musta.. Alkaa kohta tuntuu taas samalta... mm. Tän takii meikä juosee nykyään psykologilla.. Mut tää ei kauheesti auta mun paranemis prosessia... Mul ei oo taas pitkään aikaan ollu näin yksinäinen ja suoraan sanottuna paska olla...
Sit se et ensin annetaan isoja haaveita siitä et mustaki voi joskus oikeesti tulla joku isokin.. ja sit taas lapataa paskaa niskaan nii et jään kaikkien muiden varjoon ja alle.. Kun mä en haluu olla sellanen -ENKÄ OOKKAAN!!- ihminen joka on sillee "MULLE KAIKKI NYT HETI" tai sillee mulle huomioo nyt.. Vaan oon tällanen liian kiltti perus hiljanen omaa olematonta vuorooni odottava suomalainen PIKKU TYTTÖ.. Mä faijan kanssa jo totuin olee sillee tärkeys listan lopussa tai olla olemattakaan siellä.. Mut se et ihminen joka mua rakastaa ja mä rakastan häntä, annan hälle kaiken mahollisen huomion, KAIKEN ITESTÄNI nii saa mut tuntemaa nää tunteet uudestaan...
Multa loppuu keinot kohta saada se ymmärtämään!!!!! Mä oon iteki jo ihan loppu noihin!!! mä en jaksais enää suuttuu ja olla vihanen MUTTA KUN SE EI VITTU MENE MUUTEN PERILLE!! Eikä se edellinen purkauskaan menny ilmeisesti jakeluun nii miks menis tääkään... Miks se ees yrittäis ymmärtää mun pahaa oloo ku... se unohtaa sen taas kohta.. yhtä tyhjän kanssa...
Mä oon aina joutunu peittelee jonkin verran himas tunteita. varsinikin jos itkettää.. ku joutuu heti hirveeseen risti kuulusteluun.. sen takii itken harvoin havaittavasti.. aina pyrin peittelee... Tänääki oli pakko karata vauhdikkaasti suihkuun et pääsi päästää tätä pahaa oloo ulos.. no eihän siit tullu ku entistä kurjempi olo... Mutku mä en saa surra itteeni tai mitään muutakaan rauhassa.. Aina ruvetaan tenttaamaan ja sit ahdistun siitä..
Ihan oikeesti.. Mä vaan haluisin jaksaa edes yrittää olla onnellinen.. Kai mä vaihteeks pyydän mahdottomia.
MD
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti