Tuskaa, ahistusta ja LIIKAA miehiä....

Joo.. joku viisas nainen mulle joskus sano että naisen elämässä ei voi olla liikaa miehiä... Tänään todistin sen vääräksi...

Mutta ensin päivitystä parilta päivältä...

Tiistaina olin taas ylpee itestäni ku olin jaksanu blogata maanantaina. Töissä ei muistaakseni ollu mitää kauheen ihmeellistä.. Varmaan vaan käden vääntöö yhden potilaan kanssa siitä kun mä haluisin et hän olis mun kontakti potilas ja hän taas ei... Olin kans vähän pasmat sekasin ku ehti edellisellä viikolla tottuu ohjaajan seuraan ja kehityskeskusteluihin.

Eilen sitten kävely oli yhtä helvettiä kun mulla on varvas auki ja se on kaiketi myös tulehtunu nii se on aika pirun kipee... onneks huomenna kouluu nii pääsee terkkarille tarkistuttaa sen että pitääkö se leikauttaa pois vai voiko sen hoitaa jotenki kuntoo.. 

Aamu meni ensin opiskelija infossa ja siitä menin stadii kamppiin shoppailee ja kävin varaamassa Morticiasta yhen ihanan paidan jota oon kattonu jo jonki aikaa ja se on aina pistetty mun päälle ku käyny kokeilemassa ja kuolaamassa korsetteja (se on varmaa seuraavien hankintojen seassa mitä Morticiasta hankkii ;) ) Kävin kanssa syömässä ja herkuttelemassa Arnold'sissa bagelia <3

Sitten sitä klenkkasin koko illan töissä ja mun ohjaaja jopa vähän sääli mua ja naureskeltiin et klenkataa yhessä ku toisella varvas paskana ja toisella polvi... Oli meil muutenki hauskaa. Jotenki oli sellanen kiva tunne et vihdoinki joku oikeesti kuuntelee mun asioita TOP- jaksolla ja on kiinnostunu keskustelee mun kanssa. Monta asiaa tuli puituu sen illan aikana... Monesta eri kulmasta ja ihan eri aiheista. Vähän tuli sellanen fiilis muutaman harjottelun jälkee et synkkais ihan kohtalaisen hyvin ohjaajan kanssa. 

Se kyllä sai vähän kyytiä tänää..

Tänää sitten taas kiukutteli tuo perkeleen varvas.. Kävin hakemassa sen ihanan paidan ja oon siihen tyytyväinen ^^ se istuukin hyvin mulle :) ainakin omasta mielestä.... Huomenna koeajan sen kouluun ku meen ku saan olla siviileissä, ei tarvii olla valkotakkisena :)

Töissä sitten oli vähän kyllä hylätty olo ku siel oli samassa vuorossa toinenki opiskelija joka on ollu mua viikon pidempää.. okei sil on muistaakseni ens viikko vika viikko tuol mut silti... ei oo kauheen kivaa ku tuut vaikka kahvihuoneeseen niin kaikki hiljenee ja ku se tulee nii juttua rittää... Tai jos mä yritän jutella jotai randomejaki nii mulle vastataa aika lyhyesti ja sit ku tää toinen tulee niin sit sitä juttuu kans riittää... Vähän orpo olo oli joo.... Kyllä se mun ohjaaja sillee joo jotenki jutteli mulle mut ei nii paljoo ku esim eilen.. Mut joo.. huomenna kouluun näkee kavereita ja siitä vois vielä mennä nuorten iltaan kattoo lisää kavereita.. Mutta sen näkee huomenna.. 

Niin vielä siitä liikaa miehiä jutusta...Ekana tänä aamuna joku puol tuntii siitä ku olin heränny nii ovikello soi... mie tassuttelen yökkärissä silmät ristissä avaa ovee nii siellähän tietenki on eka mies.. nuori ihan hauskan ja eksyneen näkönen. Eli putkimies joka tuli korjaa meidän keittiön lavuaarii jonka kanssa on aika säännöllisesti kerran vuodessa onkelmaa.. no.. lähen siitä sitten kaupungille.. ensin junassa on yks kyyläiliä.. yritin siinä olla välittämättä ja keskittyy musaan.. toinen tuli sitten kampissa vastaan.. tais jäädä perään ihemttelee niin kiinteesti tuijotti ku vastaan tuli.. Sitten kävin syömässä mäkissä nii siel oli peräti kaks tuijottelijaa.. Sitten ku oliki jo kiire töihin nii mut tietenki keskellä katua pysäytti toinen ihan kivan näkönen nuori miekkonen ja yritti kaupata mulle ideaa unisefin lahjottajana olosta ja tietysti mun heikkouteen eri lapsille lukutaitoa kehitys maissa... no siitä ku pääsin vihdoin irti nii pitipä sitten soittaa töihin että tulen myöhässä ku tää miekkonen mua pidätteli.. Töihin ku pääsin nii piti pukkarissa kattoo vähän aikaa peiliin et onko naamassa jotain.. tyylii meikit poskella tai jotai.. no enhän mä tuossa pärstässä mitää outo huomannu joten juoksi osastolle muutenkin myöhässä.. Ja sitten ihan ku näitä tuijottelijoita ei olis ollu tarpeeks nii siellä on ne kaksi mies potilasta jotka mua sitten melkee vuorotellen vikitteli... MIKÄ NOITA MIEHIÄ VAIVAA??? Olen normaali nuori likka, jos silmää miellyttää nii ei sentää katseellakaan tarvii syödä! Olen varattu kiitos ja heihei!

Nyt mie sanon taas öitä ja muuten seuraajille kiitos.. Huomasin tänään kun tulin kirjottelemaan että maanantaina ku vikan tekstin julkasin nii siel oli peräti viis katselua.. joka on mun ennätys.. jos joku tätä mun päivittelyä seuraa nii en osannu siitä ees unelmoida.. Yhden jopa ehkä arvaan ellen tiedä mutta muista oon pihalla...

Kiitän ja kuittaan 

MD

Risuja ja ruusuja (vaikka ruusuja onki vähemmän mut onpahan kuitenki)

Hellou taas. Taas on melkeen viikko menny vähän liianki nopeesti ja väsyneesti... Ei tästä itteensä niskasta kiinni ottamisesta taida oikee tulla kauheesti mitää.. tai sut pitäis yrittää aikasemmin alkaa kirjottaa nii jaksais.. mut kuiteskin.. asiaan vaihteeksi..

Viime tiistaina siis kirjottelin viimeks.. no... tässä on ollu aika paljon kaikkee viikon matkalla...

Tiistaihin lisäten mulla oli sillon kanssa opettaja käymässä työpaikalla ja juteltiin perus koulujuttuja liittyen työssäoppimiseen.. oli aika uuvuttavaa... ja oli se päivä muutenki ku sain soitettuu sinne nupolii..

Keskiviikkona olin ihan kuollu iltavuoron jälkee ja sen et olin kirjotellu blogii vähän myöhään selvisin päivästä ihan kunnialla ja mietittiin vähän ohjaajan kanssa et kuka potilaista olis hyvä mulle omaks potilaaks.. sit sovittii kans et sitten kun koen olevani valmis ja jakso on sopivassa vaiheessa niin voin ottaa kanssa perioidi potilaan omaks potilaaks.

Poikis ilmotti kans illasta että hän tulee käymään kaupungissa viikonloppuna muutamien asioiden tiimoilla ja näkee mua <3

Torstaina sitten kävin salilla hyvän ystävän kanssa ja tuli tehtyä ihan kunnon treenikin siinä... Tuntu et mieli virkisty vähän ku pääs polttamaan kaloreita ja pahaa oloa painoihin. Töihin sitten menin sut uupuneena treenistä mutta hyvin se meni sekin päivä. Alan pääsee jo ihan hyvin kärryille noist hommista mut mul on silti paljon totuttelemista siihen et se on kans isoks osaks läsnäolo työtä.. eli ollaan vaan tavoitettavissa jos joku haluu tulla juttelee jostain..
Kesken vuoron sitten mulle soitti joku idealla psykologi sielt nupolista vaikka mulle oltii sanottu et soittaa varmasti vasta perjantaina mut ei se mitää.. sain ajan sinne ja olin suht helpottunu et tää lähtee oikeesti pyörimään tää mun avun saantii.
Loppu illasta sain pidettyy palautekeskustelun mun ohjaajan kanssa ja mun kehitys on ruvennu lähtee ihan hyvään suuntaan, vaikka kuinka oon arka ja näin.. must oli kans hienoo kuulla et vaikka mun kokemattomuuden huomaa niin silti (ohjaaja iteki sano) nii mun osa siellä onkin oppia et miten noiden potilaiden kanssa ollaan käytännössä... et koulu voi opettaa kuinka paljon teoriaa mut ei se koskaan korvaa käytännön oppimista. Se oli ihanan kannustavaa ku pelkäsin vähän et täs käy samallailla ku edellises jaksos eli mua tuomitaa mun kokemattomuudesta, mut tuol ei oo sitä..

Perjantaina sitten taas ihan kuolleena illasta aamuun mut tota aamuu piristi et pääsin ECT- hoito infoon.. eli pois omalta osastolta \o/ Oli vaa aika jännä sillee et se ite infopläjäys kesti joku 20 minaa ja sitten loput kahesta tunnista oltiin seurailemassa niitä hoitoja ja heräämisiä.. plus juoksenneltii avaamassa osaston ovea ja oltiin muuten apu käsinä se mitä saatiin olla... mä jouduin jopa avustamaan yhtä hoitoo koska olin paikalla ja anastesia (eli nukutus) lekurilta loppu kädet kesken nii mut otettiin siihen sotkuun mukaan.. en kyl tehny muuta ihmeellistä ku ventiloin sille potilaalle happee ja sit kouristelujen aikana pidin kanyyli kädestä kii et se ei  irtois.. sit menin seurailee sen heräämistä nii heräs ihan rauhallisesti.

Illasta näin sitten raksupoksuani <3 olin kyllä ihan kuitti päivän päätteeks mut kyllä kannatti.. tulin joskus kympiltä kotii ja katoin Vampyyrien imussa ja nauroin huonoille jutuille... sitten umpi väsyneenä nukkumaan ja pirteenä seuraavaan aamuun.

Lauantai oli samaan aikaa ihan hirvee päivä ja sit taas hyväkin... Päivällä mul oli joku ultimaattum vitutus sillee et tiuskin mutsille, haukuin melkee poikiksen pystyy ja olin sille muutenki tosi vittumainen mitä se ei olis ansainnu koska se on ollu vaa koko tän reilu kaks vuotta aina mun tukena ja turvana.. Se on liian ihana mulle mut kai mäki ansaitsen jotain ihanaa munki elämään vaik kaikki muu menee kurjasti.. Olin siis sille tosi vittumainen ja inhottava melkee koko päivän mut silti se otti mut sitten myöhää illal rakastavin sylin vastaa ku menin niille yöks sen jälkee ku olin viettäny iltaa lapsuudesta asti parhaan ystäväni 19 vuotis synttäreinä. Kai noi hetken on just niitä syitä siihen et palvon sitä niin paljon. Sit ku se suuteli mua pitkästä aikaa nii tuntu myös et olisin ihan rakastunu siihen uudestaan. Vaikka oon jo valmiiks ihan umpirakastunu siihen!! On se uskomaton olento...
Kissalla oli kans ilmisesti ikävä ku tulin poikiksen luokse nii en meinanu eteisessä saada ees takkii pois ku kissa kiehnää jaloissa kasia ja maukuu huomioo.. siinä sitte rapsuteltii, siliteltii ja lässyteltii jonki aikaa ja mentii koko lössi sitten nukkumaan

Sunnuntaina oli sitten ihan herätä taas rakkaan kainalosta kissan yöllisten hereillä pitojen jälkeen rätti väsyneenä. Siinä vietettiin sitten laatu aikaa murun ja vauvan kanssa, käytii syömässä poikiksen kakkos porukoiden luona ja sit lähestiki poikiksen kotii lähön aika. Junan ovella oli sitten pakotettava se sisää ennen ku rupesin vollottaa.. On noi eroomiset aina yhtä inhottavia.. mutta jälleen näkemiset on sen takia aina entistä ihanempia.. mut enää muutama kuukaus pitää odotella nii pääsee hyväs lykys muuttaa yhteen!!

Tänää oli sit taas ankee päivä töissä.. ei oikee mitää ihmellistä muutaku et mun piti päästä osallistuu yhen potilaan hoitokokoukseen mut sitä aikaa siirrettiin eikä mulle infottu siitä... kiva -.- mutta.. sitten tuli kotii.. nukahin vaihteeks sohvalle ku olin syöny välipalaa.. heräsin.. kävin suihkussa, katoin pari jaksoo uutta jännää animee ja sit aloin taas bloggaa...

Tällasta säätämistä tää meikän elämä välillä.....

Kiittäen ja kumartaen
MD

Pitkän odotuksen jälkeen....

Heipsan taas on mennyt viikko liian nopeasti ja kirjoittamiselle on liiankin helppo töiden jälkeen sanoa että myöhemmin.. Mutta nyt on hyvä syy sanoa että ei enää vetkutteluja ja otappa naikkonen itteäs niskasta kiinni ja ala kirjottaa. Se selviää myöhemmin päivityksessä.

Maanantaina kirjottelin viimeks.. oukei.. eli.. Tiistaista tosrtaihin ei ollu muuta ihmeellistä ku mun päivä rytmi oli luokkaa herään aamulla 5.45, menen töihin ku vuoro alkaa 7.30, pääsen väsyneenä töistä 14.30 oon neljän maissa kotona, istun sohvalle ja havahdun hereille seiskan aikaa.... Ja ysiltä toki pitää mennä nukkumaan. Viikolla kävin kans stadissa shoppailemassa nii oli muuten tosi lähellä etten ostanu Morticiasta korsettia.. myyjä oli niin hyvä mutta raha puhu omasta puolestaa ni pystyin olla ostamatta. Sitten tein EMP:lle tilin ja tilasin sielt pari ihanaa paitaa..

Perjantaina mul oli 13 tunnin työ päivä ku eka olin seittämän tuntia ja sitten kuus tuntii omassa työssä ilta vuorossa. Sitten kävin kattoo kavereita nuorten illassa.

Launtaina olin näkemäs kans parii kaverii ja sit kävi työkaverin läksiäisis ku se muuttaa J-kylään. Sunnuntaina näin lapsuuden kaveria ja meil oli tosi hauska shoppailu reissu. Ens vkl todennäkösesti sen kaa viettää sen synttäreitä...

Eilen oli random päivä mutta työpaikan velvoittaman vaitiolovelvollisuuden takia en voi hirveesti kertoo nii en viitti edes alottaa kauheesti etten lipsauta mitään... Sain kyllä eräältä potilaalta kuulla että kun olen näin nuori ja vata opiskelija niin enhän minä mistään tiedä, enkä minä ole mitään VARSINKIN kun olen opiskelija. Huvittavaa miten joku voi olla noin törkee toiselle ihan ilman mitään syytä. Otti kyllä päähän mutta ammattimasuuden takia en voinu sanoa enkä tehä mitään vaikka teki mieli antaa kunnon selkäsauna ja sanoo samal pari valittua sanaa...

Tänää olin ekassa illassa eikä siellä oikee mitää ihmeellistä.. Sain tänää soitettuu Nupoliin et saisi pariin henkiseen ongelmaan apua, ja sitä saankin vihdoinkin.. kyllä siinä komee itku tuli ku oli niin helpottunu ettei tienny pitäiskö itkee vai nauraa... Tein sitten molempia.. Kai tästä sitten se henkinen parantuminen voi viimeinkin alkaa...

Mutta mulla on huomenna aamu ja mä olen jopa nyt liian myöhään valveilla niin pitää mennä nukkumaan. Kiitos ja kumarrus


MD

Ammattiosaamisen näyttö jakso JAIKS!

Eka päivä työ jaksolla ja oli ihan sairaan siistii!! Mut samalla tosi ahistava päivä...

Aamusta nousin dösään mennäkseni töihin nii tietysti ainoo kunnon vapaa paikka on selkä menosuuntaan päin.. no istahan siihen ja tietysti niin mun tuurilla siihen viereen tulee seuraavalla pysäkillä sellanen järkyttävän kokonen korsto joka istuu viel puoliks mun penkillä niin et oon kunnon rutistuksissa siin seinää vasten. Tosi kiva.. sit se viel hais ihan kauheelle ja siin oli muutenki huono olo ku oli ei meno suuntaan päin. Teki mieli kysyy sit ku bussiin tuli tilaa et " Siirrytkö sä vai mä vai haluuks et oksennan sun syliin ku istut melkee päälläki?"

No.. pääsin bussista pois (vielä oikeella pysäkilläki Jeij!) nii meinasin sitten työpaikkaa kohti kävellessä vetää komeet lipat jäisellä tiellä.. Mahtavaa..

Pääsin kuitenkin työpaikalle ehjin nahoin ja kun pääsin osastolle sisään niin mulle tarjottii heti kahvihuoneessa kahvia :) en kyl osaa juoda ja totesinki " En osaa juoda kahvia. En oo valitettavasti niin sivistyny " Ja sain kaikki nauramaan Success! Päivä oli muuten ihan kiva mut se oli ahistavaa ja menin jo pieneen paniikkiinki ku kaks asukasta tuijotteli varmaa puol tuntii yhteensä sen päivän aikana mun rintoja sillee naama melkeen kiinni niissä.. toisen jouduin ihan työntää pois toiselle riitti ku sano pahasti... Ihmettelen vähän et mun ohjaaja ei sanonu siihen mitää vaik se oli ihan siin vieressä... Ei ollu kivaa.. : (

Sitten mukavasti pääsin vähän aikasemmin lähtemään töistä koska munohjaajan sanojen mukaa " Ku tää on tällanen spesiaali päivä ku tää on sun eka nii oot kyllä ansainnu sen et lähet meidän kaa samaan aikaan." Mun ei olis tarvinnu olla siel ku joku vajaa tunti enää.. Mut oli se ihan kiva : )

Tällä kertaa tulin sitten junalla kotii ja totesin et sillä pääsee kätevämmin kun pääsen suoraan pukkarien ovelle sitä reittiä nii mun ei tarvii kulkee miljoonan mutkan kautta . Junassa oli sitten kivasti joku euroopan omistaja ku istu nii leveesti kyynärpäät mun kyljissä kiinni... Kivaaaaa..... Sit tuli viel hirvee hedari joka on lähteny vasta tässä kirjottaessa.

Sitten ku pääsin kotii nii tuli tossa vedettyy varmaa parin tunnin tirsat ku mun piti vaan hetkeks laittaa silmät kiinni.. jeij... Mutta mä olen nytte kuoleman väsyny ja huomenna herätys vähän ennen kuutta joten.. ÖITÄ

MD

Miksi?

Miksi tuntuu monesti siltä että vaikka kuinka yrittää olla vahva ja kestää kaiken paskan mitä maailma syytää niskaan, kakki hajoaa käsiin eikä omat voimat riitä enää jaksamiseen?

Miksi tuntuu siltä että silloin ku pitäisi nauttia omasta olosta ja omasta rauhasta, on maailmassa aivan yksin?

Miksi kyyneleet ei riitä ajamaan tätä perus

olemukseen syöpynyttä pahaa oloa pois?

Miksi juuri silloin kun haluaisi pyytää apua sanoja ei tule suusta ulos, ei edes kuiskausena? 

Miksi niitä sanoja riittää sitten valittamaan ei niin isoista asioista?

Miksi juuri silloin kuin pitäisi olla rohkea, haluaa vain juosta karkuun?

Miksi sääliä saa silloin kun sitä ei kaipaa, mutta sitten kun sitä oikein rukoilee pientä halia, kättä olkapäällä tai turhaa hössötystä ja lässytystä kaikki vain kävelee ohi?

Miksi kaikki väittää että mä olen vahva, vaikka oikeesti oon heikko ja helposti hajoava?

Miksi hyvistä päivistä tulee niitä paskoja?

Miksi mä olen huono ystävä?

Miksi kyseenalaistan itseni hyvänä tyttöystävänä?

Miksi mä kärsin näin paljon?

Miksi mä pelkään elämää?

Miksi en vois vaan nauttia elämästä ja sen pienistä ihmeistä?

Miksi.......

...Voi kun tietäisin...

Olisi kiva tietää.