Hellou taas. Taas on melkeen viikko menny vähän liianki nopeesti ja väsyneesti... Ei tästä itteensä niskasta kiinni ottamisesta taida oikee tulla kauheesti mitää.. tai sut pitäis yrittää aikasemmin alkaa kirjottaa nii jaksais.. mut kuiteskin.. asiaan vaihteeksi..
Viime tiistaina siis kirjottelin viimeks.. no... tässä on ollu aika paljon kaikkee viikon matkalla...
Tiistaihin lisäten mulla oli sillon kanssa opettaja käymässä työpaikalla ja juteltiin perus koulujuttuja liittyen työssäoppimiseen.. oli aika uuvuttavaa... ja oli se päivä muutenki ku sain soitettuu sinne nupolii..
Keskiviikkona olin ihan kuollu iltavuoron jälkee ja sen et olin kirjotellu blogii vähän myöhään selvisin päivästä ihan kunnialla ja mietittiin vähän ohjaajan kanssa et kuka potilaista olis hyvä mulle omaks potilaaks.. sit sovittii kans et sitten kun koen olevani valmis ja jakso on sopivassa vaiheessa niin voin ottaa kanssa perioidi potilaan omaks potilaaks.
Poikis ilmotti kans illasta että hän tulee käymään kaupungissa viikonloppuna muutamien asioiden tiimoilla ja näkee mua <3
Torstaina sitten kävin salilla hyvän ystävän kanssa ja tuli tehtyä ihan kunnon treenikin siinä... Tuntu et mieli virkisty vähän ku pääs polttamaan kaloreita ja pahaa oloa painoihin. Töihin sitten menin sut uupuneena treenistä mutta hyvin se meni sekin päivä. Alan pääsee jo ihan hyvin kärryille noist hommista mut mul on silti paljon totuttelemista siihen et se on kans isoks osaks läsnäolo työtä.. eli ollaan vaan tavoitettavissa jos joku haluu tulla juttelee jostain..
Kesken vuoron sitten mulle soitti joku idealla psykologi sielt nupolista vaikka mulle oltii sanottu et soittaa varmasti vasta perjantaina mut ei se mitää.. sain ajan sinne ja olin suht helpottunu et tää lähtee oikeesti pyörimään tää mun avun saantii.
Loppu illasta sain pidettyy palautekeskustelun mun ohjaajan kanssa ja mun kehitys on ruvennu lähtee ihan hyvään suuntaan, vaikka kuinka oon arka ja näin.. must oli kans hienoo kuulla et vaikka mun kokemattomuuden huomaa niin silti (ohjaaja iteki sano) nii mun osa siellä onkin oppia et miten noiden potilaiden kanssa ollaan käytännössä... et koulu voi opettaa kuinka paljon teoriaa mut ei se koskaan korvaa käytännön oppimista. Se oli ihanan kannustavaa ku pelkäsin vähän et täs käy samallailla ku edellises jaksos eli mua tuomitaa mun kokemattomuudesta, mut tuol ei oo sitä..
Perjantaina sitten taas ihan kuolleena illasta aamuun mut tota aamuu piristi et pääsin ECT- hoito infoon.. eli pois omalta osastolta \o/ Oli vaa aika jännä sillee et se ite infopläjäys kesti joku 20 minaa ja sitten loput kahesta tunnista oltiin seurailemassa niitä hoitoja ja heräämisiä.. plus juoksenneltii avaamassa osaston ovea ja oltiin muuten apu käsinä se mitä saatiin olla... mä jouduin jopa avustamaan yhtä hoitoo koska olin paikalla ja anastesia (eli nukutus) lekurilta loppu kädet kesken nii mut otettiin siihen sotkuun mukaan.. en kyl tehny muuta ihmeellistä ku ventiloin sille potilaalle happee ja sit kouristelujen aikana pidin kanyyli kädestä kii et se ei irtois.. sit menin seurailee sen heräämistä nii heräs ihan rauhallisesti.
Illasta näin sitten raksupoksuani <3 olin kyllä ihan kuitti päivän päätteeks mut kyllä kannatti.. tulin joskus kympiltä kotii ja katoin Vampyyrien imussa ja nauroin huonoille jutuille... sitten umpi väsyneenä nukkumaan ja pirteenä seuraavaan aamuun.
Lauantai oli samaan aikaa ihan hirvee päivä ja sit taas hyväkin... Päivällä mul oli joku ultimaattum vitutus sillee et tiuskin mutsille, haukuin melkee poikiksen pystyy ja olin sille muutenki tosi vittumainen mitä se ei olis ansainnu koska se on ollu vaa koko tän reilu kaks vuotta aina mun tukena ja turvana.. Se on liian ihana mulle mut kai mäki ansaitsen jotain ihanaa munki elämään vaik kaikki muu menee kurjasti.. Olin siis sille tosi vittumainen ja inhottava melkee koko päivän mut silti se otti mut sitten myöhää illal rakastavin sylin vastaa ku menin niille yöks sen jälkee ku olin viettäny iltaa lapsuudesta asti parhaan ystäväni 19 vuotis synttäreinä. Kai noi hetken on just niitä syitä siihen et palvon sitä niin paljon. Sit ku se suuteli mua pitkästä aikaa nii tuntu myös et olisin ihan rakastunu siihen uudestaan. Vaikka oon jo valmiiks ihan umpirakastunu siihen!! On se uskomaton olento...
Kissalla oli kans ilmisesti ikävä ku tulin poikiksen luokse nii en meinanu eteisessä saada ees takkii pois ku kissa kiehnää jaloissa kasia ja maukuu huomioo.. siinä sitte rapsuteltii, siliteltii ja lässyteltii jonki aikaa ja mentii koko lössi sitten nukkumaan
Sunnuntaina oli sitten ihan herätä taas rakkaan kainalosta kissan yöllisten hereillä pitojen jälkeen rätti väsyneenä. Siinä vietettiin sitten laatu aikaa murun ja vauvan kanssa, käytii syömässä poikiksen kakkos porukoiden luona ja sit lähestiki poikiksen kotii lähön aika. Junan ovella oli sitten pakotettava se sisää ennen ku rupesin vollottaa.. On noi eroomiset aina yhtä inhottavia.. mutta jälleen näkemiset on sen takia aina entistä ihanempia.. mut enää muutama kuukaus pitää odotella nii pääsee hyväs lykys muuttaa yhteen!!
Tänää oli sit taas ankee päivä töissä.. ei oikee mitää ihmellistä muutaku et mun piti päästä osallistuu yhen potilaan hoitokokoukseen mut sitä aikaa siirrettiin eikä mulle infottu siitä... kiva -.- mutta.. sitten tuli kotii.. nukahin vaihteeks sohvalle ku olin syöny välipalaa.. heräsin.. kävin suihkussa, katoin pari jaksoo uutta jännää animee ja sit aloin taas bloggaa...
Tällasta säätämistä tää meikän elämä välillä.....
Kiittäen ja kumartaen
MD
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti