Heipsan. Elämä tällä viikolla ollu sen verran kirjavaa, että ei oo taas löytyny paikkaa vaan istuu alas kirjottamaan. Helleki vieny veronsa, nii jaksamisesta ku miun nahasta :D Parina päivänä ollu vähän enemmän ulkona, nii harteilla kaunis hento puna. Mutta viikko ollu täynä vilinää, vilskettä, vanhoja ja uusia tuttuja, sekä muutenkin hyvin ihmistäyteinen :)
Tiistaina heräsin ajoissa, koska ei jostai kumman syystä enää väsyttäny ysin jälkee. Aloin siinä sitte siivoilemaan innokkaasti. Pesin pyykkiä, tiskasin mun astiavuoren, pyykin pölyt ja järkkäilin paikkoja uuteen kuosiin. Sitten siinä menin päivällä hyvän ystäväni luokse jutskailemaan sekä kattomaan eeppisiä suomessa bännättyjä muumijaksoja :) Oli tosi kiva saada asiat puhuttua halki ja vielä oikeesti tosi postiivisessa mielessä :) Mulle merkkaa tosi paljon et tunteista puhuminen on asiallista, rentoa ja positiivista, eikä et se menee itku-potku-raivoomiseen kun viesti ei mee perille. Puhuttii kanssa tosi laajasti ja jopa myös asioita jotka ei aikasemmin ollu tullu puheeks. Kyllähän siinä tuli itelle vähän ristiriitasia fiiliksiä, mutta tietenki tärkeintä oli se että mikään ei jääny epäselväks ja tietää missä mennään. Ystävyys on mulle kuitenki kanssa iso arvo, koska harvassa on näin mahtavat ihmiset. Voisin melkee sanoo et hän on mulle Petran ja Katsun lisäks parhaita ystäviä. Mulla on kanssa vähän sellanen olo et toi ehkä jopa lähens meitä jokseenki. En hänestä tiiä mut itelle tuli sellanen olo.
Sieltä kävin sitten moikkaamassa entistä kolleegaa, jonka kanssa tein koti puolessa töitä ku asuttiin vielä siel molemmat. Oli hauskaa jutella taas niitä näitä ja intoilla omaa ihastumistaan jolleki, joka ei oo kuunnellu sitä viimeset kaks viikkoo :D Katsu ei ihan aina jaksa enää inoostuu miun kanssa, mut ei se mitää, mie ymmärrän sitä tosi hyvin. Ku oltii pari tuntii juoruiltu, nii mie kävin syömässä kotona ja sit lähettiiki tän mun hyvän ystävän, jota olin päivällä nähny, kanssa ulos istumaan iltaa. Taas vaihteeks juttua riitti et venähtihän se aamutunneille asti. Mut hei, mie oon kesälomalla vielä hetken ennen töitä nii ajattelin nauttia! Opettelen nauttimaan elämästä muutenki, ku nyt oon alkanu vihdoinki elämään sitä. Juteltiin taas melkee kaikesta maan ja taivaan välillä. JOkseenkin kanssa jatkettiin päivästä keskustelua, ja mie rohkaistuin kertomaan miun ei niin keposesta menneisyydestä. Oonhan mie täällä blogissa sillon ekan vuoden aikana puhunu siitä, mut aika pinnallisesti, enkä tiiä kuinka innokkaita ihmiset on lukemaan mun kaikkia kirjotuksia :D Mut mulle tuli hyvä olo siitä, ettei hän ihan friikannu. Osasin toki jonkinlaista järkytystä odottaa, mutta yllättävän rauhallisesti hän siihen ainaki ulospäin näytti suhtautuvan. Tiiän ettei tollasen kuuleminen ja sisäistäminen oo mikää helppo keissi, mut ei sitä oo ollu kantaakaa. Mä saan kanssa vähän helpotusta siitä, että ku tiiän että mulle tärkeet ihmiset tietää, miks saatan johonki täysin normaaliinki asiaa joskus reagoida oudosti, tai jos meen ihan yhtäkkii muutenki oudoks. Ja se et ku oon hyväksyny sen tosi asian, että mulle on ny sattunu elämässä paskoja aioita, jotka on muokannu musta sellasen ku oon ja oon siltä osin sinut itteni kanssa. Toki jotkut asiat mitä siitä kumpuaa, nii en oo niiden kanssa sinut, mutta ku tiiän mistä ne tulee nii osaan käsitellä niitä.
Tästä tuli koomisesti mieleen että exänihän oli sitä mieltä, että mun menneisyys vaikuttaa muhun liikaa. NO.. mie en voi mun menneisyydelle mitään ja miulla ei oo ollu muutakaa keinoa selviytyä siitä, ku vaa hyväksyä se. Tähänhän tuli sitte kommenttia ettei mun tarvis hyväksyy itteeni tällasena, että voisin hankkiutua ammattiavun piiriin ja hoitaa asiani kuntoon. NO.. kyllä olen miettiny, että ehkä olis joskus syytä mennä psykoterapeuttiseen hoitoon, mutta se ei ole mitään ilmasta ja mä saakeli olen opiskelija. Ja mä oon rampannu viime vuonna jo puolisen vuotta psykologilla. Siitä oli apua, mutta vain päälisin puolin. Ja joo mun ei sillee tarvis hyväksyy itteeni tällasena, mut en myöskää hyväksy sitä, että kaiken sen vaivan minkä oon tehny jo tähän itteni hyväksymis pisteeseen pääsemiseks, nii heittäisin kankkulan kaivoon. Joo ihminen voi muuttaa itseään ja kehittää itseään, mutta tässä kohtaa joku tais hieman ymmärtää väärin koko konseptin mitä sillä ajetaan. JA EI mä en lähe muuttamaan itteeni toisen takia. Mä jopa oon jossai määrin ylpee siitä, että mussa on isojaki vikoja. Koska ne tekee musta yksilön, omanlaiseni ihmisen joka yrittää muutenki omaa paikkaansa omissa nahoissaan. En nyt sano että oon ilonen siitä että mussa on paljon paskoja asioita, mutta mie oon ilonen siitä et ne on tehny miusta sen kuka nyt oon. Ja nyt mie oon omaan elämääni erittäin ilonen ja onnelinen. Mä en muista millon viimeks olisin ollu näin onnellinen ja tyytyväinen omaan elämääni, ja tätä en sano kliseisesti miehen takia, vaan siks että mulla on asiat nyt tosi hyvin. Tokihan ne vois olla vielä paremmin mut mie oon jo tähän tyytyväinen. Unelmahan olis että olis se oma kulta kenen vieree illalla käpertyy koulutöiden tai töiden jälkee tuijottaa telkkaa ja nauttii olostaan sekä vaikka syödä jotain törkeen hyvää ruokaa.
Mutta kuitenki, meidän aamu yö jatku sitten heijän treenikselle, muutaman muun musiikiporukkailaisen kanssa. Siel oli siistii jammailla ja hihittää väsyneenä. Sain kans tältä mun ystävältä niiden EP:n jota kuuntelin sitten torstaina ku olin kampuksella tekemässä koulutöitä. Keskiiikkona kuitenki sitten ku heräsin, nii otin siinä päivää aika rennosti, kävin keskustassa hoitamassa muutamat juoksevat asiat ja illasta kattelin sitten leffoja ja olin vaan.
Torstaina sitten menin kampukselle tekemään kouluhommia ja kuuntelin just sitä levyy, jonka ystävältä sain tiistain ja keskiviikon välillä. Musa oli aivan mahtavaa ja sain siitä hyvän kirjotusfiiliksen ja draivin päälle. Ilmottauduin kanssa syksyn opintoihin ja laitoin kalenteriin jo ensimmäisen kahen jakson aikatulut. Oli makeeta saada jo konkreettista silmää miltä ens vuos näyttää. Siellä oli kuitenki esim. Sosiaalipolitiikkaa, Sosiaaliturvaa, Lastensuojelutyötä, Vanhustyötä. Ihan hyvin siis kaikkee kiinnostavaa. Siitä näin sitten vähän aikaa tuettavaa ja menin siitä sitten moikkaamaan yhtä jätkä kaveria. Siinä meni sitten se ilta rattosasti.
Perjantaina kävin taas aamupäivän kampuksella kuuntelemassa mahtavaa musaa ja pidentämässä raporttia joka pitäis saada ens viikolla valmiiks. Sieltä kävin äkkiä kotona ja menin sitten k-puistoo hillumaan parin opiskelukaverin kanssa jutskailemassa ja ottamassa vähän aikaa aurinkoa. Jatkoin siitä sitten matkaani Hannalle ja siellä juoruiltiin taas pitkään ja katottii kanssa pari jaksoo perinteisesti Heroesii. Oli ihanaa viettää tollai tutulla tavalla iltaa ja nauttii hyvästä seurasta. Hannan koira toimi mun terapeuttina jonki aikaa ku hapuili syliin vähän väliä, nii tulihan sitä kupsuteltua ja rapsuteltua ihan kiitettävästi. Menin sitte illalla kotii, kävin suihkussa ja laittauduin iltaa varten ja lähin puistoo pyörii ja kattoo törmäänkö tuttuihin. No löytyihän sieltä musaporukoita joiden seuraa lyöttäydyin. Sieltä jatkettii Poppariin jossa oli bändi jamit. Se oli aika kreisiä menoa, iteki kävin laulamassa. omasta mielestänihän sen meni ihan miten sattu, mutta kaverien mielestä kuulosti hyvältä, ottaen huomioon että se oli mun eka kerta bändin kanssa. Akustisee säestykseen jo tottunu Neckin jameilla ja osaa sillee kuunnella sitä ja pysyy mukana menossa. Mutta oli se mahtava kokemus! Joskus uusiks ku vaa sais sanat pysymään päässä ja saa varmuutta vetämiseen. Tänää olis jameilla tavote pärjätä ilman sanoja. Saa nähä mitä käy. Popparista jatkettii perinteisesti Timeen vielä vähäks aikaa ja sielläki vedettii yhet biisit mahtavalla fiiliksellä :) Oli hauskaa viettää aikaa hyvässä porukassa. Tähän sivuun voisi mainita että itse lähdin ulos ajatuksella että juhlistin töiden saamista. Sain muutaman hoitsu keikan tälle aikaa ku oon vielä täällä Jykylässä!
Eilen sitte heräsin aamulla aikasin ja lähin kaverin luo mistä mentii rantsuun pariks tuntii. Olin super fiksuna laittanu jalkaa kesäkengät, joita en ikinä muista ajaa sisään, ja mullahan oli sitten ihan kiitettävä rakko jalass nii että kotiin piti kävellä kengät kädessä. Onneks asfvaltti ei ollu niin kuumaa et oli sattunu. Ja teki se jalkapohjille ihan hyvää saada kunnon kulutusta välillä :D Siinäpä kävi kanssa nii että tuli vähän käristttyä tuota nahkaa.. mulla on nätin hennon punaset nuo hartiat ja käsivarret, pienoista kipristelyä sekä polttelua aina välillä, mutta ku rasvaa säännöllisesti nii helpottaa. Ja tää on oikeestaan miun joka kesänen ongelma :D Mie joko en saa mitää väriä ja oon ku kalkkilaivan kapteeni, tai sitten kärähän. Yleensä oon kyllä palanu pahemminki ettei tää nyt niiin paha oo ku vois olla. Kotiin tutuani laitoin ruokaa, kävin suihkussa että iho rauhottus ja menin päikkäreille. No, eipä siinä kauheen pitkää saanu nukuttuu ku kämppikselle tuli kavereita kattoo lätkä- ja futis matsia. Intoilu oli lievästi sanottuna hyvin selkeää. Nousin siitä sitten korjailemaan mekkoa ja kattomaan leffaa. Illasta sitten laittauduin ja lähin hyvän ystäväni bändin keikkaa kattomaan.
Pääsin keikka paikalle nii siitähän ne illan tapahtuma pitoisuus alko. Ensinäki kaveri sano laittaneensa mun nimen vieraslistalle että pääsisin kuuntelee heitä ilmasiks. Pokellapa ei ollu miun nimee listallaan. Siinä hetki setvittiin ja sanoin kaerin nimen ja että hän sano laittaneensa miut listalle. Poke päästi kuitenki sisää ja sano et jos huijaan nii hän tulee myöhemmin perimää miulta sisäänpääsyn. Baariin ku pääsin nii istuskelin siellä yksin tiskillä, siinäpä sitten yks nelikymppinen äijä tuli juttelemaan mulle ja yritti oikee olla mukava. En ihan lämmenny vaikka se useempaaki kertaa siinä pyöri. Muuten siedin sitä mut sit se alko koskemaan. Ei mitää ihmeellistä ku et ohi mennessään paino kättä selälle tai laski olkapäälle, mut jo se et ku hän tuli muutenki liian lähelle ja miulla tosiaan oli yläkropasta päässy vähän palamaan iho nii se tuntu erittäin epämukavalta vaikka sanoin et elä koske kiitos. No ystävä ku saapu paikalle nii mainittin asiasta, nii hän oli mun miesten karkotin hetken aikaa kunnes hänen kaverinsa tuli paikalla, jonka nakitti miun seuraks keikan ajaks. Kaveri oli ihan mukava, juteltii bändistä tosi paljon ja yleisestikin aika monesta asiasta. Oli tosi hauskaa ku sai olla rauhassa.
Mutta se keikka!!! Mä oon vieläki ihan fiiliksissä siitä!!! Siis taiteilija työssään ja ihan siinä tietyssä tekemisen riemua hohkavassa tilassaan on jotain nii mahtavaa seurata <3 Se ku katto koko bändiä nii kaikilla pelas tosi hyvin yhteen ja ruokkivat toistensa hyvää fiilistä. Välillä ehkä huomas, että piti keskittyy, mutta silti siinä pysy sellanen palo. En oo kauheesti keikoilla käyny (toi oli mun ehkä toinen tai kolmas ikinä) nii toi oli musta tosi onnistunu! Musa oli todella mahtavaa, ihan rakastuin! Enkä ikinä kuvitellu rakastuvani suomenkieliseen rokkiin. Mä oon enemmän enkunkieliseen ja ylipäätänsä ulkomaalasen musan ystävä, mutta tuo sai kyllä oman paikkansa miun musiikin ystävän sydämestä. Ja olihan se mahtavaa nähä yks parhaimpia kavereita sen omassa elementissään, ja nauttivan olostaan. Se miten jostain voi loistaa oikein se riemu, kun saa tehä jotain mikä rakastaa, nii on sitäki upeeta seurata.
Keikan jälkee sitten ku bändi oli roudannu omat kamansa päkkärille ja tulivat muiden sekaa nii miehän kapsahin melkee riemusta kiljuen ystäväni kaulaa ku olin nii fiiliksissä! Hetken nolotti jälkikätee mut totesin et no ihan sama mie oon innoissani siitä miten hienoo musaa hän oli soittamassa, nii ehkä annetaa anteeks :D Siinä juteltii sitten ja siihen seuraan liitty pari muutakin bändin jäsentä joiden kanssa siirryttiin vielä Timeen vähäks aikaa jatkoille ihmettelemään. Jätkät innostu mun intoilusta, ku hehkutin miten mahtava fiilis miulla tuli keikasta. Olihan se siistii kanssa tutustuu taas uusiin ihmisiin ja nähä millasia erilaisia musaporukoita on. Sieltä jatkettii vielä puistoon istuskelee ku kaikki oli täynnä energiaa. Puistossa nökötettiin nurmikolla istuen ja jutellen kaiken näkösistä asioista.
Yhessä vaiheessa ystäväni, joka istu mun vieressä, paino sitten päänsä miun olalle ja mie nojasin omaani hänen päätään vasten. Siitä tuli kauheen ristiriitanen olo. Olin riemuissani, koska mä oon huono tekemään läheisyyteen liittyviä alotteita, ku en oo ikinä varma miten toinen sen ottaa. Myös se että oon sellanen ihminen, joka tykkää olla lähekkäin jos on jossain ja varsinki jos on muuten tosi läheinen jonku ystävän kanssa. Tyyliin nojata yhtäkkiä toiseen koska huvittaa, ilman että sillä meinaa mitään ylimäärästä. Se oli tosi mukavaa, koska läheisyys kertoo mulle kanssa että toinenkin välittää ja luottaa. Tästä syystä esim. jos nään jonkun tutun nii se että jos halaan sitä omasta alotteesta, ja varsinki jos halaan kunnolla, nii meinaa multa että se ihminen on mulle tärkeä jollain tavalla. Toki jos mua lähestytään halilla nii toki halaan takasin, ellei sitten oo oikeesti sellanen tyyppi etten halua, silloin kieltäydyn kyllä. Haikea puoli siinä oli että mun ajatuksiin piti toki just sillon pullahtaa kaikkee ylimäärästä. Ihastuneena toki pieni toivo, että jos joskus se voiski merkitä jotain jne. Yritin karistaa nää ajatukset ja sanoo itelleni, että täähän on hyvä näin, et pitää vaan tottua siihen, ja muistaa mitä ollaan puhuttu, ku tiiän toisen kannan asiaan. Silti se oli hetkellisesti vähän vaikeeta, ja tietysti miulta piti sillon päästä karkaamaan huokaus, vaikka yritin naamioida sen haukotukseks, mutta hänen piti tietysti myös huomata se. Tokihan sitten tulee kyselyjä " mikä ny? kaikki okei?" ja yritin olla siinä ettei tässä mitää, vähän väsyttää. Mutta koska oon ku avoin kirja nii hän sai mut sitte sanomaa, että mikä on. Vähän tuli vaikee olo, ku välillä pelkään et teenkö tai sanonko jotain mikä voi vaikeuttaa tilannetta. Toisaalta mehän tiedetään molemmat mikä on homman nimi, ja missä mennään. Ja kuten hän sano ettei sen tarvii tarkottaa mitään että on lähekkäin tai vastaavaa. Olen siitä samaa mieltä. Siinä on vain mulla se juju että kun mulla on menneisyydessä asioita jotka tekee tällasista mulle vaikeita käsitellä nii aina välillä ei tiedä miten suhtautua johonki, ja meen siitä helposti vaikeeks sitten. Ja kuten oon monesti sanonu, meijän ystävyys on mulle todella tärkee ja arvokas muutenki. Mutta kyllä tää tästä, pitää vaa saada itteesä niskasta kii.
Tänää oon sitten ihan vaa ollu ja katellu leffoja sekä koomaillu kotona. Nytte kohta puoliin alan lähtee jameille, koska ens viikolla pääsee vaan pyörähtää, koska työt. Tänään nautitaan hyvästä musasta ja tietysti seurasta :) Ja tietenki toivotaa Leijonille voittoa, vaikka en lätkää seuraa :D MD kiittää ja kumartaa tältä kertaa!
Tässä taas vähän mulle ajankohtaista musaa:
Katutaiteilja - Kipupiste & Onnenonkija (Tsekatkaas näiden nettisivutki ;) Siel on niiden musaa paremmin ja on muuten ihan sairaan siistiiiii!!! <3 )
Fall Out Boy - My Songs Know What U Did In the Dark
Tik tak - Sankaritar
Kelly Clarkson - Stronger (What Doesn't Kill You)
sunnuntai 25. toukokuuta 2014
maanantai 19. toukokuuta 2014
Avautumisia ja uusia kokemuksia :)
Moips. Viikko menny taas kauheella hulinalla mutta ei se mitään. Ny muistellaan taas vähän aikaa taaskepäin ja kurkistetaan mitä kaikkee tapahtunu :) Mua on jotenki tän päivän kirjotus jännittääny. Meinaan siis, että kun mun on pitäny koko viikko kirjottaa, mutta se on jännittäny sen verran, että jääny. Toki kanssa viimeisen kouluviikon ja viimeisten tehtävien tekemisen kiire pitäny pois blogin äärestä. Mutta nyt on taas aikaa ja energia kirjottamaa, sekä paljon pohdiskeltavaa ja kerrottavaa nii eiköhän sitte mennä asiaan :)
Viime maanantaina sen jälkee ku olin kirjottanu tein yhen koulutehtävän illasta Katin kanssa ja lähin siitä kahen Sossu luokkalaisen läksiäisiin kun ne vaihtaa opiskelemaan toiselle paikkakunnalle. Meillä oli yllättävän hauskaa, vaikka oon jotenki osan porukan kanssa vieläki vähän epävarma miten suhtautua. Myöhemmin illasta mentii baariin vielä jatkoille ja siellä sitten pari joi ittensä siihen kuntoon että ite selväpäisenä vähän hävetti.. Olin kanssa yllttyny kun pari likka kaverii luokalta kysy et miten mä pystyin asuu aikasemman exän kanssa edes sen muutaman viikon saman katon alla eron jälkeen. Sitä sitten puitiin jonki aikaa vaikka kuinka selitin että mulla oli nii paljon sitä patoutunutta vihaa ja aggressiota, että sen voimalla oikeestaan jaksoin, kun kämppää etin. Siitä sitten ku tein lähtöä kotiin nii samalla kun vahin yhtä luokkalaista, ettei lähe sinkoilee minnekään (Oli juonu ittensä pöydän alle ja sit sitä piti paapoo ku vauvaa, mikä otti pannuun, ku olisin halunnu päästä nukkumaan, aamulla aikasen herätyksen takia), nii mun hyvä ystävä tuli kanssa sinne baariin nii vaihettiin siinä vähän kuulumisia. Pääsin kuitenki irtautumaan siitä hulunmyllystä sitten ja päsin nukkumaan.
Tiistai aamulla sitte heräsin tosiaan aikasin, ku kasilta piti olla kampuksella. Lähin aktiivisena tutorina taas edustamaan oppilaitosta ja omaa linjaani lukiolaisille. Siellä oli tosi mukavaa, vähän akwardii ku olin ainoo jolla oli haalarit ja raahasin niitä sitte koko päivän mukanani, ku esittelyn jälkeen oli vielä viimenen koulupäivä tältä vuodelta. Koulusta ku pääsin nii olin ihan rätti. Kotona sitte ku olin syöny ja pistin leffan pyörimää ajan kuluks nii nukahimpa siihen koneen ääreen sitten. Tasan seiskalta heräisin sitten pienoiseen paniikkiin, ku tajusin oikeesti nukahtaneeni. Piti nimittäin nähä kaveri seiskan ja kasin välillä, mutta nähtiiki vasta kasilta nii ei ollu mitää hätää :) Sitte ku nähtii nii mentii kahville meille jo aika perinteiseen paikkaan. Mulla oli pieniä perhosia mahassa, koska olin maanantaina kirjottanu ton tunnustus kirjotuksen, enkä ollu ollenkaa varma oliko se lukenu sitä. Olisin pariinki kohtaan halunnu ottaa asian esille mut just ku olin saamassa sanaa suustani niin menin joko ihan lukkoon eikä siitä tullu mitään, tai sitte hän ehti alottaa uuden puheen aiheen. Meille ku on ominaista, että tikustakin saadaan asiaa joka johtaa aina sit johonki uuteen asiaan. Hiljaisuus siis harvinaista :D Mulla toki pyöri kanssa päässä meidän kaikki aikasemmat keskustelut mitä oltiin käyty yhessä parisuhteista jne. Joten osasin kuvitella sillon miten hän ehkä reagois siihen että kertoisin että mulla on alkanu tulee tunteita häntä kohtaan.
Mulle on jo se tosi paljon, ja oon siitä tosi kiitollinen että mulla ylipäätänsä on niin hyvä ystävä ku hän. Ja vielä kun miettii, että me oikeesti tutustuttiin vasta vähän päälle kaks kuukautta sitten. Ei ihan heti uskois, ku miettii, miten helposti ymmärretään toisiimme, ajatellaan välillä asioista ihan samalla tavalla tai ajatellaan samaa asiaa samaan aikaa. Mulle hän on ainakin tosi läheinen ja tärkeä ihminen ja se että vaikka mulla on tunteita häntä kohtaan nii, mulle jo hänen ystävyys on enemmän ku mitä uskaltaisin pyytää. Ja oon jo siitä tosi onnellinen :)
Keskiviikkona mulla oli sit viimestäki viimesempi luento joka oli oikeestaa aika turha. Opeteltii vuoteen sijaamista sunmuuta "hoidollisempaa".. Siitä kävin äkkiä kotona syömässä ja lähin ulkoiluttaa vikaa kertaa tänä lukuvuonna haalareita ku kävin viimesessä lukioesittelyssä. Sieltä tulin sitte kotiin vaihtaa vaatteet ja lähin moikkaa tuettavaa, joka oli muistanu väärin että millon pääsee koulusta nii oottelin sen perheen kotona pikkuveljen kanssa vajaa tunnin että neiti tulee kotii :D Siitä sitte fillaroitiin ympäriinsä ja jutskailtiin taas kaikkee maan ja taivaan väliltä.
Siinä sitten ku tulin kotiin nii avasin keskutelun tän mun.. no voihan sitä ihastukses sanoo. kutenkin.. hänen kanssaan ja hermoilin että onko jo lukenu blogia.. Eipä siitä mitään mainintaa tullu nii keräsin sitten rohkeuteni ja kysyin hältä, että mitä oikein ajattelee miusta. Kysymys tais mennä suoraan, että millasena ihmisenä miuu pitää? Ajatuksena mulla kuitenkin oli, että just mitä hän miusta ajattelee. Myönsin tässä samalla kun juteltiin aika avoimesti että mulla on tullu kiinnostusta ehkä vähän enemmänki häntä kohtaa, ja tietysti hän oli sen huomannu. Mulla kun on se et jos tykästyn/kiinnostun/ihastun johonki nii se käy jossain vaiheessa aika selväks, vaikka kuinka yrittäisin peitellä sitä. Tai sitten se ehkä onki just se peittely mikä on se ongelma... En mä tiiä, kukaa ei oo koskaa kertonu mulle mikä sen paljastaa :D Siinä keskustellessa hän kerto asioita jotka sai mut tosi iloseks, ja sitten myös toki jotain mikä vähän harmitti mutta ymmärsin täysin mistä se johtu. Me ollaan kuitenki tosi paljon juteltu tän tyylisistä asioista nii osasin arvata ainakin osan mitä hän kerto. Jotku asiat olin myös ihan huomannu hänestä ku ollaa nähty. Aluks mä en meinannu uskoo sellasii satunnaisia merkkejä, mutta ku rupesin kiinnittää huomioo niihin nii aloin alkaa laskee 1 + 1= 2.. Siitä olin kans tosi ilosesti yllättyny, että haluttii molemmat vaalia ennen kaikkea meidän ystävyyttä, ettei annettai ton vaikuttaa siihen. Olin jopa vähän yllättyny, koska myös siitä tajusin että mäki oon hänelle myös tärkeä ihminen. Mulle se on tosi iso tieto.. Varsinki ku koko nuoruuden ollu siinä uskossa ja mun on annettu ymmärtää, että mulla ei oo paskan väliä kellekää. Siitä oppinu onneks viime aikoina hyvin pois, mutta on siitä huonoina päivinä jäänteitä. Keskutelu oli aluks mulle kanssa tosi vaikee, koska mulla on niin paljon negatiivisia kokemuksia näisä asioista puhumisesta, että tavallaan pelkäsin jopa aluks. Mutta ku keskutelun sävy pysy tosi rentona, asiallisena ja rehellisenä ilman mitää negatiivista niin olin siitäki tosi ilonen.
Tostaina mulla oli sitte päivällä haastattelu Jyväskylän kaupungin hoitoalan sijaisuuksiin. Ja mä pääsin listoille!! Jeeee! Sieltä menin sitten kampukselle raapustaa koulutehtäviä ja Hanna tuli nappaamaan mut ja mentii sen luokse. Siellä sitten juoruttiin, pelattiin Assasin's Creed 2:sta ja naurettii paljon :) Oli ihanaa viettää aikaa likka kaverin kanssa, jonka kanssa tulee kanssa hyvin juttuun. Vaikka Katista on tullu sellanen mun Jykylän paras kaveri nii on Minna ja Hanna mulle ne heti seuraavaks tärkeimmät. Ollaa kuinteki samaa porukkaa :)
Perjantaina mulla sitte oli oikeestaa aika turha päivä...Kävin kampuksella viimeistelemässä ja palauttamassa parit kouluhommat ja kahta kaverii mun piti nähä nii en nähny niistä kumpaakaan vaan Katia. Se tuli mun luo seuraks ja juteltii ummet ja lammet taas mies asioista :D Siitä sitten vietin loppu illan lukien kirjaa, katoin leffan ja mussutin suklaata. jossai kahen aikaa koin sitten paskahalvauksen. Exä laitto viestiä... mul soi koneelta musiikki ku oli mp3:sta akku loppu, mut muuta ei ollu auki. Eli face viesti tuli puhelimeen. Sillä hetkellä, ku katoin puhelinta et kuka mua oikee tähän aikaa kaipaa nii menin hetkellisesti jopa paniikkiin. Se että näin sen naaman pikku kuvana mun puhelimen näytöllä sai mut joksi about minuutiks ihan totaaliseen paniikkiin... Ero viikko tehny oikee kunnolla tehtävänsä. Saman tien rupes päässä pyörii "mitä se musta haluaa, mitä oon ny tehny, mitä syytöksiä tai muita mä nyt saan niskaani?" Siis kauhee pelko, kunnes tajusin ettei sillä voi olla mulle enää mitää sellasta sanottavaa.. Ja kun sain viestin katottua nii melkee aloin nauraa itelleni.. toinen kyselee millon palauttaa kirjan jonka lainasin sille nii mä meen ihan kauhun valtaan.. Mut on se aika huvittavaa kanssa että ekasta exästä ku joku puhuu nii mulle tulee kunnon viha ja vastenmielisyys päälle ja toisesta paniikki... ihan hyvin menee mulla miesten kanssa..
Launtaina sitten tapahtu paljon kaikenlaista. Yritän tiivistää ku en jaksa kauheen pitkää kohta enää kirjottaa :D Aamusta nukuin pitkää ja lähin jossai vaiheessa sitte tohon ihan lähellä olevaan Kirkkopuistoon jätskille hyvän ystäväni kanssa, mihin jäin sitten ite istukselemaan kun hänen piti nähä toistaki kaveria. Kävin siinä sitte vaihtaa illaks mukavampaa päälle + oli ihan turkasen kuuma nii päätin muutenki vaihtaa farkut mekkoon. Törmäsin luokkalaiseen, kun oottelin Katsua (Katia) ja juteltii niitä näitä. Sitte ku Katsu tuli keskustaa nii lähettii käymää kaupassa hakee evästä yölle ja mentii ekalle tuttavien keikalle. Siitä se ilta eteni tosi mukavasti kuunnellen erilaisissa paikoissa erilaisia musiikki tyylejä mikä oli iha mahtavaa. Illan kruunasi vielä mun ja hyvän ystäväni käymä keskustelu joka (ainaki näin uskon) oli meidän hyvä käydä. Pohjautu keskiviikkoseen, mutta juteltiin siitä vielä laajemmin, eilen toki sitten pyysin että voitais käydä vielä kasvotusten tämä uudestaan, sillä molemmat oli enemmän tai vähemmän alkoholin vaikutuksen alaisena. En sillä pyytäny etten uskois, että asiat pistäis paikkansa, vaan se et haluan sen olevan aitoa ku noista puhutaan eikä esim. viinan rohkasemana. Okei olin toki iteki sillon rohkeempi ja näin, mutta uskon että kun asioista on jo puhuttu nii ei varmaan ens kerralla oo niin vaikeeta. Se kanssa, että ku mulla tosiaan on niin paljon negatiivisia kokemuksia tosta aiheesta niin haluun vahvistaa kanssa sitä positiivisuutta. Lauantaina huomasin kanssa sen että kun hän kehu mun ulkonäköä, niin en kavahtanu, mikä on oikeestaan aina mun reaktio siihen. Otin sen hyvänä merkkinä koska jos mä aina muuten kavahtaisin niitä sanoja ja hänen kanssaan en, niin kyllä se multa kielii luottamusta.
¨
Mä jo aikasemmin tossa kerroin kuinka paljon arvostan jo hänen ystävyyttään, koska se on mule jo tosi arvokasta. Ja mitä mun tunteisiin tulee.. No.. ne on mitkä on ja hän tietää ne. Voi käydä ( mitä vähän luulen) ettei meistä tulis ikinä mitään, mutta jos saan ystävänä hänet pitää nii voisin elää ihan yhtä onnellisena. Mitä sitä ei ystävän takia tekis :) Mä vaikka tukahduttaisin tunteeni, vaikka tiiän ettei se oo hyväks, mutta jos se tekis tästä helpompaa tai muuten tilanne tavallaan "vaatis" sitä. Tässä on kanssa kesä tulossa, minkä takia mm. ihan vain kysyin mitä hän musta ajattelee enkä muutenkaa lähteny ajaa asiaa eteenpäin. Voi olla että kun kesällä ei nää ku ehkä muutaman kerran nii tunteet rauhottuu tai voihan siinä toisinki päin käydä... Kuka tietää.. Mut sen mä tiedän, etten just kesän takia esim. ite ainakaa pystyis suhteeseen lähtemään. Mä oon jo kaks kertaa ny todistanu että mä en kestä etäsuhdetta. Se on mulle liikaa.. vaikka olis vain väliaikaista mut mun kohalla se tekee ennemmin vahinkoa kuin vahvistais suhdetta. Enkä mä muutenkaan tiiä olisinko valmis uuteen suhteeseen. Lyhyeeseen aikaan mulla kuitenkin menny kaks suhdetta ja molemmat aika isolla sodalla.. Ja haluun uskoo siihen et jos jotain on tapahtuakseen nii se tapahtuu ajallaan. Mä oon stressannu ja hermoillu viimeseen vuoteen ihan tarpeeks ihmissuhteiden eteen, et nyt meen ihan vaan virran mukana. Voin toki joitain asioita tehdä niiden edistämiseks eteenpäin mutta en lähe enää siihen sekoiluun niiden takia. Mä ajon ottaa muutenki ny elämän kanssa vähän löysemmin rantein, ja kattoo mitä se eteen tuo. Tässähän sitä toivottavasti on vielä hyvin edessä päin :) Mäki oon vielä nuori ja mulla on paljon koettavaa ja nähtävää vielä. Miks ei siis elää jokaista päivää täysillä ja hyvällä mielellä <3
Eilen sitten nukuin vaan johonki vähän päälle ysiin ja otti toi arska nii kunnolla päähän. Siinä sitten touhusin kaikenlaista: siivoilin, pesin pyykkiä, vaihoin lakanat, ja kattelin parit leffat. Illasta menin kaverin seuraks lähes tyhjään karaoke baariin ku hän oli töissä. Siitä menin sitten perinteisesti Katsun kanssa jameille! Siellä oli ihan sairaan kivaa ja juteltii aika paljon musaporukoiden kanssa :) Tuli ihan sellanen tervetullu olo ku parin kanssa juttelin :) Pari settiä vedettiin kanssa biisejä illan aikana ja tuli niistä ihan mahtava fiilis ku ne meni hyvin! Alan saamaa oikeesti itsevarmuutta tohon laulamiseen, koska aikasemmin illallaki kokeilin parit ihan uudet biisit. Ja ne meni ihan siedettävästi, ku just ottaa huomioon et vedin ne ekaa kertaa. Olin hyvin tyytyväinen itteeni eilen siis :) Ja siten jaksoin ollaki tosi hyvällä mielellä koko päivän aamun heräämisestä huolimatta.
Tänää sitte ku heräsin nii Katsu kyseli et millon lähetään ulkoilemaan, ku oltiin eilen siitä puhuttu. Ulkona oli joku 29 astetta ja ilma muuten ku lehmänhenkäys.. välillä kyllä tuuli mutta harvemmin siitä oli helpotusta ku oli niin kuuma. Mentii tohon Tuomiojärven rantaa, käytii pari kertaa uimassaki siinä jäätävän kylmässä vedessä, palvottiin aurinkoa ja juoruttiin taas kaikesta mahollisesta, pelattiin kanssa sulkkistaki jonki aikaa. oltii liikenteessä varmaa joku neljä tuntia joista kolme rannalla. Oli ihan mahtavaa! Näkymät oli rannalla kanssa kivat ;) Vaikka se on kyllä tois sijanen asia. Sit ku tulin kotii nii laitoin ruokaa ja kattelin leffaa, jonka jälkee alotin tän kirjottamisen. Onhan tässä jo sanoisinko pari tuntia humahtanu keposeen naputellessa. Mutta taidanki tästä alkaa lopettelemaan..
Musalle uskollisena muutama biisi mitkä sopii fiilikseen ja soinu taas parit päivät päässä:
Haloo Helsinki - Vieri vesi vieri & Perjantaina
Valvomo - Mikä kesä
Rihanna - Don't stop the music
Indica - Pahinta tänään
MD kiittelee taas tältä illalta lukijoita :) Öitä o/
Viime maanantaina sen jälkee ku olin kirjottanu tein yhen koulutehtävän illasta Katin kanssa ja lähin siitä kahen Sossu luokkalaisen läksiäisiin kun ne vaihtaa opiskelemaan toiselle paikkakunnalle. Meillä oli yllättävän hauskaa, vaikka oon jotenki osan porukan kanssa vieläki vähän epävarma miten suhtautua. Myöhemmin illasta mentii baariin vielä jatkoille ja siellä sitten pari joi ittensä siihen kuntoon että ite selväpäisenä vähän hävetti.. Olin kanssa yllttyny kun pari likka kaverii luokalta kysy et miten mä pystyin asuu aikasemman exän kanssa edes sen muutaman viikon saman katon alla eron jälkeen. Sitä sitten puitiin jonki aikaa vaikka kuinka selitin että mulla oli nii paljon sitä patoutunutta vihaa ja aggressiota, että sen voimalla oikeestaan jaksoin, kun kämppää etin. Siitä sitten ku tein lähtöä kotiin nii samalla kun vahin yhtä luokkalaista, ettei lähe sinkoilee minnekään (Oli juonu ittensä pöydän alle ja sit sitä piti paapoo ku vauvaa, mikä otti pannuun, ku olisin halunnu päästä nukkumaan, aamulla aikasen herätyksen takia), nii mun hyvä ystävä tuli kanssa sinne baariin nii vaihettiin siinä vähän kuulumisia. Pääsin kuitenki irtautumaan siitä hulunmyllystä sitten ja päsin nukkumaan.
Tiistai aamulla sitte heräsin tosiaan aikasin, ku kasilta piti olla kampuksella. Lähin aktiivisena tutorina taas edustamaan oppilaitosta ja omaa linjaani lukiolaisille. Siellä oli tosi mukavaa, vähän akwardii ku olin ainoo jolla oli haalarit ja raahasin niitä sitte koko päivän mukanani, ku esittelyn jälkeen oli vielä viimenen koulupäivä tältä vuodelta. Koulusta ku pääsin nii olin ihan rätti. Kotona sitte ku olin syöny ja pistin leffan pyörimää ajan kuluks nii nukahimpa siihen koneen ääreen sitten. Tasan seiskalta heräisin sitten pienoiseen paniikkiin, ku tajusin oikeesti nukahtaneeni. Piti nimittäin nähä kaveri seiskan ja kasin välillä, mutta nähtiiki vasta kasilta nii ei ollu mitää hätää :) Sitte ku nähtii nii mentii kahville meille jo aika perinteiseen paikkaan. Mulla oli pieniä perhosia mahassa, koska olin maanantaina kirjottanu ton tunnustus kirjotuksen, enkä ollu ollenkaa varma oliko se lukenu sitä. Olisin pariinki kohtaan halunnu ottaa asian esille mut just ku olin saamassa sanaa suustani niin menin joko ihan lukkoon eikä siitä tullu mitään, tai sitte hän ehti alottaa uuden puheen aiheen. Meille ku on ominaista, että tikustakin saadaan asiaa joka johtaa aina sit johonki uuteen asiaan. Hiljaisuus siis harvinaista :D Mulla toki pyöri kanssa päässä meidän kaikki aikasemmat keskustelut mitä oltiin käyty yhessä parisuhteista jne. Joten osasin kuvitella sillon miten hän ehkä reagois siihen että kertoisin että mulla on alkanu tulee tunteita häntä kohtaan.
Mulle on jo se tosi paljon, ja oon siitä tosi kiitollinen että mulla ylipäätänsä on niin hyvä ystävä ku hän. Ja vielä kun miettii, että me oikeesti tutustuttiin vasta vähän päälle kaks kuukautta sitten. Ei ihan heti uskois, ku miettii, miten helposti ymmärretään toisiimme, ajatellaan välillä asioista ihan samalla tavalla tai ajatellaan samaa asiaa samaan aikaa. Mulle hän on ainakin tosi läheinen ja tärkeä ihminen ja se että vaikka mulla on tunteita häntä kohtaan nii, mulle jo hänen ystävyys on enemmän ku mitä uskaltaisin pyytää. Ja oon jo siitä tosi onnellinen :)
Keskiviikkona mulla oli sit viimestäki viimesempi luento joka oli oikeestaa aika turha. Opeteltii vuoteen sijaamista sunmuuta "hoidollisempaa".. Siitä kävin äkkiä kotona syömässä ja lähin ulkoiluttaa vikaa kertaa tänä lukuvuonna haalareita ku kävin viimesessä lukioesittelyssä. Sieltä tulin sitte kotiin vaihtaa vaatteet ja lähin moikkaa tuettavaa, joka oli muistanu väärin että millon pääsee koulusta nii oottelin sen perheen kotona pikkuveljen kanssa vajaa tunnin että neiti tulee kotii :D Siitä sitte fillaroitiin ympäriinsä ja jutskailtiin taas kaikkee maan ja taivaan väliltä.
Siinä sitten ku tulin kotiin nii avasin keskutelun tän mun.. no voihan sitä ihastukses sanoo. kutenkin.. hänen kanssaan ja hermoilin että onko jo lukenu blogia.. Eipä siitä mitään mainintaa tullu nii keräsin sitten rohkeuteni ja kysyin hältä, että mitä oikein ajattelee miusta. Kysymys tais mennä suoraan, että millasena ihmisenä miuu pitää? Ajatuksena mulla kuitenkin oli, että just mitä hän miusta ajattelee. Myönsin tässä samalla kun juteltiin aika avoimesti että mulla on tullu kiinnostusta ehkä vähän enemmänki häntä kohtaa, ja tietysti hän oli sen huomannu. Mulla kun on se et jos tykästyn/kiinnostun/ihastun johonki nii se käy jossain vaiheessa aika selväks, vaikka kuinka yrittäisin peitellä sitä. Tai sitten se ehkä onki just se peittely mikä on se ongelma... En mä tiiä, kukaa ei oo koskaa kertonu mulle mikä sen paljastaa :D Siinä keskustellessa hän kerto asioita jotka sai mut tosi iloseks, ja sitten myös toki jotain mikä vähän harmitti mutta ymmärsin täysin mistä se johtu. Me ollaan kuitenki tosi paljon juteltu tän tyylisistä asioista nii osasin arvata ainakin osan mitä hän kerto. Jotku asiat olin myös ihan huomannu hänestä ku ollaa nähty. Aluks mä en meinannu uskoo sellasii satunnaisia merkkejä, mutta ku rupesin kiinnittää huomioo niihin nii aloin alkaa laskee 1 + 1= 2.. Siitä olin kans tosi ilosesti yllättyny, että haluttii molemmat vaalia ennen kaikkea meidän ystävyyttä, ettei annettai ton vaikuttaa siihen. Olin jopa vähän yllättyny, koska myös siitä tajusin että mäki oon hänelle myös tärkeä ihminen. Mulle se on tosi iso tieto.. Varsinki ku koko nuoruuden ollu siinä uskossa ja mun on annettu ymmärtää, että mulla ei oo paskan väliä kellekää. Siitä oppinu onneks viime aikoina hyvin pois, mutta on siitä huonoina päivinä jäänteitä. Keskutelu oli aluks mulle kanssa tosi vaikee, koska mulla on niin paljon negatiivisia kokemuksia näisä asioista puhumisesta, että tavallaan pelkäsin jopa aluks. Mutta ku keskutelun sävy pysy tosi rentona, asiallisena ja rehellisenä ilman mitää negatiivista niin olin siitäki tosi ilonen.
Tostaina mulla oli sitte päivällä haastattelu Jyväskylän kaupungin hoitoalan sijaisuuksiin. Ja mä pääsin listoille!! Jeeee! Sieltä menin sitten kampukselle raapustaa koulutehtäviä ja Hanna tuli nappaamaan mut ja mentii sen luokse. Siellä sitten juoruttiin, pelattiin Assasin's Creed 2:sta ja naurettii paljon :) Oli ihanaa viettää aikaa likka kaverin kanssa, jonka kanssa tulee kanssa hyvin juttuun. Vaikka Katista on tullu sellanen mun Jykylän paras kaveri nii on Minna ja Hanna mulle ne heti seuraavaks tärkeimmät. Ollaa kuinteki samaa porukkaa :)
Perjantaina mulla sitte oli oikeestaa aika turha päivä...Kävin kampuksella viimeistelemässä ja palauttamassa parit kouluhommat ja kahta kaverii mun piti nähä nii en nähny niistä kumpaakaan vaan Katia. Se tuli mun luo seuraks ja juteltii ummet ja lammet taas mies asioista :D Siitä sitten vietin loppu illan lukien kirjaa, katoin leffan ja mussutin suklaata. jossai kahen aikaa koin sitten paskahalvauksen. Exä laitto viestiä... mul soi koneelta musiikki ku oli mp3:sta akku loppu, mut muuta ei ollu auki. Eli face viesti tuli puhelimeen. Sillä hetkellä, ku katoin puhelinta et kuka mua oikee tähän aikaa kaipaa nii menin hetkellisesti jopa paniikkiin. Se että näin sen naaman pikku kuvana mun puhelimen näytöllä sai mut joksi about minuutiks ihan totaaliseen paniikkiin... Ero viikko tehny oikee kunnolla tehtävänsä. Saman tien rupes päässä pyörii "mitä se musta haluaa, mitä oon ny tehny, mitä syytöksiä tai muita mä nyt saan niskaani?" Siis kauhee pelko, kunnes tajusin ettei sillä voi olla mulle enää mitää sellasta sanottavaa.. Ja kun sain viestin katottua nii melkee aloin nauraa itelleni.. toinen kyselee millon palauttaa kirjan jonka lainasin sille nii mä meen ihan kauhun valtaan.. Mut on se aika huvittavaa kanssa että ekasta exästä ku joku puhuu nii mulle tulee kunnon viha ja vastenmielisyys päälle ja toisesta paniikki... ihan hyvin menee mulla miesten kanssa..
Launtaina sitten tapahtu paljon kaikenlaista. Yritän tiivistää ku en jaksa kauheen pitkää kohta enää kirjottaa :D Aamusta nukuin pitkää ja lähin jossai vaiheessa sitte tohon ihan lähellä olevaan Kirkkopuistoon jätskille hyvän ystäväni kanssa, mihin jäin sitten ite istukselemaan kun hänen piti nähä toistaki kaveria. Kävin siinä sitte vaihtaa illaks mukavampaa päälle + oli ihan turkasen kuuma nii päätin muutenki vaihtaa farkut mekkoon. Törmäsin luokkalaiseen, kun oottelin Katsua (Katia) ja juteltii niitä näitä. Sitte ku Katsu tuli keskustaa nii lähettii käymää kaupassa hakee evästä yölle ja mentii ekalle tuttavien keikalle. Siitä se ilta eteni tosi mukavasti kuunnellen erilaisissa paikoissa erilaisia musiikki tyylejä mikä oli iha mahtavaa. Illan kruunasi vielä mun ja hyvän ystäväni käymä keskustelu joka (ainaki näin uskon) oli meidän hyvä käydä. Pohjautu keskiviikkoseen, mutta juteltiin siitä vielä laajemmin, eilen toki sitten pyysin että voitais käydä vielä kasvotusten tämä uudestaan, sillä molemmat oli enemmän tai vähemmän alkoholin vaikutuksen alaisena. En sillä pyytäny etten uskois, että asiat pistäis paikkansa, vaan se et haluan sen olevan aitoa ku noista puhutaan eikä esim. viinan rohkasemana. Okei olin toki iteki sillon rohkeempi ja näin, mutta uskon että kun asioista on jo puhuttu nii ei varmaan ens kerralla oo niin vaikeeta. Se kanssa, että ku mulla tosiaan on niin paljon negatiivisia kokemuksia tosta aiheesta niin haluun vahvistaa kanssa sitä positiivisuutta. Lauantaina huomasin kanssa sen että kun hän kehu mun ulkonäköä, niin en kavahtanu, mikä on oikeestaan aina mun reaktio siihen. Otin sen hyvänä merkkinä koska jos mä aina muuten kavahtaisin niitä sanoja ja hänen kanssaan en, niin kyllä se multa kielii luottamusta.
¨
Mä jo aikasemmin tossa kerroin kuinka paljon arvostan jo hänen ystävyyttään, koska se on mule jo tosi arvokasta. Ja mitä mun tunteisiin tulee.. No.. ne on mitkä on ja hän tietää ne. Voi käydä ( mitä vähän luulen) ettei meistä tulis ikinä mitään, mutta jos saan ystävänä hänet pitää nii voisin elää ihan yhtä onnellisena. Mitä sitä ei ystävän takia tekis :) Mä vaikka tukahduttaisin tunteeni, vaikka tiiän ettei se oo hyväks, mutta jos se tekis tästä helpompaa tai muuten tilanne tavallaan "vaatis" sitä. Tässä on kanssa kesä tulossa, minkä takia mm. ihan vain kysyin mitä hän musta ajattelee enkä muutenkaa lähteny ajaa asiaa eteenpäin. Voi olla että kun kesällä ei nää ku ehkä muutaman kerran nii tunteet rauhottuu tai voihan siinä toisinki päin käydä... Kuka tietää.. Mut sen mä tiedän, etten just kesän takia esim. ite ainakaa pystyis suhteeseen lähtemään. Mä oon jo kaks kertaa ny todistanu että mä en kestä etäsuhdetta. Se on mulle liikaa.. vaikka olis vain väliaikaista mut mun kohalla se tekee ennemmin vahinkoa kuin vahvistais suhdetta. Enkä mä muutenkaan tiiä olisinko valmis uuteen suhteeseen. Lyhyeeseen aikaan mulla kuitenkin menny kaks suhdetta ja molemmat aika isolla sodalla.. Ja haluun uskoo siihen et jos jotain on tapahtuakseen nii se tapahtuu ajallaan. Mä oon stressannu ja hermoillu viimeseen vuoteen ihan tarpeeks ihmissuhteiden eteen, et nyt meen ihan vaan virran mukana. Voin toki joitain asioita tehdä niiden edistämiseks eteenpäin mutta en lähe enää siihen sekoiluun niiden takia. Mä ajon ottaa muutenki ny elämän kanssa vähän löysemmin rantein, ja kattoo mitä se eteen tuo. Tässähän sitä toivottavasti on vielä hyvin edessä päin :) Mäki oon vielä nuori ja mulla on paljon koettavaa ja nähtävää vielä. Miks ei siis elää jokaista päivää täysillä ja hyvällä mielellä <3
Eilen sitten nukuin vaan johonki vähän päälle ysiin ja otti toi arska nii kunnolla päähän. Siinä sitten touhusin kaikenlaista: siivoilin, pesin pyykkiä, vaihoin lakanat, ja kattelin parit leffat. Illasta menin kaverin seuraks lähes tyhjään karaoke baariin ku hän oli töissä. Siitä menin sitten perinteisesti Katsun kanssa jameille! Siellä oli ihan sairaan kivaa ja juteltii aika paljon musaporukoiden kanssa :) Tuli ihan sellanen tervetullu olo ku parin kanssa juttelin :) Pari settiä vedettiin kanssa biisejä illan aikana ja tuli niistä ihan mahtava fiilis ku ne meni hyvin! Alan saamaa oikeesti itsevarmuutta tohon laulamiseen, koska aikasemmin illallaki kokeilin parit ihan uudet biisit. Ja ne meni ihan siedettävästi, ku just ottaa huomioon et vedin ne ekaa kertaa. Olin hyvin tyytyväinen itteeni eilen siis :) Ja siten jaksoin ollaki tosi hyvällä mielellä koko päivän aamun heräämisestä huolimatta.
Tänää sitte ku heräsin nii Katsu kyseli et millon lähetään ulkoilemaan, ku oltiin eilen siitä puhuttu. Ulkona oli joku 29 astetta ja ilma muuten ku lehmänhenkäys.. välillä kyllä tuuli mutta harvemmin siitä oli helpotusta ku oli niin kuuma. Mentii tohon Tuomiojärven rantaa, käytii pari kertaa uimassaki siinä jäätävän kylmässä vedessä, palvottiin aurinkoa ja juoruttiin taas kaikesta mahollisesta, pelattiin kanssa sulkkistaki jonki aikaa. oltii liikenteessä varmaa joku neljä tuntia joista kolme rannalla. Oli ihan mahtavaa! Näkymät oli rannalla kanssa kivat ;) Vaikka se on kyllä tois sijanen asia. Sit ku tulin kotii nii laitoin ruokaa ja kattelin leffaa, jonka jälkee alotin tän kirjottamisen. Onhan tässä jo sanoisinko pari tuntia humahtanu keposeen naputellessa. Mutta taidanki tästä alkaa lopettelemaan..
Musalle uskollisena muutama biisi mitkä sopii fiilikseen ja soinu taas parit päivät päässä:
Haloo Helsinki - Vieri vesi vieri & Perjantaina
Valvomo - Mikä kesä
Rihanna - Don't stop the music
Indica - Pahinta tänään
MD kiittelee taas tältä illalta lukijoita :) Öitä o/
maanantai 12. toukokuuta 2014
Tunnustuksia...
Heips..
Tästä tulee varmaan jännin kirjotus mun tän hetkiseen kirjotushistoriaan täällä... Saa nähä mitä käy...
Perjantaina aamusta menin pirteänä tuohon keskustaan keräämään opiskelukaverin kanssa. No se pirteys loppu nopeesti ku vettä tuli niin maan pirusti ja tuuli ihan kivasti.. Olin puolentoista tunnin jälkeen ku uitettu koira. Jeij! Siitä Kävin äkkiä kotona vähän tälläytymässä ja kipitin vuoden päätösgalaan, missä meidän piti esitellä mm. meidän tiimin projekti jota oltiin "koko" vuos tehty. Sieltä menin sitten kotiin, söin ja vaihoin vaatteet samalla ku pakkasin ja lähin Katsulle laittautuu iltaa vatren. Illalla lähettii sitten juhlimaan koulun lähes loppumista.
Mentii paikalliseen missä mun hyvä ystävä oli vetään karaokee ja käytiin laulelemassa ja juttelemassa. Oli ihan sairaan hauskaa ku siinä oli Minna muruki mukana :) Saatiin välillä ihan kivat naurut. Samalla juttelin välillä facen välityksellä kaverille tiskin taakse ja viihdytin sitäki :D Lähettiin sitte sieltä Katsun kanssa nukkumaan sen luo ku meillä oli seuraavana aamuna aikanen aamu.
Lauantaina meillä oli tosiaan projektipäivä Joutsassa, jossa oli ihan mahtava, vaikka moni asia olis voinut mennä paremmin. Fiilis oli porukalla kuitenkin ihan hyvä ja tehtiin yhessä hommia nii oli siinä iloonki aihetta. Projektipäivän jälkee tulin kotii lepäilee vähäks aikaa ja sit menin Katsun kautta Minnalle ja meillä oli siellä kolmestaa aivan mahtava Euroviisujen kisakatsomo! Meil oli paljon kaikkee ihanaa mutustettavaa ja meil oli väsymyksestä tosi levottomat jutut nii nauratti vähemmästäki. Yöllä sitten köpötin keskustan kautta kotiin ja hetkeks pysähdyin keskustaa moikkaa ystävää ja kömmin siitä kotiin nukkumaan.
Sunnuntai eli eilinen meni sellases aikamoisessa koomassa. Kirjotin koko päivän koulutyötä (josta sain tänään kuulla että olin tehny päin persettä ja ne 8 sivuu pitää tehä uusiks) ja illasta perinteisesti lähin Katsun kanssa jameille. Sinne tuli joitain tuttuja ja taas haastoin itteeni juttelee niille ja tutustumaan lisää. Yks uus likkakaveriki tuli sinne ja oli ihan mahtavaa, ku ruvettii pintapuolisesti juttelee meidän menneisyyksistä. Siinä oli hauskaa se ku toinen alotti lauseen nii toinen ties jo et mistä oli kyse ja lopetettii lauseet yhessä. Sovittii et mennää kahville joskus ja jutellaa ihan kunnolla. Ihanaa saada tollanen ihan lähes samanlainen tuttu tänne!! Lisää mua paremmin ymmärtäviä ihmisiä!!! JEEEEE!!
Tänää heräsin sitten kasilta ku tikka. Ilman herätystä, ilman mitää ulkosii ärsykkeitä kuten metelii tai valoo... En tajuu... Ja siitä mulla alko samantien soimaan päässä Ellie Goldingin versio Elton Johnin biisistä Your song.. Okei sama biisi soinu pitkin viikkoo aina välillä päässä muutenki mut samantien rupes pyörimää ku silmäni auki sain.. Tai no... on mulla kyllä epäilys... tai.. jopa tiiän kyllä oikeestaa miks... siks kirjotanki tänään... Kuitenki koulussa oli turhaa ku motivaatio ja kiinnostus nollissa ku loma alkaa ja ajatukset surraa muualla, tai enemmänki jossai muussa ihmisessä ku opettajassa...
Mulle tunteista puhuminen naamatusten omalla kohallani on ollu aina vähän vaikeeta.. Siks mä ajattelin kirjottaa niistä tänään.. En tiiä mitä tästä seuraa mut.. mä luotan siihen ettei ny ihan paskastikaa voi käydä.. Mulla on elämässäni mulle lyhyessä ajassa tosi läheiseks tullu ystävä, jonka kanssa oon jopa yllättyny miten me saadaan tikustakin asiaa ja voidaan puhua syvällisiäkin ilman, että siitä tulee kiusallista. Hassuttelu ja pelleily on meille luonnollista ja ollaan molemmat ilmeisesti ikuisia lapsia. Koen hänen seuransa yllättävän turvalliseksi ja vieraassakin porukassa koen olevani osa sitä. Viimeset pari viikkoo kanssa ajatukset aina välillä karkaillu tähän ihmiseen, mikä saa mut joskus unohtumaan tilanteesta, missä oon sil hetkel
Jippo tässä on se, että mä oon alkanu kiinnostuu tästä ihmisestä vähän enemmänki. Haluaisin kertoo tästä nassutusten mutta se on mulle vaikeeta mm. koska nuorempana kun olin pariin jätkään ihastunu ja kun kerroin asiasta, ne hävis mun elämästä. Ja tää ihminen on mulle tosi hyvä ystävä, enkä haluis menettää sitä. Itessäni ku kans tiedän olevan vaikka mitä vikoja ja ongelmia nii seki vähän pidättelee.. Sama iän kanssa, kun satun olemaan vähän nuorempi.. Viimeks ku oli tämä asetelma mulle sanottii ettei haittaa ja ei menny kauaa ku sain kuulla olevani naiivi... Seki vähän mietityttää.. Mutta näistä huolimatta mulla on pieni toivon kipinä, et jos nyt olis toisin. Mä elän joskus vähän liikaa järjellä ja yritän unohtaa omat tunteeni, vaikka mun pitäis ehkä enemmän pyrkii niiden harmoniaan.. Kuunnella siis molempii ja toimii niiden yhtäläisyyden mukaan. Päätin antaa kohtalon viedä ja kattoo mitä se eteen tuo, jos jotain on tapahtuakseen niin katotaa sitten mitä tapahtuu :)
Että tällasta... MD kiittää, kuittaa ja painuu päikkäreille.
Tästä tulee varmaan jännin kirjotus mun tän hetkiseen kirjotushistoriaan täällä... Saa nähä mitä käy...
Perjantaina aamusta menin pirteänä tuohon keskustaan keräämään opiskelukaverin kanssa. No se pirteys loppu nopeesti ku vettä tuli niin maan pirusti ja tuuli ihan kivasti.. Olin puolentoista tunnin jälkeen ku uitettu koira. Jeij! Siitä Kävin äkkiä kotona vähän tälläytymässä ja kipitin vuoden päätösgalaan, missä meidän piti esitellä mm. meidän tiimin projekti jota oltiin "koko" vuos tehty. Sieltä menin sitten kotiin, söin ja vaihoin vaatteet samalla ku pakkasin ja lähin Katsulle laittautuu iltaa vatren. Illalla lähettii sitten juhlimaan koulun lähes loppumista.
Mentii paikalliseen missä mun hyvä ystävä oli vetään karaokee ja käytiin laulelemassa ja juttelemassa. Oli ihan sairaan hauskaa ku siinä oli Minna muruki mukana :) Saatiin välillä ihan kivat naurut. Samalla juttelin välillä facen välityksellä kaverille tiskin taakse ja viihdytin sitäki :D Lähettiin sitte sieltä Katsun kanssa nukkumaan sen luo ku meillä oli seuraavana aamuna aikanen aamu.
Lauantaina meillä oli tosiaan projektipäivä Joutsassa, jossa oli ihan mahtava, vaikka moni asia olis voinut mennä paremmin. Fiilis oli porukalla kuitenkin ihan hyvä ja tehtiin yhessä hommia nii oli siinä iloonki aihetta. Projektipäivän jälkee tulin kotii lepäilee vähäks aikaa ja sit menin Katsun kautta Minnalle ja meillä oli siellä kolmestaa aivan mahtava Euroviisujen kisakatsomo! Meil oli paljon kaikkee ihanaa mutustettavaa ja meil oli väsymyksestä tosi levottomat jutut nii nauratti vähemmästäki. Yöllä sitten köpötin keskustan kautta kotiin ja hetkeks pysähdyin keskustaa moikkaa ystävää ja kömmin siitä kotiin nukkumaan.
Sunnuntai eli eilinen meni sellases aikamoisessa koomassa. Kirjotin koko päivän koulutyötä (josta sain tänään kuulla että olin tehny päin persettä ja ne 8 sivuu pitää tehä uusiks) ja illasta perinteisesti lähin Katsun kanssa jameille. Sinne tuli joitain tuttuja ja taas haastoin itteeni juttelee niille ja tutustumaan lisää. Yks uus likkakaveriki tuli sinne ja oli ihan mahtavaa, ku ruvettii pintapuolisesti juttelee meidän menneisyyksistä. Siinä oli hauskaa se ku toinen alotti lauseen nii toinen ties jo et mistä oli kyse ja lopetettii lauseet yhessä. Sovittii et mennää kahville joskus ja jutellaa ihan kunnolla. Ihanaa saada tollanen ihan lähes samanlainen tuttu tänne!! Lisää mua paremmin ymmärtäviä ihmisiä!!! JEEEEE!!
Tänää heräsin sitten kasilta ku tikka. Ilman herätystä, ilman mitää ulkosii ärsykkeitä kuten metelii tai valoo... En tajuu... Ja siitä mulla alko samantien soimaan päässä Ellie Goldingin versio Elton Johnin biisistä Your song.. Okei sama biisi soinu pitkin viikkoo aina välillä päässä muutenki mut samantien rupes pyörimää ku silmäni auki sain.. Tai no... on mulla kyllä epäilys... tai.. jopa tiiän kyllä oikeestaa miks... siks kirjotanki tänään... Kuitenki koulussa oli turhaa ku motivaatio ja kiinnostus nollissa ku loma alkaa ja ajatukset surraa muualla, tai enemmänki jossai muussa ihmisessä ku opettajassa...
Mulle tunteista puhuminen naamatusten omalla kohallani on ollu aina vähän vaikeeta.. Siks mä ajattelin kirjottaa niistä tänään.. En tiiä mitä tästä seuraa mut.. mä luotan siihen ettei ny ihan paskastikaa voi käydä.. Mulla on elämässäni mulle lyhyessä ajassa tosi läheiseks tullu ystävä, jonka kanssa oon jopa yllättyny miten me saadaan tikustakin asiaa ja voidaan puhua syvällisiäkin ilman, että siitä tulee kiusallista. Hassuttelu ja pelleily on meille luonnollista ja ollaan molemmat ilmeisesti ikuisia lapsia. Koen hänen seuransa yllättävän turvalliseksi ja vieraassakin porukassa koen olevani osa sitä. Viimeset pari viikkoo kanssa ajatukset aina välillä karkaillu tähän ihmiseen, mikä saa mut joskus unohtumaan tilanteesta, missä oon sil hetkel
Jippo tässä on se, että mä oon alkanu kiinnostuu tästä ihmisestä vähän enemmänki. Haluaisin kertoo tästä nassutusten mutta se on mulle vaikeeta mm. koska nuorempana kun olin pariin jätkään ihastunu ja kun kerroin asiasta, ne hävis mun elämästä. Ja tää ihminen on mulle tosi hyvä ystävä, enkä haluis menettää sitä. Itessäni ku kans tiedän olevan vaikka mitä vikoja ja ongelmia nii seki vähän pidättelee.. Sama iän kanssa, kun satun olemaan vähän nuorempi.. Viimeks ku oli tämä asetelma mulle sanottii ettei haittaa ja ei menny kauaa ku sain kuulla olevani naiivi... Seki vähän mietityttää.. Mutta näistä huolimatta mulla on pieni toivon kipinä, et jos nyt olis toisin. Mä elän joskus vähän liikaa järjellä ja yritän unohtaa omat tunteeni, vaikka mun pitäis ehkä enemmän pyrkii niiden harmoniaan.. Kuunnella siis molempii ja toimii niiden yhtäläisyyden mukaan. Päätin antaa kohtalon viedä ja kattoo mitä se eteen tuo, jos jotain on tapahtuakseen niin katotaa sitten mitä tapahtuu :)
Että tällasta... MD kiittää, kuittaa ja painuu päikkäreille.
perjantai 9. toukokuuta 2014
Tunteiden pyörremyrskyä
Heiiiiips taas :)
Kuten kirjotuksen nimiki jo sanoo, nii tää viikko (tai pari päivä viikon alusta, mut uskon et jatkuu viikonloppuun asti) on ollu jo tähän mennessä täynnä erilaisia tunne kuohuja..
Pakko tähän sanoo: Siis se tunne kun elokuva saa sut ajattelemaan tosi paljon asioita ja sit sun tekis samaa aikaa mieli hyppii pitkin seiniä ilosta ja hämmennyksestä!!!! Samaa aikaa se on rasittavaa, ihastuttavaa, hämmentävää, mahtavaa, surullista ja helvetin hilpeetä. U get what I mean? Tekis mieli vaa huutaa, mut ei tiedä mistä. Huutais siihen asti et löytäis sanat ja sit huutais ne kahta kovempaa ku huus ennen sitä. Joo moi tää on normaalii :D
Tiistaina kävin aamupäivästä tutoroimassa lukiolaisryhmälle, eli esittelemässä JAMKia ja omaa opiskelu linjaani. Siel oli vähän tyhmää ku olin ainoo jolla oli haalarit.. Oli vähän ylipukeutunu olo.. Sieltä sitten menin tekee tutorkaverin kanssa tervetulo kirjettä ens syksynä alottaville ja sieltä lähn himaa. Himassa söin ja yritin tehä kouluhommia mutta ajauduin sen sijaan juttelemaan hyvän ystävän kanssa, mikä oli tosi mukavaa ku juteltii tosi monesta asiasta. Mm, omata kohalta nii mun laulamisesta ja itsetunnosta ja oikeestaa kans sivuttii miten ne mulla hyvin linkittyy toisiinsa. Mulla kuitenki on sillee et haen viel omaa suhtautumista omaan ääneeni ja opettelen käyttämää sitä, nii en oo viel ihan sinut sen kanssa ku joissai tietyissä biiseissä.. ja niitäki tunnun laulavan ihan liikaa.. pitäis opetella joitai uusii. Haluisin mm. uskaltaa laulaa enkuks, mut ku oon saanu niin paljon omasta lausunnastani ja kielioppivirheistä saanu kuulla nii se kynnys on ihan sairaan iso. Kyllä mä nykyään kestän epäonnistumisia paremmin ku esim. puolki vuotta sitten.
Siitä sitten menin tapaamaan tuettavaa, ja huomasin ilokseni että hän alkaa selvästi tykkää musta enemmän koko ajan koska esim. tällä kertaa meillä meni paljon luontevammin ja tajuttii vasta seiskan jälkee lähtee kattoo hälle bussii. Normaalisti ollu aika tarkaa kahen tunnin jälkee mut nyt veny ku juttua riitti. Tottakai se oli ihan mahtavaa huomata, koska siitä huomasin, että mulla on jolleki väliä ja oon tärkee jollekin. Sain siitä merkityksen tuntua, mikä pisti hymyilemään kyllä. Siitä koin sellaisen yllärin, että tää sama hyvä ystävä, jonka kanssa oli päivällä jutellu, pyys mua kuuntelee musaa sen kanssa paikalliseen. Munhan piti mennä tekemää kotii koulu hommia, mutta valitsin nyt toisin (ja tänään mä sain ne tehtyä kuitenki nii se ei ollu maailman loppu että pidin vapaa illan :) ). Olihan musa ihan siistiä ja tottakai seuraki. Juteltii taas paljon kaikesta, ja yllätys puheeks tuli taas mun laulaminen. En muista enään aasinsiltaa, tais olla ehkä jopa niin matala että aasin vatsa kastu mut kuitenkin.
Mun menneisyyden takia en osaa pitää itteeni mitenkää erikoisena. Mun persoonassa ei oo mitää ihmeellistä muuta ku et oon tosi tempperamenttinen välillä, osaan nauraa paskalle huumorille (joskus hepuliin asti) mul on välillä hyvinki paskoja päiviä, ellei jopa kausiakin, oon suhteellisen arka mut sit taas joissain asioissa itsevarma esim. mun duuni ja ammatti ylipäätänsä. Mä en nää peilistä mitään ihmeellistä, naisen alku jolla on punanen tukka ja jokseenki omanlaisensa tyyli. Nää kaikki siks et mä oon saanu niin paljon sellasta kohteluu et mä en oo mitään ihmeellistä. Pahimillaan oon kokenu sitä, että mulla ei oo mitään väliä, mä oon nobody. Tätä kestäny sen verran et se valitettavadti on menny omienki korvien väliin vähän turhan tehokkaasti. Seki siihen et musta ei pitkään kukaa jätkä kiinnostunu ku vaa siks et olin nätti. Siks mä en kai ees haluu nähä peilistä et olisin kaunis, vaikka laittaudun. Mut silti jostai kumman syystä välitän ulkonäöstäni. Näistä syistä mä oon salaa pienesti haaveillu et mä haluisin olla jotain erityistä. Koska mä en todellakaa oo tällasenani mitään ihmeelistä. Mä haluun tehä jotain mun elämällä, millä on väliä, millä voisin vaikuttaa muitaki/muihinki. Siks mä oon Sote alalla. Jotta mä voin auttaa ihmisii ja kokee itteni tarpeeliseks, et mun tekemillä asioilla on merkitystä.
Tästä syystä mä jouduin aikamoisee tunne myrskyyn kun ystävä sano et treenillä ja ku oppisin hallittee ääntäni nii musta vois olla potenttiaalia laulajaks. Mun sisäinen pikkutyttö nosti päätään siinä vaiheessa. Oon nimittäin pienestä asti ihaillu Indicaa ja varsinki Jossua (varmaa yks syy punaseen tukkaan tykästymisee, joka on kans mun tavaramerkki nykyään) ja oon siitä asti haaveillu et haluaisin olla kuin se. Ja sitte aina ku oon uskaltanu haaveilla nii joku on tullu ja hajottanu jotenki sen unelman. Sen takii, sillon ku uskalsin alkaa laulaa mä oon ollu vähän epäröivä oman ääneni kanssa. Mut toisaalta kun oon ruvennu laulaa, nii siitä mun itseluottamus on vaa noussu kohisten. Mä oon siitä löytäny sen oman juttuni, josta nautin, kun teatteri ei oo mun henkireikänä enää. Tavallaan siis säikähdin sitä että mulla olis ehkä mahollisuus toteuttaa mun unelma, mut tavallaan sain siitä tiedosta niin paljon iloa samalla. En oikee vieläkään tiedä miten mun pitäis siihen reagoida..
Mutta jatketaas... Eilen sitte mulla oli ihan ruton pitkä päivä: 11 tuntia koulua ja olin ihan kuollu ku pääsin kotiin, mutta piristyin ku likkakaveri tuli mun luo käymää laittautumassa ja lähettii yhessä sitten yhtee karaoke baariin Wapun jälkeiseen opiskelijatapahtumaan. Siel oli muuten ihan semi tylsää ku luokka kaverit otti taas omia ryhmiään varsinki ku pari juttu kaverii lähti aika aikasin. Illan viihde oli mulla siinä siis ku viestittelin ystävän kanssa samalla ku se oli tiskin takana :D Se ilmeily ja toisten reaktioiden seuraaminen oli kyllä huvittavaa. Varsinki ku ite repesin pari kertaa ja pari luokka kaverii katto mua sillee "mitäs hittoa toi hajoilee itekseen?"
Tänää sitten kävin koululla viimeistelemässä yhen ison koulu tehtävän joka oli pidemmän projektin takana. Viel olis kaks isoo prokkista ens viikolla viimesiteltäväks ja toista pakko tehä viikonlopun aikana jo. Ja sitten sain kanssa yhen tentin läpi jonka olin jo kerran joutunu uusimaan, vaikka se oli viel sellanen et mun olis pitäny päästä se läpi ihan heittämällä. Sitte mulla oli kanssa kehityskeskustelu meijän opiskelutiimin valmentajan kanssa, koska kurssi ja vuos loppuu ihan kohta. Sain sellasta palautetta, että oon alusta asti ollu yks tiimin avainhenkilöistä mm. just sen takia kun mulla on valmista tietoa aijemmasta koulutuksesta ja duunista mitä oon ehtiny jo tekemään opiskelujen ohessa. Ja varsinki siks ku oon jakanu sitä opettavaisesti muilleki, niin onnistumisiani ku virheitä joista oon oppinu. Sitte valmentajan mielestä olen kanssa johtaja tyyppiä vaikka se ei oo mulle niin luontainen rooli/asema jossa mieluusti olen, mutta helposti lähden ohjaamaan ryhmää johonki suuntaa jos jotain pitäis oikeesti saada tehdyksi. Tai sitte alan ite tekee jo se neteen jotain ja ootan et muut tulee perässä. Olen myös kuulemma ollu tosi itsevarma muutenki tiimissä, hyvin avoin ja tosi sosiaalinen ja kuulemma aivan oikealla alalla. Sain myös rakentavaa palautetta, mutta se oli aika samaa mitä olin ite omassa arviossani antanu, niin sain sen otettua tosi hyvin vastaan! Ja se on aina ollu mulle tosi vaikeeta. Huomaa että oon ihmisenä kehittyny tosi paljon viimesen vuoden aikana. Voisko melkein sanoa että ehkä myös aikuistumaan päin :)
Illasta käytiin kattomassa opiskelu kaverin kanssa Divergent - Outolintu ja oli aivan mahtava leffa!!! Siis se juoni itessään jo aivan nerokas, miljöö, hahmot, kaikki!! Ja tietysti se rakkaustarina mikä siinä oli. Mun sydän suli nii et meinasin alkaa itkee ku se oli niin koskettava. Samalla se teki vähän pahaa mut sillee hyvää koska huomasin kuinka vähän se teki kipeetä. Ja enemmänki se teki kipeetä siks että kaipaan ite omaan elämääni sellasta ihanuutta, ku se et olisin kaivannu jotain tiettyä ihmistä siihen (kuten exää). Eli nousu johdanteista tämä elämä hyvää vauhtia. Vähän alkaa vaan jännittää et nyt ku on hyvän aikaa menny taas tosi hyvin, nii millon se paska alkaa lentää taas? Mul on siitä pienoinen kutina, mutta mä en odota sitä. Tulkoon sitten, kun on tullakseen.
Huomenna olis edessä aamulla Kevätilo keräykseen kerääminen ja sen jälkeen TiimiGaala eli vuoden päätösjuhla. Sitten on epävirallisen virallinen osuus ohi!! Lauantaina sen jälkee on meidän projektipäivä ja ens viikolla pari päivää ankkuriviikkoo ja sitten onki kesäloma!! Ens viikolla kans mulla työhaastattelu kaupungille lähärin sijaisuuksiin, pidetää peukut pystyssä jos sieltä irtois paikka heti lyhyeeseen sijaisuuteen ja sais pienet tulot siitä.
Mutta MD painuu ny kauneusunille taas pikkasen avautumisen jälkee. Öitä o/
Kuten kirjotuksen nimiki jo sanoo, nii tää viikko (tai pari päivä viikon alusta, mut uskon et jatkuu viikonloppuun asti) on ollu jo tähän mennessä täynnä erilaisia tunne kuohuja..
Pakko tähän sanoo: Siis se tunne kun elokuva saa sut ajattelemaan tosi paljon asioita ja sit sun tekis samaa aikaa mieli hyppii pitkin seiniä ilosta ja hämmennyksestä!!!! Samaa aikaa se on rasittavaa, ihastuttavaa, hämmentävää, mahtavaa, surullista ja helvetin hilpeetä. U get what I mean? Tekis mieli vaa huutaa, mut ei tiedä mistä. Huutais siihen asti et löytäis sanat ja sit huutais ne kahta kovempaa ku huus ennen sitä. Joo moi tää on normaalii :D
Tiistaina kävin aamupäivästä tutoroimassa lukiolaisryhmälle, eli esittelemässä JAMKia ja omaa opiskelu linjaani. Siel oli vähän tyhmää ku olin ainoo jolla oli haalarit.. Oli vähän ylipukeutunu olo.. Sieltä sitten menin tekee tutorkaverin kanssa tervetulo kirjettä ens syksynä alottaville ja sieltä lähn himaa. Himassa söin ja yritin tehä kouluhommia mutta ajauduin sen sijaan juttelemaan hyvän ystävän kanssa, mikä oli tosi mukavaa ku juteltii tosi monesta asiasta. Mm, omata kohalta nii mun laulamisesta ja itsetunnosta ja oikeestaa kans sivuttii miten ne mulla hyvin linkittyy toisiinsa. Mulla kuitenki on sillee et haen viel omaa suhtautumista omaan ääneeni ja opettelen käyttämää sitä, nii en oo viel ihan sinut sen kanssa ku joissai tietyissä biiseissä.. ja niitäki tunnun laulavan ihan liikaa.. pitäis opetella joitai uusii. Haluisin mm. uskaltaa laulaa enkuks, mut ku oon saanu niin paljon omasta lausunnastani ja kielioppivirheistä saanu kuulla nii se kynnys on ihan sairaan iso. Kyllä mä nykyään kestän epäonnistumisia paremmin ku esim. puolki vuotta sitten.
Siitä sitten menin tapaamaan tuettavaa, ja huomasin ilokseni että hän alkaa selvästi tykkää musta enemmän koko ajan koska esim. tällä kertaa meillä meni paljon luontevammin ja tajuttii vasta seiskan jälkee lähtee kattoo hälle bussii. Normaalisti ollu aika tarkaa kahen tunnin jälkee mut nyt veny ku juttua riitti. Tottakai se oli ihan mahtavaa huomata, koska siitä huomasin, että mulla on jolleki väliä ja oon tärkee jollekin. Sain siitä merkityksen tuntua, mikä pisti hymyilemään kyllä. Siitä koin sellaisen yllärin, että tää sama hyvä ystävä, jonka kanssa oli päivällä jutellu, pyys mua kuuntelee musaa sen kanssa paikalliseen. Munhan piti mennä tekemää kotii koulu hommia, mutta valitsin nyt toisin (ja tänään mä sain ne tehtyä kuitenki nii se ei ollu maailman loppu että pidin vapaa illan :) ). Olihan musa ihan siistiä ja tottakai seuraki. Juteltii taas paljon kaikesta, ja yllätys puheeks tuli taas mun laulaminen. En muista enään aasinsiltaa, tais olla ehkä jopa niin matala että aasin vatsa kastu mut kuitenkin.
Mun menneisyyden takia en osaa pitää itteeni mitenkää erikoisena. Mun persoonassa ei oo mitää ihmeellistä muuta ku et oon tosi tempperamenttinen välillä, osaan nauraa paskalle huumorille (joskus hepuliin asti) mul on välillä hyvinki paskoja päiviä, ellei jopa kausiakin, oon suhteellisen arka mut sit taas joissain asioissa itsevarma esim. mun duuni ja ammatti ylipäätänsä. Mä en nää peilistä mitään ihmeellistä, naisen alku jolla on punanen tukka ja jokseenki omanlaisensa tyyli. Nää kaikki siks et mä oon saanu niin paljon sellasta kohteluu et mä en oo mitään ihmeellistä. Pahimillaan oon kokenu sitä, että mulla ei oo mitään väliä, mä oon nobody. Tätä kestäny sen verran et se valitettavadti on menny omienki korvien väliin vähän turhan tehokkaasti. Seki siihen et musta ei pitkään kukaa jätkä kiinnostunu ku vaa siks et olin nätti. Siks mä en kai ees haluu nähä peilistä et olisin kaunis, vaikka laittaudun. Mut silti jostai kumman syystä välitän ulkonäöstäni. Näistä syistä mä oon salaa pienesti haaveillu et mä haluisin olla jotain erityistä. Koska mä en todellakaa oo tällasenani mitään ihmeelistä. Mä haluun tehä jotain mun elämällä, millä on väliä, millä voisin vaikuttaa muitaki/muihinki. Siks mä oon Sote alalla. Jotta mä voin auttaa ihmisii ja kokee itteni tarpeeliseks, et mun tekemillä asioilla on merkitystä.
Tästä syystä mä jouduin aikamoisee tunne myrskyyn kun ystävä sano et treenillä ja ku oppisin hallittee ääntäni nii musta vois olla potenttiaalia laulajaks. Mun sisäinen pikkutyttö nosti päätään siinä vaiheessa. Oon nimittäin pienestä asti ihaillu Indicaa ja varsinki Jossua (varmaa yks syy punaseen tukkaan tykästymisee, joka on kans mun tavaramerkki nykyään) ja oon siitä asti haaveillu et haluaisin olla kuin se. Ja sitte aina ku oon uskaltanu haaveilla nii joku on tullu ja hajottanu jotenki sen unelman. Sen takii, sillon ku uskalsin alkaa laulaa mä oon ollu vähän epäröivä oman ääneni kanssa. Mut toisaalta kun oon ruvennu laulaa, nii siitä mun itseluottamus on vaa noussu kohisten. Mä oon siitä löytäny sen oman juttuni, josta nautin, kun teatteri ei oo mun henkireikänä enää. Tavallaan siis säikähdin sitä että mulla olis ehkä mahollisuus toteuttaa mun unelma, mut tavallaan sain siitä tiedosta niin paljon iloa samalla. En oikee vieläkään tiedä miten mun pitäis siihen reagoida..
Mutta jatketaas... Eilen sitte mulla oli ihan ruton pitkä päivä: 11 tuntia koulua ja olin ihan kuollu ku pääsin kotiin, mutta piristyin ku likkakaveri tuli mun luo käymää laittautumassa ja lähettii yhessä sitten yhtee karaoke baariin Wapun jälkeiseen opiskelijatapahtumaan. Siel oli muuten ihan semi tylsää ku luokka kaverit otti taas omia ryhmiään varsinki ku pari juttu kaverii lähti aika aikasin. Illan viihde oli mulla siinä siis ku viestittelin ystävän kanssa samalla ku se oli tiskin takana :D Se ilmeily ja toisten reaktioiden seuraaminen oli kyllä huvittavaa. Varsinki ku ite repesin pari kertaa ja pari luokka kaverii katto mua sillee "mitäs hittoa toi hajoilee itekseen?"
Tänää sitten kävin koululla viimeistelemässä yhen ison koulu tehtävän joka oli pidemmän projektin takana. Viel olis kaks isoo prokkista ens viikolla viimesiteltäväks ja toista pakko tehä viikonlopun aikana jo. Ja sitten sain kanssa yhen tentin läpi jonka olin jo kerran joutunu uusimaan, vaikka se oli viel sellanen et mun olis pitäny päästä se läpi ihan heittämällä. Sitte mulla oli kanssa kehityskeskustelu meijän opiskelutiimin valmentajan kanssa, koska kurssi ja vuos loppuu ihan kohta. Sain sellasta palautetta, että oon alusta asti ollu yks tiimin avainhenkilöistä mm. just sen takia kun mulla on valmista tietoa aijemmasta koulutuksesta ja duunista mitä oon ehtiny jo tekemään opiskelujen ohessa. Ja varsinki siks ku oon jakanu sitä opettavaisesti muilleki, niin onnistumisiani ku virheitä joista oon oppinu. Sitte valmentajan mielestä olen kanssa johtaja tyyppiä vaikka se ei oo mulle niin luontainen rooli/asema jossa mieluusti olen, mutta helposti lähden ohjaamaan ryhmää johonki suuntaa jos jotain pitäis oikeesti saada tehdyksi. Tai sitte alan ite tekee jo se neteen jotain ja ootan et muut tulee perässä. Olen myös kuulemma ollu tosi itsevarma muutenki tiimissä, hyvin avoin ja tosi sosiaalinen ja kuulemma aivan oikealla alalla. Sain myös rakentavaa palautetta, mutta se oli aika samaa mitä olin ite omassa arviossani antanu, niin sain sen otettua tosi hyvin vastaan! Ja se on aina ollu mulle tosi vaikeeta. Huomaa että oon ihmisenä kehittyny tosi paljon viimesen vuoden aikana. Voisko melkein sanoa että ehkä myös aikuistumaan päin :)
Illasta käytiin kattomassa opiskelu kaverin kanssa Divergent - Outolintu ja oli aivan mahtava leffa!!! Siis se juoni itessään jo aivan nerokas, miljöö, hahmot, kaikki!! Ja tietysti se rakkaustarina mikä siinä oli. Mun sydän suli nii et meinasin alkaa itkee ku se oli niin koskettava. Samalla se teki vähän pahaa mut sillee hyvää koska huomasin kuinka vähän se teki kipeetä. Ja enemmänki se teki kipeetä siks että kaipaan ite omaan elämääni sellasta ihanuutta, ku se et olisin kaivannu jotain tiettyä ihmistä siihen (kuten exää). Eli nousu johdanteista tämä elämä hyvää vauhtia. Vähän alkaa vaan jännittää et nyt ku on hyvän aikaa menny taas tosi hyvin, nii millon se paska alkaa lentää taas? Mul on siitä pienoinen kutina, mutta mä en odota sitä. Tulkoon sitten, kun on tullakseen.
Huomenna olis edessä aamulla Kevätilo keräykseen kerääminen ja sen jälkeen TiimiGaala eli vuoden päätösjuhla. Sitten on epävirallisen virallinen osuus ohi!! Lauantaina sen jälkee on meidän projektipäivä ja ens viikolla pari päivää ankkuriviikkoo ja sitten onki kesäloma!! Ens viikolla kans mulla työhaastattelu kaupungille lähärin sijaisuuksiin, pidetää peukut pystyssä jos sieltä irtois paikka heti lyhyeeseen sijaisuuteen ja sais pienet tulot siitä.
Mutta MD painuu ny kauneusunille taas pikkasen avautumisen jälkee. Öitä o/
maanantai 5. toukokuuta 2014
Vähän lisää musaa elämään
Moips.
Eilen oli mahtava ilta.. tai venyhän se ihan aamun puolelle :D Mentii Katsun kanssa sinne jameille ja siel oli yllättävän hiljasta. Juoruttiin kuitenki tosi paljon ja tuntu ihanalta lähentyy noin mahtavan ihmisen kanssa! Ollaa kyllä laittoman paljon vietetty aikaa yhessä ny viimeseen pariin viikkoon, mut ketä haittaa. Mulla on siinä mahtava ystävä :) Juteltii kaiken näkösiä ja sitte meidän viereen änkes sellanen kännikala-hajuherne joka änkes väkisin juttuun mukaan vaikka kukaa ei kiinnittäny siihen mitää huomioo. Kati lähti siitä sitte aikasin kotiin ja mie jäin parin tutun kanssa sinne hetkeks mistä vaihettiin Timeen. Siellä pääsin taas nauttimaan tästä porukan ainoona selvänä olosta ku porukka oli hauskassa kunnossa. Mut oli ihan sairaan siistii tutustuu uusiin ihmisiin ja viettää aikaa niiden kanssa sillee et tunsin ainaki olevani tervetullu porukkaan. Siellä laulettiin mahtavia biisejä ja kuuli ku oikeesti ammattilaisetki laulo, nii meinashan siinä tippa linssii tulla kuinka onnekas on.
Sieltä jatkettii (elämäni ekaa kertaa) kaverin luo jatkoille missä kuunneltii hyvää musaa ja juteltii diippejä. Oli tosi mahtavaa, enkä ees tajunnu ku vasta viiden aikaa et nukkumaanki pitäis mennä, mutta pääsimpä lähtee vast seiskan aikaa :D Eikä mulla ollu herätys ku kympin jälkee. Oli kans siistii saada kehuja äänestä sellasilta ihmisiltä jotka oikeesti tekee duunikseen musan kanssa hommia.Tunsin itteni niin onnekkaaks et oon tutustunu täällä Jykylässä pariin tyyppiin joiden kautta mun kaveri piiri on lähteny laajenemaan. Saan myös sinänsä kiittää itteeniki, koska jos en olis koskaan alkanu laulamaan karaokessa nii en välttämättä koskaa olis tutustunu niihin ihmisiin.
Oon myös huomannu että mä ite oon saanu nostettua aika paljon mun itseluottamusta mm. just sillä että oon haastanu itteni just laulamisen saralla. Se on kuitenki aina ollu mulle herkkä paikka ja nyt ku mulle sanotaan pitkästä aikaa et mä oon ees jokseenki hyvä jossain nii haluun vaalia sitä. Onhan mulla sit myös esim. biisejä joita en voi laulaa tai saatika kuunnella tiettyjen tapahtumien takia. Musiikilla on aina ollu iso ja tärkee asema mun elämässä, mutta en koskaan ajatellu että se vois olla näinki vaikuttava! Mä alan taas oikeesti nauttii elämästä ja siitä mitä se tuo tullessaan, eikä ajatus feilauksesta tai muusta epäonnesta tunnu enää niin pelottavalta.
Ajattelin ylläpitää tota musa juttua jotenki ja sain sillon Pääsiäisriparilla ollessani hyvältä ystävältä tällasen kymmenen biisin haasteen, missä piti listata kymmenen itteesä jollain tavalla koskettanutta biisiä ja sitten haastaa kymmenen kaveria keneltä halus tietää saman. Lisäks toki piti merkata siihen se henkilö keneltä sen oli saanu. Ajattelin siitä tehä oman version tänne. Samoja biisejä on mutta otan nyt tähän vähän tarkemmin harkituna niitä, ja samalla selitän niitä vähän auki.
1. Disturbed - Innocece
- Kyseinen biisi ei ihan älyttömästi tarvii esittelyjä. Tää on aika ehdottomii suosikkeja Disturbedilta ja samalla yks parhaimmista asenne biiseistä mun mielestä. Sopii mielentilaa ku mielentilaa :)
2. Irina - Kymmenen kirosanaa
- Tää on jotenki voimauttava biisi aina ollu mulle. Tykänny siitä pikku likasta asti, ja nykyään laulan melkein aina karaokessa. Mun äänelle sopiva biisi ja omasta mielestäni mun isoimpiin onnistumisiin liitettävissä. Ekoi biisei myös millä haastoin itteni laulamaan :)
3. Antti Tuisku - Yritä ymmärtää
- Tää biisi on yks niistä jotka saa aina herkistymään. Kuuntelin tätä pienenä tosi paljon varsinki sillon ku meidän koira lopetettiin. Pimu oli mulle ku sisko ja yheksän veelle sellasen menetys on tosi iso asia. Kyllä se kuvaa mua muutenki, ja varsinki mun pelkoa siitä että mua ei ymmärretä tai varsinkaa mun menneisyyden painoa mun elämässä.
4. Guns and Roses - Patience
- Mun yks rakkaimmista pitkäaikaisista ystävistä soitti tän mulle teininä ja rakastuin siihen. En sen pahemmin muuten diggaa Guns and Rosesta mut tää biisi on jotain. Haikee mut kaunis.
5. Kaija Koo - Kaunis, Rietas, Onnellinen
- Sillon ku kuulin tän biisin ekaa kertaa mulla tuli saman tien sellanen fiilis et täähän on ihan ku mun elämästä. Siitä eteenpäin oon kuunnellu tätä sellasena voimauttavana biisinä. Tän kanssa oon saanu vähän itseluottamustakin nostettua.
6. Christina Aquilera - Not Myself Tonight
- Ensinäki Aquilera on aina ollu musallaan mun idoli. Ekoi esiintyjiä itse asias mitä muistan kuunnelleeni pienestä pitäen. Aquilera sai mut kanssa tanssimaan. Mutta se musa. Ja se nainen!!! Siis niin sellanen vahvan ja kauniin naisen malli että kelpaa ihailla. Varsinki tää biisi joka taas ylläri pylläri vähän kertoo musta. Enemmänki siitä mitä käy ku mä kuulen hyvää bailu musaa :) Ku pääsee bailaus tanssimaan nii musta tuntuu aina et ihan ku musta ottais sellanen vahvempi, kauniimpi ja itsevarmempi minä hallinnan.. Ihan ku se biitti sois mun suonissa ja muuttais mut ihan toisenlaiseks. Toki tää voi johtuu siitä et monesti sit musa on nii kovalla et basso tuntuu rintakehässäki :D
7. Fine Frenzy - Almost Lover
- Mulla oli vähän surullisempi ja synkempi kausi mun teini vuosina nii kuuntelin tätä biisiä tosi paljon sillon ku itketti. Tavallaan sain siitä lohtua ja tavallaan se vaan yllytti sitä. Löysin sen kaikkien näiden vuosien jälkeen kun muistelin joitain asioita mun menneisyydestä.
8. Donkey Ride - Empty streets
- Mun seurakunta nuoruudesta tullu mulle tosi tärkeeks tää biisi. Se kuvastaa mulle sen oikean polun ettimistä, korkeamman voiman avun huutamista. Tavallaan se kertoo myös mun omasta etsivästä uskostani. Siitä kuin etin itteeni, sitä mitä uskon, mihin uskoa, mikä on totta ja mikä valetta tässä maailmassa, mikä hyvää ja mikä pahaa. Ja ennen kaikkea sitä oman paikan, oman turvan ettimistä.
9. Indica - Pidä kädestä
- Tää biisi kuvastaa hyvin sitä mitä koen olevani sisältä. Mä vaikutan monille tosi vahvalta, päättäväiseltä ja ehjältä, vaikka oikeesti oon tosi hauras, säikky ja herkkä olento. Mähän en sitä haluu myöntää mutta se on osa mua niin minkäs teet. Biisistä tulee kanssa se, että ku etin sitä ihmistä kehen voisin vain ehdottomasti turvautua ja luottaa, keneltä voin pyytää apua ilman että mun tarvii pyytää sitä.
Indica tähän kanssa sen takia, että varmaan nykyinen mieltymys punaseen tukkaan tulee siitä että ihannoin pikkulikkana kanssa Jossua tosi paljon. Halusin pienenä olla yhtä kaunis ja lahjakas ku se. Jollai tavalla erityinen. No... Nyt mulla on punanen tukka ja olen löytäny oman ääneni. Pitäis vaan oppii käyttään sitä :)
10. Bullet For My Valentine - Tears don't Fall
- Bullettii tutustuin leiri kaverin kautta kun mulla oli joskus teininä yks epämääräinen suhdesäätö.. ei sitä vakavaks voinu sanoo nii sitä ei sillai lasketa. Mut kyllä se sillee kolhas ku se loppu.. Bullettii kuuntelin sit sillon tosi paljon. Nykyään kuuntelen sitä muutenki paljon, koska metalli on metallia. Mahtavaa musaa ja tää on mun leppari biisi niiltä :)
Tässä taas pieni kurkistus mun elämään ja vähän pintaa syvemmältä :) Iteki taas koin pieniä oivalluksia noita biisejä pohdiskellessa. MD kiittää ja painuu nukkumaan... Viimesen 38 tunnin sisään nukkunu kolme tuntia nii vähän kyllä väsyttää :D Öitä ja hyviä luku hetkiä :)
Eilen oli mahtava ilta.. tai venyhän se ihan aamun puolelle :D Mentii Katsun kanssa sinne jameille ja siel oli yllättävän hiljasta. Juoruttiin kuitenki tosi paljon ja tuntu ihanalta lähentyy noin mahtavan ihmisen kanssa! Ollaa kyllä laittoman paljon vietetty aikaa yhessä ny viimeseen pariin viikkoon, mut ketä haittaa. Mulla on siinä mahtava ystävä :) Juteltii kaiken näkösiä ja sitte meidän viereen änkes sellanen kännikala-hajuherne joka änkes väkisin juttuun mukaan vaikka kukaa ei kiinnittäny siihen mitää huomioo. Kati lähti siitä sitte aikasin kotiin ja mie jäin parin tutun kanssa sinne hetkeks mistä vaihettiin Timeen. Siellä pääsin taas nauttimaan tästä porukan ainoona selvänä olosta ku porukka oli hauskassa kunnossa. Mut oli ihan sairaan siistii tutustuu uusiin ihmisiin ja viettää aikaa niiden kanssa sillee et tunsin ainaki olevani tervetullu porukkaan. Siellä laulettiin mahtavia biisejä ja kuuli ku oikeesti ammattilaisetki laulo, nii meinashan siinä tippa linssii tulla kuinka onnekas on.
Sieltä jatkettii (elämäni ekaa kertaa) kaverin luo jatkoille missä kuunneltii hyvää musaa ja juteltii diippejä. Oli tosi mahtavaa, enkä ees tajunnu ku vasta viiden aikaa et nukkumaanki pitäis mennä, mutta pääsimpä lähtee vast seiskan aikaa :D Eikä mulla ollu herätys ku kympin jälkee. Oli kans siistii saada kehuja äänestä sellasilta ihmisiltä jotka oikeesti tekee duunikseen musan kanssa hommia.Tunsin itteni niin onnekkaaks et oon tutustunu täällä Jykylässä pariin tyyppiin joiden kautta mun kaveri piiri on lähteny laajenemaan. Saan myös sinänsä kiittää itteeniki, koska jos en olis koskaan alkanu laulamaan karaokessa nii en välttämättä koskaa olis tutustunu niihin ihmisiin.
Oon myös huomannu että mä ite oon saanu nostettua aika paljon mun itseluottamusta mm. just sillä että oon haastanu itteni just laulamisen saralla. Se on kuitenki aina ollu mulle herkkä paikka ja nyt ku mulle sanotaan pitkästä aikaa et mä oon ees jokseenki hyvä jossain nii haluun vaalia sitä. Onhan mulla sit myös esim. biisejä joita en voi laulaa tai saatika kuunnella tiettyjen tapahtumien takia. Musiikilla on aina ollu iso ja tärkee asema mun elämässä, mutta en koskaan ajatellu että se vois olla näinki vaikuttava! Mä alan taas oikeesti nauttii elämästä ja siitä mitä se tuo tullessaan, eikä ajatus feilauksesta tai muusta epäonnesta tunnu enää niin pelottavalta.
Ajattelin ylläpitää tota musa juttua jotenki ja sain sillon Pääsiäisriparilla ollessani hyvältä ystävältä tällasen kymmenen biisin haasteen, missä piti listata kymmenen itteesä jollain tavalla koskettanutta biisiä ja sitten haastaa kymmenen kaveria keneltä halus tietää saman. Lisäks toki piti merkata siihen se henkilö keneltä sen oli saanu. Ajattelin siitä tehä oman version tänne. Samoja biisejä on mutta otan nyt tähän vähän tarkemmin harkituna niitä, ja samalla selitän niitä vähän auki.
1. Disturbed - Innocece
- Kyseinen biisi ei ihan älyttömästi tarvii esittelyjä. Tää on aika ehdottomii suosikkeja Disturbedilta ja samalla yks parhaimmista asenne biiseistä mun mielestä. Sopii mielentilaa ku mielentilaa :)
2. Irina - Kymmenen kirosanaa
- Tää on jotenki voimauttava biisi aina ollu mulle. Tykänny siitä pikku likasta asti, ja nykyään laulan melkein aina karaokessa. Mun äänelle sopiva biisi ja omasta mielestäni mun isoimpiin onnistumisiin liitettävissä. Ekoi biisei myös millä haastoin itteni laulamaan :)
3. Antti Tuisku - Yritä ymmärtää
- Tää biisi on yks niistä jotka saa aina herkistymään. Kuuntelin tätä pienenä tosi paljon varsinki sillon ku meidän koira lopetettiin. Pimu oli mulle ku sisko ja yheksän veelle sellasen menetys on tosi iso asia. Kyllä se kuvaa mua muutenki, ja varsinki mun pelkoa siitä että mua ei ymmärretä tai varsinkaa mun menneisyyden painoa mun elämässä.
4. Guns and Roses - Patience
- Mun yks rakkaimmista pitkäaikaisista ystävistä soitti tän mulle teininä ja rakastuin siihen. En sen pahemmin muuten diggaa Guns and Rosesta mut tää biisi on jotain. Haikee mut kaunis.
5. Kaija Koo - Kaunis, Rietas, Onnellinen
- Sillon ku kuulin tän biisin ekaa kertaa mulla tuli saman tien sellanen fiilis et täähän on ihan ku mun elämästä. Siitä eteenpäin oon kuunnellu tätä sellasena voimauttavana biisinä. Tän kanssa oon saanu vähän itseluottamustakin nostettua.
6. Christina Aquilera - Not Myself Tonight
- Ensinäki Aquilera on aina ollu musallaan mun idoli. Ekoi esiintyjiä itse asias mitä muistan kuunnelleeni pienestä pitäen. Aquilera sai mut kanssa tanssimaan. Mutta se musa. Ja se nainen!!! Siis niin sellanen vahvan ja kauniin naisen malli että kelpaa ihailla. Varsinki tää biisi joka taas ylläri pylläri vähän kertoo musta. Enemmänki siitä mitä käy ku mä kuulen hyvää bailu musaa :) Ku pääsee bailaus tanssimaan nii musta tuntuu aina et ihan ku musta ottais sellanen vahvempi, kauniimpi ja itsevarmempi minä hallinnan.. Ihan ku se biitti sois mun suonissa ja muuttais mut ihan toisenlaiseks. Toki tää voi johtuu siitä et monesti sit musa on nii kovalla et basso tuntuu rintakehässäki :D
7. Fine Frenzy - Almost Lover
- Mulla oli vähän surullisempi ja synkempi kausi mun teini vuosina nii kuuntelin tätä biisiä tosi paljon sillon ku itketti. Tavallaan sain siitä lohtua ja tavallaan se vaan yllytti sitä. Löysin sen kaikkien näiden vuosien jälkeen kun muistelin joitain asioita mun menneisyydestä.
8. Donkey Ride - Empty streets
- Mun seurakunta nuoruudesta tullu mulle tosi tärkeeks tää biisi. Se kuvastaa mulle sen oikean polun ettimistä, korkeamman voiman avun huutamista. Tavallaan se kertoo myös mun omasta etsivästä uskostani. Siitä kuin etin itteeni, sitä mitä uskon, mihin uskoa, mikä on totta ja mikä valetta tässä maailmassa, mikä hyvää ja mikä pahaa. Ja ennen kaikkea sitä oman paikan, oman turvan ettimistä.
9. Indica - Pidä kädestä
- Tää biisi kuvastaa hyvin sitä mitä koen olevani sisältä. Mä vaikutan monille tosi vahvalta, päättäväiseltä ja ehjältä, vaikka oikeesti oon tosi hauras, säikky ja herkkä olento. Mähän en sitä haluu myöntää mutta se on osa mua niin minkäs teet. Biisistä tulee kanssa se, että ku etin sitä ihmistä kehen voisin vain ehdottomasti turvautua ja luottaa, keneltä voin pyytää apua ilman että mun tarvii pyytää sitä.
Indica tähän kanssa sen takia, että varmaan nykyinen mieltymys punaseen tukkaan tulee siitä että ihannoin pikkulikkana kanssa Jossua tosi paljon. Halusin pienenä olla yhtä kaunis ja lahjakas ku se. Jollai tavalla erityinen. No... Nyt mulla on punanen tukka ja olen löytäny oman ääneni. Pitäis vaan oppii käyttään sitä :)
10. Bullet For My Valentine - Tears don't Fall
- Bullettii tutustuin leiri kaverin kautta kun mulla oli joskus teininä yks epämääräinen suhdesäätö.. ei sitä vakavaks voinu sanoo nii sitä ei sillai lasketa. Mut kyllä se sillee kolhas ku se loppu.. Bullettii kuuntelin sit sillon tosi paljon. Nykyään kuuntelen sitä muutenki paljon, koska metalli on metallia. Mahtavaa musaa ja tää on mun leppari biisi niiltä :)
Tässä taas pieni kurkistus mun elämään ja vähän pintaa syvemmältä :) Iteki taas koin pieniä oivalluksia noita biisejä pohdiskellessa. MD kiittää ja painuu nukkumaan... Viimesen 38 tunnin sisään nukkunu kolme tuntia nii vähän kyllä väsyttää :D Öitä ja hyviä luku hetkiä :)
sunnuntai 4. toukokuuta 2014
Kiirettä, mutta hyvässä mielessä :)
Heipsan viime kerrasta on kyllä aikaa. Tässä taas päivitellään mitä reilu viikkoon tapahtunu.
Viime perjantaina näin bestistä ja parii muuta hyvää kaverii ennen ku lähettiin yhen kanssa kesän isosten leirille. Siellä oli tosi kivaa. Ihanaa nähä vanhoja ystäviä ja vähän uudempiaki ja päästä rentoutumaan muutenki hyvän ruoan ja ohjelman parissa. Lauantaina viel pääsin saunaa mikä kruunas ihan kybällä koko viikonlopun! Ainoo harmaa puoli oli se, ku sain lauantaina tosi pitkästä aikaa ahdistuskohtauksen.. Ajatttelin erinäisiä asioita liikaa ja sain niistä flasbackin lapsuudesta, mikä laukas sit kohtauksen. Se itessään meni tosi nopeesti ohi mut ne jälki mainingit oli tosi vaikeet. Yks ystävä viel huomas sen ja rupes kyselee sun muuta, mikä ei sillee auttanu, mutta ainaki tuli sellanen olo et joku välittää. Normaalisti kaverit on ku ei huomais tai karkaa paikalta ku saan kohtauksen, mikä harmittaa, mut oon tottunu siihen. Kohtauksen voimakkuus kanssa ihmetytti mua, sillä mulla ei oo ollu noita pitkään aikaan enkä muistanu kuinka voimakkaita ja voimia vieviä ne on. Sinä yönä näin kanssa aika pahoja painajaisia, mitkä ei helpottanu seuraavaa päivää. Olin sunnuntaina ihan sairaan väsyny koko päivän ja vähän sellanen heikohko, mutta onneks vielä junasta menin jameille Katin kanssa. Oli ihanaa nähä ystävää joka oikeesti ymmärtää. Kati tietää mistä nää kumpuaa, ja oon joskus aikasemmin menneisyydestäni täällä jokseenki kirjottanuki, nii en avaudu siitä enempää. Oli kans kiva kuunnella hyvää musaa ja nauraa tyhmille jutuille. Sit myöhemmin viel pari muutaki kaveria tuli siihen, jotka nauratti viel lisää. Oli siistii :)
Maanantaina olin töissä ja illasta näin yhtä hyvää ystävää aika extemporee. Oli kiva lähtee randomisti suunnittelematta jonku kanssa kahville :) Sunnuntai oli kuitenki viel tuoreessa muistissa nii piristi. Samalla käytii kuuntelemassa kaverin kaverin musiikki näyttöä, mikä oli ihan sairaan siisti kokemus! Erilaista musaa mitä ei normaalisti kuuntelis, ja ihmettelin kanssa että miten niin pienestä ihmisestä voi lähtee niin voimakas ja mahtava ääni.
Tiistaina kävin koululla tekemässä yhen tentin, mistä en päässy läpi :( onneks huomenna uusinta :) Siinä samalla hain yhen kirjan kirjastosta ja tein muita koulutöitä joissa alkaa deadlinet puskee päälle. Koulu kuitenki loppuu parin viikon päästä. Siitä lähin sitten työparin kanssa ettimään töihin läksiäislahjaa, ja sen jälkee näin tuettavaa :) Illalla menin sitten Katille juoruumaan tyttöjen juttuja. Oli ihanaa purkaa jolleki ihan kaikkee mitä tuntee joistai asioista, mitä ajattleee mistäki, sillee et toinen ymmärtää. Tänne en kuitenkaa ihan kaikesta kehtaa kirjottaa. Pääasioita ja sellasia, mitä ei tarvii miettii et mitäköhän tästäki seuraa jos kirjotan. Okei, jotku asiat on sellasia että jos mun tekstin ymmärtää väärin nii se voi aiheuttaa hämmennystä sun muuta. Todistettu! Mä vaan kirjotan asioista niinku ne on. Onhan mut opetettu puhumaanki suoraa, ja iitä syystä oon sellanen ihminen et musta joko tykätään tai sit mua vihataan. Okei, sei on totta etten ihan aina mietin ihan kaikkee loppuun mitä sanon, mut jos ei kestä totuutta niin mä en voi sille yhtään mitään!
Keskiviikko oli aika.. jännä päivä.. ei pelkästään Wapun takia, (kyllä haluan tahallaan kirjottaa sen tollee, ennen ku kukaa kommentoi mulle siitä) oli siinä paljon muutaki tekijää. Aamulla menin viimestä kertaa töihin. Tytöt meni ihan ihmeestä hiljasiks ku kerroin etten tuu enään, ehkä syksyllä jos tarvitsevat lapsenvahtia tai vastaavaa. Siitä menin kouluun ja meillä oli treenit aiheesta Seksuaaliterveys. Se oli vähän jopa ahdistavaa, koska mulla on nämä omat ongelmani. Mutta oli tosi opettavaista :) Siitä sitten kauheella kiirellä hurautin Kirkkopuiston kautta kaverille alottelemaan Wappu pippaloihin, mistä sitten menin muutaman koulukaverin kanssa takas Kirkkopuistoon hillumaan kavereiden kanssa ja parin kanssa jatkettiin baariin, minne tuli myöhemmin lisää kavereita. Mm. ehana Katsuni (Kati) oli siellä ja me sekoiltiin yhessä siihen malliin että jotkut jätkät on voinu ihan helposti luulla meitä lesboiks :D Loppu viikosta oli vielä ihan kivasti muistikatkoksia illasta, koska pari kaverii tavallaan juotti mua :D Nytte muistan lähes kaikki mitä on tapahtunu, mut aikakäsitteet hapuilee et missä järkässä tapahtunu joitai keskusteluja, mutta sisällöt pääpiirteisesti muistan.
Torstaina mentii sitten Katin kanssa Tuomiojärvelle kävelylle muistelemaan edellistä iltaa, koska mulla oli sillon viel aika vakavia katkoksia. Katilla pysyny onneks filmi kasassa nii se osas aika hyvin virkistää mun muistia. Rupeshan se siinä jutellessa sitte jo jokseenki palautumaan, kun sain aasinsilloista kiinni, mutta silti oli joitain mitkä pohditutti vielä. Siitä mentii sitte vähäks aikaa tohon Harjulle "Wapun perinteiselle Harjun brunssille" kattomaan mitä tuttuja sieltä löytyy, ja kattelemaan vanhojen autojen hienoo paraatia. Ens vuonna saman voi varmaan saman tehä omalta parvekkeelta ku asuu sen kulkueen reitillä :) Siitä tultii sitten käymään mun luona, nappasin evästä mukaan ja vaihoin vaatteet ja mentii Katin luo syömää jakorkattii yhessä mun synttärilahjaks saatu skumppa Wapun kunniaks. Siitä mentii sitten parin kaverin keikalle kuuntelee hyvää musaa, ja viel parempaa tilanne komiikkaa :D Siitä jäätiin sinne sitten istumaan ja kävihän siinä sitten nii että jätkät sai miut houkuteltua keikan jälkeisille jameille laulamaan. Jännitti ihan pirusti, (mun jalatki täris ku kävelin lauteille. Joo siellä on "sauna" :D) ku siel oli niitten musiikkipiirien tuttuja, eli taso oli sairaan korkeella. Sain kyllä ihan komeet taputukset ja ku kaveri kommentoi ekan biisin jälkee "Hienoa, siinä meni siun jami neitsyys" nii tuli komeet hurrauksetki. Olin ihan äimän käkenä. Mulla on tosi kova itse kritiikki. En pidä itteeni minään, enkä luota omaan ääneeni kauheesti tai ees siihen et mulla olis mitää lahjoja laulamiseen. Sen taki se että jätkät kehu mun laulamista ja ne hurraukset oli mulle tosi iso juttu. Oon siitä tosi ilonen :) Tää on kanssa yks syy miks oon opetellu haastamaan itteeni vähän mukavuus alueen ulkopuolelle, koska tiiän etten voi kehittyy ihmisenä muuten. Siks olin kans ylpee itestäni :) Vähän oma kehu haisee, mut mulle epä onnistumiset on niin iso muserrus et mun on pakko osaa juhlia tällasii onnistumisia etten oo ihan mais. Mutta muuten oli tosi siisti ja kiva ilta ystävien kanssa, vaikka loppu vaiheessa väsymys pukkas päälle ja musta tuli ehkä hieman kärtyynen. Kati onneks ymmärs :)
Perjantaina sitten nyt viikonlopuks mun yks hyvä jätkä kaveri Espoosta tuli mun luo viikonlopuks. Oli kiva kuulla Espoon kuulumisia, ku ollaan samassa kaveriporukassa, nii sain kuulla miten siel about muillaki menee jne. Kateltii tosi paljon leffoja, otettii rennosti, käytii eilen ulkona syömässä, juteltii yllättävänki syvällisiä (ollaa kuitenki tunnettu neljä vuotta, mut silti ei aina ees jutella syvällisiä ja nyt puhuttii aika paljon), pelattiin korttia ja naurettiin paljon. Mun vatsalihakset on saanu kunnon kolmen päivän teho treenin tosta kaikesta nauramisesta. Ihan onnistunu ja kiva viikonloppu siis takana. Tänää illalla vielä Katsun kanssa jameille kuuntelee musaa ja juoruumaan ja sitten kohti tiukka kouluviikkoa.
Nyt MD kiittää ja kuittaa :) Öitä!
Viime perjantaina näin bestistä ja parii muuta hyvää kaverii ennen ku lähettiin yhen kanssa kesän isosten leirille. Siellä oli tosi kivaa. Ihanaa nähä vanhoja ystäviä ja vähän uudempiaki ja päästä rentoutumaan muutenki hyvän ruoan ja ohjelman parissa. Lauantaina viel pääsin saunaa mikä kruunas ihan kybällä koko viikonlopun! Ainoo harmaa puoli oli se, ku sain lauantaina tosi pitkästä aikaa ahdistuskohtauksen.. Ajatttelin erinäisiä asioita liikaa ja sain niistä flasbackin lapsuudesta, mikä laukas sit kohtauksen. Se itessään meni tosi nopeesti ohi mut ne jälki mainingit oli tosi vaikeet. Yks ystävä viel huomas sen ja rupes kyselee sun muuta, mikä ei sillee auttanu, mutta ainaki tuli sellanen olo et joku välittää. Normaalisti kaverit on ku ei huomais tai karkaa paikalta ku saan kohtauksen, mikä harmittaa, mut oon tottunu siihen. Kohtauksen voimakkuus kanssa ihmetytti mua, sillä mulla ei oo ollu noita pitkään aikaan enkä muistanu kuinka voimakkaita ja voimia vieviä ne on. Sinä yönä näin kanssa aika pahoja painajaisia, mitkä ei helpottanu seuraavaa päivää. Olin sunnuntaina ihan sairaan väsyny koko päivän ja vähän sellanen heikohko, mutta onneks vielä junasta menin jameille Katin kanssa. Oli ihanaa nähä ystävää joka oikeesti ymmärtää. Kati tietää mistä nää kumpuaa, ja oon joskus aikasemmin menneisyydestäni täällä jokseenki kirjottanuki, nii en avaudu siitä enempää. Oli kans kiva kuunnella hyvää musaa ja nauraa tyhmille jutuille. Sit myöhemmin viel pari muutaki kaveria tuli siihen, jotka nauratti viel lisää. Oli siistii :)
Maanantaina olin töissä ja illasta näin yhtä hyvää ystävää aika extemporee. Oli kiva lähtee randomisti suunnittelematta jonku kanssa kahville :) Sunnuntai oli kuitenki viel tuoreessa muistissa nii piristi. Samalla käytii kuuntelemassa kaverin kaverin musiikki näyttöä, mikä oli ihan sairaan siisti kokemus! Erilaista musaa mitä ei normaalisti kuuntelis, ja ihmettelin kanssa että miten niin pienestä ihmisestä voi lähtee niin voimakas ja mahtava ääni.
Tiistaina kävin koululla tekemässä yhen tentin, mistä en päässy läpi :( onneks huomenna uusinta :) Siinä samalla hain yhen kirjan kirjastosta ja tein muita koulutöitä joissa alkaa deadlinet puskee päälle. Koulu kuitenki loppuu parin viikon päästä. Siitä lähin sitten työparin kanssa ettimään töihin läksiäislahjaa, ja sen jälkee näin tuettavaa :) Illalla menin sitten Katille juoruumaan tyttöjen juttuja. Oli ihanaa purkaa jolleki ihan kaikkee mitä tuntee joistai asioista, mitä ajattleee mistäki, sillee et toinen ymmärtää. Tänne en kuitenkaa ihan kaikesta kehtaa kirjottaa. Pääasioita ja sellasia, mitä ei tarvii miettii et mitäköhän tästäki seuraa jos kirjotan. Okei, jotku asiat on sellasia että jos mun tekstin ymmärtää väärin nii se voi aiheuttaa hämmennystä sun muuta. Todistettu! Mä vaan kirjotan asioista niinku ne on. Onhan mut opetettu puhumaanki suoraa, ja iitä syystä oon sellanen ihminen et musta joko tykätään tai sit mua vihataan. Okei, sei on totta etten ihan aina mietin ihan kaikkee loppuun mitä sanon, mut jos ei kestä totuutta niin mä en voi sille yhtään mitään!
Keskiviikko oli aika.. jännä päivä.. ei pelkästään Wapun takia, (kyllä haluan tahallaan kirjottaa sen tollee, ennen ku kukaa kommentoi mulle siitä) oli siinä paljon muutaki tekijää. Aamulla menin viimestä kertaa töihin. Tytöt meni ihan ihmeestä hiljasiks ku kerroin etten tuu enään, ehkä syksyllä jos tarvitsevat lapsenvahtia tai vastaavaa. Siitä menin kouluun ja meillä oli treenit aiheesta Seksuaaliterveys. Se oli vähän jopa ahdistavaa, koska mulla on nämä omat ongelmani. Mutta oli tosi opettavaista :) Siitä sitten kauheella kiirellä hurautin Kirkkopuiston kautta kaverille alottelemaan Wappu pippaloihin, mistä sitten menin muutaman koulukaverin kanssa takas Kirkkopuistoon hillumaan kavereiden kanssa ja parin kanssa jatkettiin baariin, minne tuli myöhemmin lisää kavereita. Mm. ehana Katsuni (Kati) oli siellä ja me sekoiltiin yhessä siihen malliin että jotkut jätkät on voinu ihan helposti luulla meitä lesboiks :D Loppu viikosta oli vielä ihan kivasti muistikatkoksia illasta, koska pari kaverii tavallaan juotti mua :D Nytte muistan lähes kaikki mitä on tapahtunu, mut aikakäsitteet hapuilee et missä järkässä tapahtunu joitai keskusteluja, mutta sisällöt pääpiirteisesti muistan.
Torstaina mentii sitten Katin kanssa Tuomiojärvelle kävelylle muistelemaan edellistä iltaa, koska mulla oli sillon viel aika vakavia katkoksia. Katilla pysyny onneks filmi kasassa nii se osas aika hyvin virkistää mun muistia. Rupeshan se siinä jutellessa sitte jo jokseenki palautumaan, kun sain aasinsilloista kiinni, mutta silti oli joitain mitkä pohditutti vielä. Siitä mentii sitte vähäks aikaa tohon Harjulle "Wapun perinteiselle Harjun brunssille" kattomaan mitä tuttuja sieltä löytyy, ja kattelemaan vanhojen autojen hienoo paraatia. Ens vuonna saman voi varmaan saman tehä omalta parvekkeelta ku asuu sen kulkueen reitillä :) Siitä tultii sitten käymään mun luona, nappasin evästä mukaan ja vaihoin vaatteet ja mentii Katin luo syömää jakorkattii yhessä mun synttärilahjaks saatu skumppa Wapun kunniaks. Siitä mentii sitten parin kaverin keikalle kuuntelee hyvää musaa, ja viel parempaa tilanne komiikkaa :D Siitä jäätiin sinne sitten istumaan ja kävihän siinä sitten nii että jätkät sai miut houkuteltua keikan jälkeisille jameille laulamaan. Jännitti ihan pirusti, (mun jalatki täris ku kävelin lauteille. Joo siellä on "sauna" :D) ku siel oli niitten musiikkipiirien tuttuja, eli taso oli sairaan korkeella. Sain kyllä ihan komeet taputukset ja ku kaveri kommentoi ekan biisin jälkee "Hienoa, siinä meni siun jami neitsyys" nii tuli komeet hurrauksetki. Olin ihan äimän käkenä. Mulla on tosi kova itse kritiikki. En pidä itteeni minään, enkä luota omaan ääneeni kauheesti tai ees siihen et mulla olis mitää lahjoja laulamiseen. Sen taki se että jätkät kehu mun laulamista ja ne hurraukset oli mulle tosi iso juttu. Oon siitä tosi ilonen :) Tää on kanssa yks syy miks oon opetellu haastamaan itteeni vähän mukavuus alueen ulkopuolelle, koska tiiän etten voi kehittyy ihmisenä muuten. Siks olin kans ylpee itestäni :) Vähän oma kehu haisee, mut mulle epä onnistumiset on niin iso muserrus et mun on pakko osaa juhlia tällasii onnistumisia etten oo ihan mais. Mutta muuten oli tosi siisti ja kiva ilta ystävien kanssa, vaikka loppu vaiheessa väsymys pukkas päälle ja musta tuli ehkä hieman kärtyynen. Kati onneks ymmärs :)
Perjantaina sitten nyt viikonlopuks mun yks hyvä jätkä kaveri Espoosta tuli mun luo viikonlopuks. Oli kiva kuulla Espoon kuulumisia, ku ollaan samassa kaveriporukassa, nii sain kuulla miten siel about muillaki menee jne. Kateltii tosi paljon leffoja, otettii rennosti, käytii eilen ulkona syömässä, juteltii yllättävänki syvällisiä (ollaa kuitenki tunnettu neljä vuotta, mut silti ei aina ees jutella syvällisiä ja nyt puhuttii aika paljon), pelattiin korttia ja naurettiin paljon. Mun vatsalihakset on saanu kunnon kolmen päivän teho treenin tosta kaikesta nauramisesta. Ihan onnistunu ja kiva viikonloppu siis takana. Tänää illalla vielä Katsun kanssa jameille kuuntelee musaa ja juoruumaan ja sitten kohti tiukka kouluviikkoa.
Nyt MD kiittää ja kuittaa :) Öitä!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)