Tunnustuksia...

Heips..

Tästä tulee varmaan jännin kirjotus mun tän hetkiseen kirjotushistoriaan täällä... Saa nähä mitä käy...

Perjantaina aamusta menin pirteänä tuohon keskustaan keräämään opiskelukaverin kanssa. No se pirteys loppu nopeesti ku vettä tuli niin maan pirusti ja tuuli ihan kivasti.. Olin puolentoista tunnin jälkeen ku uitettu koira. Jeij! Siitä Kävin äkkiä kotona vähän tälläytymässä ja kipitin vuoden päätösgalaan, missä meidän piti esitellä mm. meidän tiimin projekti jota oltiin "koko" vuos tehty. Sieltä menin sitten kotiin, söin ja vaihoin vaatteet samalla ku pakkasin ja lähin Katsulle laittautuu iltaa vatren. Illalla lähettii sitten juhlimaan koulun lähes loppumista.

Mentii paikalliseen missä mun hyvä ystävä oli vetään karaokee ja käytiin laulelemassa ja juttelemassa. Oli ihan sairaan hauskaa ku siinä oli Minna muruki mukana :) Saatiin välillä ihan kivat naurut. Samalla juttelin välillä facen välityksellä kaverille tiskin taakse ja viihdytin sitäki :D Lähettiin sitte sieltä Katsun kanssa nukkumaan sen luo ku meillä oli seuraavana aamuna aikanen aamu.

Lauantaina meillä oli tosiaan projektipäivä Joutsassa, jossa oli ihan mahtava, vaikka moni asia olis voinut mennä paremmin. Fiilis oli porukalla kuitenkin ihan hyvä ja tehtiin yhessä hommia nii oli siinä iloonki aihetta. Projektipäivän jälkee tulin kotii lepäilee vähäks aikaa ja sit menin Katsun kautta Minnalle ja meillä oli siellä kolmestaa aivan mahtava Euroviisujen kisakatsomo! Meil oli paljon kaikkee ihanaa mutustettavaa ja meil oli väsymyksestä tosi levottomat jutut nii nauratti vähemmästäki. Yöllä sitten köpötin keskustan kautta kotiin ja hetkeks pysähdyin keskustaa moikkaa ystävää ja kömmin siitä kotiin nukkumaan.

Sunnuntai eli eilinen meni sellases aikamoisessa koomassa. Kirjotin koko päivän koulutyötä (josta sain tänään kuulla että olin tehny päin persettä ja ne 8 sivuu pitää tehä uusiks) ja illasta perinteisesti lähin Katsun kanssa jameille. Sinne tuli joitain tuttuja ja taas haastoin itteeni juttelee niille ja tutustumaan lisää. Yks uus likkakaveriki tuli sinne ja oli ihan mahtavaa, ku ruvettii pintapuolisesti juttelee meidän menneisyyksistä. Siinä oli hauskaa se ku toinen alotti lauseen nii toinen ties jo et mistä oli kyse ja lopetettii lauseet yhessä. Sovittii et mennää kahville joskus ja jutellaa ihan kunnolla. Ihanaa saada tollanen ihan lähes samanlainen tuttu tänne!! Lisää mua paremmin ymmärtäviä ihmisiä!!! JEEEEE!!

Tänää heräsin sitten kasilta ku tikka. Ilman herätystä, ilman mitää ulkosii ärsykkeitä kuten metelii tai valoo... En tajuu... Ja siitä mulla alko samantien soimaan päässä Ellie Goldingin versio Elton Johnin biisistä Your song.. Okei sama biisi soinu pitkin viikkoo aina välillä päässä muutenki mut samantien rupes pyörimää ku silmäni auki sain.. Tai no... on mulla kyllä epäilys... tai.. jopa tiiän kyllä oikeestaa miks... siks kirjotanki tänään... Kuitenki koulussa oli turhaa ku motivaatio ja kiinnostus nollissa ku loma alkaa ja ajatukset surraa muualla, tai enemmänki jossai muussa ihmisessä ku opettajassa...

Mulle tunteista puhuminen naamatusten omalla kohallani on ollu aina vähän vaikeeta.. Siks mä ajattelin kirjottaa niistä tänään.. En tiiä mitä tästä seuraa mut.. mä luotan siihen ettei ny ihan paskastikaa voi käydä.. Mulla on elämässäni mulle lyhyessä ajassa tosi läheiseks tullu ystävä, jonka kanssa oon jopa yllättyny miten me saadaan tikustakin asiaa ja voidaan puhua syvällisiäkin ilman, että siitä tulee kiusallista. Hassuttelu ja pelleily on meille luonnollista ja ollaan molemmat ilmeisesti ikuisia lapsia. Koen hänen seuransa yllättävän turvalliseksi ja vieraassakin porukassa koen olevani osa sitä. Viimeset pari viikkoo kanssa ajatukset aina välillä karkaillu tähän ihmiseen, mikä saa mut joskus unohtumaan tilanteesta, missä oon sil hetkel

Jippo tässä on se, että mä oon alkanu kiinnostuu tästä ihmisestä vähän enemmänki. Haluaisin kertoo tästä nassutusten mutta se on mulle vaikeeta mm. koska nuorempana kun olin pariin jätkään ihastunu ja kun kerroin asiasta, ne hävis mun elämästä. Ja tää ihminen on mulle tosi hyvä ystävä, enkä haluis menettää sitä. Itessäni ku kans tiedän olevan vaikka mitä vikoja ja ongelmia nii seki vähän pidättelee.. Sama iän kanssa, kun satun olemaan vähän nuorempi.. Viimeks ku oli tämä asetelma mulle sanottii ettei haittaa ja ei menny kauaa ku sain kuulla olevani naiivi... Seki vähän mietityttää.. Mutta näistä huolimatta mulla on pieni toivon kipinä, et jos nyt olis toisin. Mä elän joskus vähän liikaa järjellä ja yritän unohtaa omat tunteeni, vaikka mun pitäis ehkä enemmän pyrkii niiden harmoniaan.. Kuunnella siis molempii ja toimii niiden yhtäläisyyden mukaan. Päätin antaa kohtalon viedä ja kattoo mitä se eteen tuo, jos jotain on tapahtuakseen niin katotaa sitten mitä tapahtuu :)

Että tällasta... MD kiittää, kuittaa ja painuu päikkäreille.