Elämästä nauttimista :)

Heipsan. Elämä tällä viikolla ollu sen verran kirjavaa, että ei oo taas löytyny paikkaa vaan istuu alas kirjottamaan. Helleki vieny veronsa, nii jaksamisesta ku miun nahasta :D Parina päivänä ollu vähän enemmän ulkona, nii harteilla kaunis hento puna. Mutta viikko ollu täynä vilinää, vilskettä, vanhoja ja uusia tuttuja, sekä muutenkin hyvin ihmistäyteinen :)

Tiistaina heräsin ajoissa, koska ei jostai kumman syystä enää väsyttäny ysin jälkee. Aloin siinä sitte siivoilemaan innokkaasti. Pesin pyykkiä, tiskasin mun astiavuoren, pyykin pölyt ja järkkäilin paikkoja uuteen kuosiin. Sitten siinä menin päivällä hyvän ystäväni luokse jutskailemaan sekä kattomaan eeppisiä suomessa bännättyjä muumijaksoja :) Oli tosi kiva saada asiat puhuttua halki ja vielä oikeesti tosi postiivisessa mielessä :) Mulle merkkaa tosi paljon et tunteista puhuminen on asiallista, rentoa ja positiivista, eikä et se menee itku-potku-raivoomiseen kun viesti ei mee perille. Puhuttii kanssa tosi laajasti ja jopa myös asioita jotka ei aikasemmin ollu tullu puheeks. Kyllähän siinä tuli itelle vähän ristiriitasia fiiliksiä, mutta tietenki tärkeintä oli se että mikään ei jääny epäselväks ja tietää missä mennään. Ystävyys on mulle kuitenki kanssa iso arvo, koska harvassa on näin mahtavat ihmiset. Voisin melkee sanoo et hän on mulle Petran ja Katsun lisäks parhaita ystäviä. Mulla on kanssa vähän sellanen olo et toi ehkä jopa lähens meitä jokseenki. En hänestä tiiä mut itelle tuli sellanen olo.

Sieltä kävin sitten moikkaamassa entistä kolleegaa, jonka kanssa tein koti puolessa töitä ku asuttiin vielä siel molemmat. Oli hauskaa jutella taas niitä näitä ja intoilla omaa ihastumistaan jolleki, joka ei oo kuunnellu sitä viimeset kaks viikkoo :D Katsu ei ihan aina jaksa enää inoostuu miun kanssa, mut ei se mitää, mie ymmärrän sitä tosi hyvin. Ku oltii pari tuntii juoruiltu, nii mie kävin syömässä kotona ja sit lähettiiki tän mun hyvän ystävän, jota olin päivällä nähny, kanssa ulos istumaan iltaa. Taas vaihteeks juttua riitti et venähtihän se aamutunneille asti. Mut hei, mie oon kesälomalla vielä hetken ennen töitä nii ajattelin nauttia! Opettelen nauttimaan elämästä muutenki, ku nyt oon alkanu vihdoinki elämään sitä. Juteltiin taas melkee kaikesta maan ja taivaan välillä. JOkseenkin kanssa jatkettiin päivästä keskustelua, ja mie rohkaistuin kertomaan miun ei niin keposesta menneisyydestä. Oonhan mie täällä blogissa sillon ekan vuoden aikana puhunu siitä, mut aika pinnallisesti, enkä tiiä kuinka innokkaita ihmiset on lukemaan mun kaikkia kirjotuksia :D Mut mulle tuli hyvä olo siitä, ettei hän ihan friikannu. Osasin toki jonkinlaista järkytystä odottaa, mutta yllättävän rauhallisesti hän siihen ainaki ulospäin näytti suhtautuvan. Tiiän ettei tollasen kuuleminen ja sisäistäminen oo mikää helppo keissi, mut ei sitä oo ollu kantaakaa. Mä saan kanssa vähän helpotusta siitä, että ku tiiän että mulle tärkeet ihmiset tietää, miks saatan johonki täysin normaaliinki asiaa joskus reagoida oudosti, tai jos meen ihan yhtäkkii muutenki oudoks. Ja se et ku oon hyväksyny sen tosi asian, että mulle on ny sattunu elämässä paskoja aioita, jotka on muokannu musta sellasen ku oon ja oon siltä osin sinut itteni kanssa. Toki jotkut asiat mitä siitä kumpuaa, nii en oo niiden kanssa sinut, mutta ku tiiän mistä ne tulee nii osaan käsitellä niitä.

Tästä tuli koomisesti mieleen että exänihän oli sitä mieltä, että mun menneisyys vaikuttaa muhun liikaa. NO.. mie en voi mun menneisyydelle mitään ja miulla ei oo ollu muutakaa keinoa selviytyä siitä, ku vaa hyväksyä se. Tähänhän tuli sitte kommenttia ettei mun tarvis hyväksyy itteeni tällasena, että voisin hankkiutua ammattiavun piiriin ja hoitaa asiani kuntoon. NO.. kyllä olen miettiny, että ehkä olis joskus syytä mennä psykoterapeuttiseen hoitoon, mutta se ei ole mitään ilmasta ja mä saakeli olen opiskelija. Ja mä oon rampannu viime vuonna jo puolisen vuotta psykologilla. Siitä oli apua, mutta vain päälisin puolin. Ja joo mun ei sillee tarvis hyväksyy itteeni tällasena, mut en myöskää hyväksy sitä, että kaiken sen vaivan minkä oon tehny jo tähän itteni hyväksymis pisteeseen pääsemiseks, nii heittäisin kankkulan kaivoon. Joo ihminen voi muuttaa itseään ja kehittää itseään, mutta tässä kohtaa joku tais hieman ymmärtää väärin koko konseptin mitä sillä ajetaan. JA EI mä en lähe muuttamaan itteeni toisen takia. Mä jopa oon jossai määrin ylpee siitä, että mussa on isojaki vikoja. Koska ne tekee musta yksilön, omanlaiseni ihmisen joka yrittää muutenki omaa paikkaansa omissa nahoissaan. En nyt sano että oon ilonen siitä että mussa on paljon paskoja asioita, mutta mie oon ilonen siitä et ne on tehny miusta sen kuka nyt oon. Ja nyt mie oon omaan elämääni erittäin ilonen ja onnelinen. Mä en muista millon viimeks olisin ollu näin onnellinen ja tyytyväinen omaan elämääni, ja tätä en sano kliseisesti miehen takia, vaan siks että mulla on asiat nyt tosi hyvin. Tokihan ne vois olla vielä paremmin mut mie oon jo tähän tyytyväinen. Unelmahan olis että olis se oma kulta kenen vieree illalla käpertyy koulutöiden tai töiden jälkee tuijottaa telkkaa ja nauttii olostaan sekä vaikka syödä jotain törkeen hyvää ruokaa.

Mutta kuitenki, meidän aamu yö jatku sitten heijän treenikselle, muutaman muun musiikiporukkailaisen kanssa. Siel oli siistii jammailla ja hihittää väsyneenä. Sain kans tältä mun ystävältä niiden EP:n jota kuuntelin sitten torstaina ku olin kampuksella tekemässä koulutöitä. Keskiiikkona kuitenki sitten ku heräsin, nii otin siinä päivää aika rennosti, kävin keskustassa hoitamassa muutamat juoksevat asiat ja illasta kattelin sitten leffoja ja olin vaan.

Torstaina sitten menin kampukselle tekemään kouluhommia ja kuuntelin just sitä levyy, jonka ystävältä sain tiistain ja keskiviikon välillä. Musa oli aivan mahtavaa ja sain siitä hyvän kirjotusfiiliksen ja draivin päälle. Ilmottauduin kanssa syksyn opintoihin ja laitoin kalenteriin jo ensimmäisen kahen jakson aikatulut. Oli makeeta saada jo konkreettista silmää miltä ens vuos näyttää. Siellä oli kuitenki esim. Sosiaalipolitiikkaa, Sosiaaliturvaa, Lastensuojelutyötä, Vanhustyötä. Ihan hyvin siis kaikkee kiinnostavaa. Siitä näin sitten vähän aikaa tuettavaa ja menin siitä sitten moikkaamaan yhtä jätkä kaveria. Siinä meni sitten se ilta rattosasti.

Perjantaina kävin taas aamupäivän kampuksella kuuntelemassa mahtavaa musaa ja pidentämässä raporttia joka pitäis saada ens viikolla valmiiks. Sieltä kävin äkkiä kotona ja menin sitten k-puistoo hillumaan parin opiskelukaverin kanssa jutskailemassa ja ottamassa vähän aikaa aurinkoa. Jatkoin siitä sitten matkaani Hannalle ja siellä juoruiltiin taas pitkään ja katottii kanssa pari jaksoo perinteisesti Heroesii. Oli ihanaa viettää tollai tutulla tavalla iltaa ja nauttii hyvästä seurasta. Hannan koira toimi mun terapeuttina jonki aikaa ku hapuili syliin vähän väliä, nii tulihan sitä kupsuteltua ja rapsuteltua ihan kiitettävästi. Menin sitte illalla kotii, kävin suihkussa ja laittauduin iltaa varten ja lähin puistoo pyörii ja kattoo törmäänkö tuttuihin. No löytyihän sieltä musaporukoita joiden seuraa lyöttäydyin. Sieltä jatkettii Poppariin jossa oli bändi jamit. Se oli aika kreisiä menoa, iteki kävin laulamassa. omasta mielestänihän sen meni ihan miten sattu, mutta kaverien mielestä kuulosti hyvältä, ottaen huomioon että se oli mun eka kerta bändin kanssa. Akustisee säestykseen jo tottunu Neckin jameilla ja osaa sillee kuunnella sitä ja pysyy mukana menossa. Mutta oli se mahtava kokemus! Joskus uusiks ku vaa sais sanat pysymään päässä ja saa varmuutta vetämiseen. Tänää olis jameilla tavote pärjätä ilman sanoja. Saa nähä mitä käy. Popparista jatkettii perinteisesti Timeen vielä vähäks aikaa ja sielläki vedettii yhet biisit mahtavalla fiiliksellä :) Oli hauskaa viettää aikaa hyvässä porukassa. Tähän sivuun voisi mainita että itse lähdin ulos ajatuksella että juhlistin töiden saamista. Sain muutaman hoitsu keikan tälle aikaa ku oon vielä täällä Jykylässä!

Eilen sitte heräsin aamulla aikasin ja lähin kaverin luo mistä mentii rantsuun pariks tuntii. Olin super fiksuna laittanu jalkaa kesäkengät, joita en ikinä muista ajaa sisään, ja mullahan oli sitten ihan kiitettävä rakko jalass nii että kotiin piti kävellä kengät kädessä. Onneks asfvaltti ei ollu niin kuumaa et oli sattunu. Ja teki se jalkapohjille ihan hyvää saada kunnon kulutusta välillä :D Siinäpä kävi kanssa nii että tuli vähän käristttyä tuota nahkaa.. mulla on nätin hennon punaset nuo hartiat ja käsivarret, pienoista kipristelyä sekä polttelua aina välillä, mutta ku rasvaa säännöllisesti nii helpottaa. Ja tää on oikeestaan miun joka kesänen ongelma :D Mie joko en saa mitää väriä ja oon ku kalkkilaivan kapteeni, tai sitten kärähän. Yleensä oon kyllä palanu pahemminki ettei tää nyt niiin paha oo ku vois olla. Kotiin tutuani laitoin ruokaa, kävin suihkussa että iho rauhottus ja menin päikkäreille. No, eipä siinä kauheen pitkää saanu nukuttuu ku kämppikselle tuli kavereita kattoo lätkä- ja futis matsia. Intoilu oli lievästi sanottuna hyvin selkeää. Nousin siitä sitten korjailemaan mekkoa ja kattomaan leffaa. Illasta sitten laittauduin ja lähin hyvän ystäväni bändin keikkaa kattomaan.

Pääsin keikka paikalle nii siitähän ne illan tapahtuma pitoisuus alko. Ensinäki kaveri sano laittaneensa mun nimen vieraslistalle että pääsisin kuuntelee heitä ilmasiks. Pokellapa ei ollu miun nimee listallaan. Siinä hetki setvittiin ja sanoin kaerin nimen ja että hän sano laittaneensa miut listalle. Poke päästi kuitenki sisää ja sano et jos huijaan nii hän tulee myöhemmin perimää miulta sisäänpääsyn. Baariin ku pääsin nii istuskelin siellä yksin tiskillä, siinäpä sitten yks nelikymppinen äijä tuli juttelemaan mulle ja yritti oikee olla mukava. En ihan lämmenny vaikka se useempaaki kertaa siinä pyöri. Muuten siedin sitä mut sit se alko koskemaan. Ei mitää ihmeellistä ku et ohi mennessään paino kättä selälle tai laski olkapäälle, mut jo se et ku hän tuli muutenki liian lähelle ja miulla tosiaan oli yläkropasta päässy vähän palamaan iho nii se tuntu erittäin epämukavalta vaikka sanoin et elä koske kiitos. No ystävä ku saapu paikalle nii mainittin asiasta, nii hän oli mun miesten karkotin hetken aikaa kunnes hänen kaverinsa tuli paikalla, jonka nakitti miun seuraks keikan ajaks. Kaveri oli ihan mukava, juteltii bändistä tosi paljon ja yleisestikin aika monesta asiasta. Oli tosi hauskaa ku sai olla rauhassa.

Mutta se keikka!!! Mä oon vieläki ihan fiiliksissä siitä!!! Siis taiteilija työssään ja ihan siinä tietyssä tekemisen riemua hohkavassa tilassaan on jotain nii mahtavaa seurata <3 Se ku katto koko bändiä nii kaikilla pelas tosi hyvin yhteen ja ruokkivat toistensa hyvää fiilistä. Välillä ehkä huomas, että piti keskittyy, mutta silti siinä pysy sellanen palo. En oo kauheesti keikoilla käyny (toi oli mun ehkä toinen tai kolmas ikinä) nii toi oli musta tosi onnistunu! Musa oli todella mahtavaa, ihan rakastuin! Enkä ikinä kuvitellu rakastuvani suomenkieliseen rokkiin. Mä oon enemmän enkunkieliseen ja ylipäätänsä ulkomaalasen musan ystävä, mutta tuo sai kyllä oman paikkansa miun musiikin ystävän sydämestä. Ja olihan se mahtavaa nähä yks parhaimpia kavereita sen omassa elementissään, ja nauttivan olostaan. Se miten jostain voi loistaa oikein se riemu, kun saa tehä jotain mikä rakastaa, nii on sitäki upeeta seurata.

Keikan jälkee sitten ku bändi oli roudannu omat kamansa päkkärille ja tulivat muiden sekaa nii miehän kapsahin melkee riemusta kiljuen ystäväni kaulaa ku olin nii fiiliksissä! Hetken nolotti jälkikätee mut totesin et no ihan sama mie oon innoissani siitä miten hienoo musaa hän oli soittamassa, nii ehkä annetaa anteeks :D Siinä juteltii sitten ja siihen seuraan liitty pari muutakin bändin jäsentä joiden kanssa siirryttiin vielä Timeen vähäks aikaa jatkoille ihmettelemään. Jätkät innostu mun intoilusta, ku hehkutin miten mahtava fiilis miulla tuli keikasta. Olihan se siistii kanssa tutustuu taas uusiin ihmisiin ja nähä millasia erilaisia musaporukoita on. Sieltä jatkettii vielä puistoon istuskelee ku kaikki oli täynnä energiaa. Puistossa nökötettiin nurmikolla istuen ja jutellen kaiken näkösistä asioista.

Yhessä vaiheessa ystäväni, joka istu mun vieressä, paino sitten päänsä miun olalle ja mie nojasin omaani hänen päätään vasten. Siitä tuli kauheen ristiriitanen olo. Olin riemuissani, koska mä oon huono tekemään läheisyyteen liittyviä alotteita, ku en oo ikinä varma miten toinen sen ottaa. Myös se että oon sellanen ihminen, joka tykkää olla lähekkäin jos on jossain ja varsinki jos on muuten tosi läheinen jonku ystävän kanssa. Tyyliin nojata yhtäkkiä toiseen koska huvittaa, ilman että sillä meinaa mitään ylimäärästä. Se oli tosi mukavaa, koska läheisyys kertoo mulle kanssa että toinenkin välittää ja luottaa. Tästä syystä esim. jos nään jonkun tutun nii se että jos halaan sitä omasta alotteesta, ja varsinki jos halaan kunnolla, nii meinaa multa että se ihminen on mulle tärkeä jollain tavalla. Toki jos mua lähestytään halilla nii toki halaan takasin, ellei sitten oo oikeesti sellanen tyyppi etten halua, silloin kieltäydyn kyllä. Haikea puoli siinä oli että mun ajatuksiin piti toki just sillon pullahtaa kaikkee ylimäärästä. Ihastuneena toki pieni toivo, että jos joskus se voiski merkitä jotain jne. Yritin karistaa nää ajatukset ja sanoo itelleni, että täähän on hyvä näin, et pitää vaan tottua siihen, ja muistaa mitä ollaan puhuttu, ku tiiän toisen kannan asiaan. Silti se oli hetkellisesti vähän vaikeeta, ja tietysti miulta piti sillon päästä karkaamaan huokaus, vaikka yritin naamioida sen haukotukseks, mutta hänen piti tietysti myös huomata se. Tokihan sitten tulee kyselyjä " mikä ny? kaikki okei?" ja yritin olla siinä ettei tässä mitää, vähän väsyttää. Mutta koska oon ku avoin kirja nii hän sai mut sitte sanomaa, että mikä on. Vähän tuli vaikee olo, ku välillä pelkään et teenkö tai sanonko jotain mikä voi vaikeuttaa tilannetta. Toisaalta mehän tiedetään molemmat mikä on homman nimi, ja missä mennään. Ja kuten hän sano ettei sen tarvii tarkottaa mitään että on lähekkäin tai vastaavaa. Olen siitä samaa mieltä. Siinä on vain mulla se juju että kun mulla on menneisyydessä asioita jotka tekee tällasista mulle vaikeita käsitellä nii aina välillä ei tiedä miten suhtautua johonki, ja meen siitä helposti vaikeeks sitten. Ja kuten oon monesti sanonu, meijän ystävyys on mulle todella tärkee ja arvokas muutenki. Mutta kyllä tää tästä, pitää vaa saada itteesä niskasta kii.

Tänää oon sitten ihan vaa ollu ja katellu leffoja sekä koomaillu kotona. Nytte kohta puoliin alan lähtee jameille, koska ens viikolla pääsee vaan pyörähtää, koska työt. Tänään nautitaan hyvästä musasta ja tietysti seurasta :) Ja tietenki toivotaa Leijonille voittoa, vaikka en lätkää seuraa :D MD kiittää ja kumartaa tältä kertaa!

Tässä taas vähän mulle ajankohtaista musaa:
Katutaiteilja - Kipupiste & Onnenonkija (Tsekatkaas näiden nettisivutki ;) Siel on niiden musaa paremmin ja on muuten ihan sairaan siistiiiii!!! <3 )
Fall Out Boy - My Songs Know What U Did In the Dark
Tik tak - Sankaritar
Kelly Clarkson - Stronger (What Doesn't Kill You)