Sunnuntaina olin taas illassa eikä siinä päivässä ollu oikeestaa mitään ihmeellistä.
Maanataina sitten menin aamuvuoroon, mikä meni tosi nopeesti ku oli ihan kivat työkaverit vuorossa :) Siitä kirmasin sitte yhen duunikaverin kanssa TATSKATTAVAKS!!! Olin ihan sairaan hermona ja jännitin. Kyllähän se sitten ilkeetä teki, mutta oli sen arvosta. Olen tosi tyytyväinen lopputulokseen vaikka Sarpan kanssa oli aluks vähän eriäviä mielipiteitä, kun en ollukaa ihan täysin ilmassu ajatusmaailmaani kuvasta. Mutta ku siirtokuva laitettii paikalleen nii se oli täydellinen. Valmiinaki vaan tän viikon katellu aina välillä kättä, ja todennu et ihan ku tuo kuva olis aina ollu tuossa <3 Sarpan töitä voi käydä mm. Facebookissa vilkuilemassa (Sarppa Tekee Tatskoi <- Klikkausmaksimus) ja itse suosittelen :) Olen ollu tähän mennessä erittäin tyytyväinen niin kuvien jälkeen ja asiakaspalveluun mitä häneltä oon saanu :) Oikeen käden jo luvannu Sarpalle täytettäväks :D Mutta tässä teilleki kuva miun uudesta tatuoinnista.
 |
Tää on otettu muutama tunti tatuoimisen jälkeen, että laitan sitten ihan valmiista kuvaa myöhemmin :) Kukkaa työstetään vielä vähän, ku mun iho päätti rupee kiukuttelemaan.Omistettu elämäni miehelle: mun rakkaalle ukille! Ainoo mies kenen nimikirjaimen suostun ihooni kaivertamaan, koska hän on mulle kaikista rakkain, on aina ollu, on nyt ja tulee aina olemaan! |
Tiistaina menin jälleen aamuvuoroon, minkä jälkee menin kaupan kautta kotii, nukuin pienet päikkärit, Nipsu tuli käymään mun luona ja sitte siivoilin ja pakkailin vielä sinne noin yhteentoista asti. Olin ihan kivassa jännityksessä. Kuitenki ollu kauhee ikävä kotiin, ihmisiä täällä ja oli siinä pari muutaki seikkaa mitkä jännitti ;) Pääsin kuinteki ihan hyvin nukkumaan ja nukuin jännitämisestä huolimatta yllättävän hyvin.
Keskiviikkona heräsin töissä tarmoa täynnä :) Aamuvuoron työtki tein jo reilu tunnissa ja oikeestaa loppu aamun sitten pyörittelin aikalailla peukaloita :D Juttelin siinä mukavia työkavereiden kanssa, jauhettii tosta mun tatskasta, mun intoilusta kotiin paluuseen sun muuta. Harmiteltii kanssa, että ku muutaman kanssa oli kesän aikana ihan kivasti päässy välit lämpenemään, niin jäi ikävä. Olin jopa yllättyny kuinka oli tullu kesän aikana osaks työporukkaa. Kun tottunu siihen, että on vaa yks keikkalaisista ja sit siellä on muutama vakkari kenen kanssa on sillee hyvää pataa..
Töistä ku pääsin nii kirmasin kauheeta vauhtia kotiin, otin kamat mukaan ja juoksin melkee juna-asemalle. Junaan ehin ihna hyvin ja siinä sitten jännittäminen alkoki. Juttelin melkee koko matkan Humppiksen kanssa, mutta otin siinä n. 1,5 tunnin tirsat ennen ku saavuttii asemalle. Juna ku tuli asemalle nii en ollu ihan varma mitä mua odotti.. Ihmettelin et miks ihmisistä mun edessä lähti hilpeetä naurahtelua ja hihitystä ku valuivat junasta ulos. No se selvis ku pääsin ite junan ovelle. Mua odotti mun rakkaat naiset Katsu, Hensu ja Roora helvetin ison plakaatin kanssa! <3
Meikä rupes kiljumaan innosta ja rynnin isoon halaukseen tyttöjen kanssa samalla ku melkee kaikki muut asemalla olijat joko naureskeli ohi mennessään tai hymyilivät muuten vaa ku meitä seurailivat. Oli aivan ihanaa nähä tyttöjä ja tää yllätys oli sellanen mitä rakastin! Kukaa ei oo koskaa aikasemmin tehny mulle mitää tällasta ja tuli oikeesti sellanen olo et oon tärkee joilleki :) Siitä asemalta kipitettii mun kamojen kanssa sitten kaupan kautta mun luo korkkaamaan kaks pulloa skumppaa ja vaihtamaan melkeen koko kesän kuulumiset. Oli aivan ihanaa!!! Meillä oli tosi hauskaa, mie laittauduin samalla, ku puitii erilaisia ihmissuhteita, päiviteltiin, miiten meistäkin on kesän aikana tullu tällanen tiivis likka jengi ja paljon muuta. Ite hermoilin Humppiksen näkemistä pitkästä aikaa, ku viime kerta oli ollu kanssa jännityksen ja tunteiden täyteinen ja ku tunteet oli menny mikskä oli menny kesän aikana.
Miun luota mentii jameille Neckiin ja siellä sitten ryntäsin melkee heti rutistamaan Humppista ja vaihtamaan kuulumisia. Ilta oli tosi mukava muutenki ku näki tosi paljon musiikki porukoista kavereita, pääs laulamaan pitkästä aikaa ja oli muutenki tosi hyvä meininki (skumpallaha ei ollu mitää osuutta eikä arpaa tähän :D ) Jamien lopuks mentiin sitten Timeen istumaan vielä vähäks aikaa ja lauleskelemaan parit biisit. Sielläki tuli nähtyä parit tutut ja vaihettua kesän kuulumiset. Timestä sitten lähettii pienellä porukalla valumaan kotia kohti, mutta jumituttii miun rapun eteen juttelemaan varmaan vielä jokski puoleks tunniks, kunnes muiden alko tekee mieli lähtee kotii. Siinä perinteisesti sitten halasin kaverit läpi ku tekivät lähtöä ja käännyin just halatakseni Humppista, ku se sano et oottaisin hetken aikaa et silä on mulle asiaa... Vähän roihahti pieni paniikki " mitä tää ny on? Apua, mitäköhän sil on asiaa?? IIIiiiikkkkkk..:" ja ootettii siinä pieni hetki että kaverit pääsee kuulomatkan päähän kunnes Humppis sitten alotti puhumisen... Kerto ajatelleensa paljon asioita, ja varsinkin meitä tossa kesän aikana, muisteltiin mitä keväällä oli tapahtunu ja sit Humppis sano: "Sää kysyit sillon viimeks ku kävit aika suoraan että missä me mennään. Nyt mää kysyn siulta suoraa et alkaisikko sää seurustelemaan miun kanssa?" Miehän menin ihan sekasin siitä. Olin onnesta soikeena siitä, että hän kysy sitä, yllättyny että otettii asia puheeks jo näin nopeesti mun kotiin tulon jälkee (ajattelin jotai viikkoo - kahta jostai syystä) hämmentyny omasta tunne kirjosta, sekä aivan sekasin siitä ilosta että mun omat tunteet saa vastakaikua.. Mumisin siinä vähän epämääräisen vastauksen, johon Humppis pyys suomennosta nii mie en pystyny ku nykkäämään ja hymyilemään kuin idiootti. Siinä sitte halailtii ja juteltii jonki tunnin verran ennen ku Humppis raaski lähtee kotiin. Jäin kattoo ovelle aika pitkään sen perään ku yritin tajuta tilannetta ja selvittää tunnekuohuista päätäni. Kotiin päästyäni textailtiin jonki aikaa, ku kumpaakaan ei väsyttäny, mutta pakotin itteni siitä sitten nukkumaan.
Tää viikko sen jälkeen on menny tosi siivillä (en suoranaisesti pahoittele etten ole saanut kirjoitettua tätä blogia :D ). Me ollaan vietetty tosi paljon vapaa-aikaa yhessä koska meidän elämissä on kuitenkin niin oma rytminsä, että halutaan käyttää mahollisimman paljon yhteen osuvaa aikaa yhessä. Ollaan käyty Humppiksen tuttujen keikoilla, oltu ulkona yhessä ja kaveri porukalla, mää oon välillä käyny viihdyttämässä seurallani häntä töissä ja sitten ollaa oltu ihan vaan Humppiksen luona nauttimassa olostamme. Mää en oikeesti vois olla onnelisempi. Me voidaan puhua oikeestaan mistä vaan, ilman että esim. mulle tulee sen pahemmin hermostunu olo jostai vakavammasta aiheesta, siitäki oppimassa ulos. Me voidaan siis puhua toisillemme niin ku kaks aikusta. Meillä on tosi samat arvot ja toiveet parisuhteelta ja koska meillä on tosi hyvä ystävyys (oltii kesä kuitenki parhaita kavereita) pohjalla, minkä takii meillä on tosi hyvä luottamus, ymmärrys ja yhteys toisiimme. Mulle itelle kuitenki vielä tärkeimpänä se että kaikki tää yhessäolo, hellyys ja läheisyys on vaa tuntunu nii luonnoliselta, turvalliselta, oikeesti aidolta ja sellaselta ku näin ois aina olluki.
Oltii molemmat tosi positiivisesti yllättyneitä kuinka positiivinen vastaanotto saatiin yhteisiltä ja Humppiksen kavereilta. Varsinki yhteiset tutut oli ihan innoissaan ja saatiin paljon onnistteluja, "jo oli aikaki" kommentteja sekä paljon hymyjä :) Humppiksen kaveritki tuli ihan tervehtimään ja moikkaamaan ja itelleni isoimpana positiivisena yllärinä, Humppis iteki esitteli mua ahkerasti uusille tuttavuuksille, sekä vanhoilleki, hänen tyttöystävänään. Vähän jännitettiin molemmat tota vastaanottoa, että millasia reaktioita tulee, katotaako meitä oudosti tai aletaanko meistä puhumaan jotain. Ei itseasias tiedetä kumpaa jännitti enemmän, mutta veikkaan et aika saman verran molempia mut eri syistä. Ite käänsin tän ajattelun siihen, että mulle on ihan sama mitä tulee, niin kauan ku se ei loukkaa mua tai meitä. Sit sanon kyllä vastaan/takas.
Ainoo vaa mikä harmittaa on, että saatiin meidän onneen vähän huono vastaanotto mulle tärkeeltä ystävältä. Toki mää osaan ymmärtää hänen reaktionsa, oon ollu hänen saappaissaan ja hän tietää sen. Tää mun tärkee ystävä on ollu mun kaverina pitkään ja sain keväällä tietää, että hänellä on tunteita mua kohtaan enemmän ku kaverina. Pystyttiin aluks pitää kaverisuhde normaalina, mut mitä enemmän mun välit lämpeni Humppiksen kanssa, nii sitä nihkeemmäks meidän yhdessä viettämät hetket muuttu. Mulle hänen ystävyys on tärkeetä, mutta mä alan olla vähän pattitilanteessa, kun haluisin nauttia olostani ja vihdoinki saamastani (ja todellaki ansaitusta) onnesta, mutta samaan aikaan muhun koskee se kuinka tiiän satuttavani häntä sillä (eikä hän jätä sitä kertomatta) että oon onnelinen toisen kanssa. Myös harmittaa ettei hän tuntunu ees yrittäneen olla onnellinen mun puolesta, ku kerroin hänelle uutiset musta ja Humppiksesta.
Mutta tähän loppuun vielä viimesen viikon fiilis musat:
Foreigner - I Want to Know What Love Is & I've Been Waiting for Girl Like U
Extreme - More Than Words
Rihanna - Where Have You Been
Lady Antebellum - Need you now
Paramore - The Only Exception
MD kiittää ja kumartaa ja yrittää vaihteeks ryhdistäytyy tän blogin kanssa :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti