Ahdistusta, paskaa niskassa ja epäonnistumisia

Heipsan taas ja pahoittelen että joudun taas valittamaan, mut... tuntuu et.. mä en enää tiiä kelle puhua! Poikis ei kuuntele, bestikselle pystyisin kertoo mut se ei tajuu mistää mitään (pitäis selittää liikaa), mammalle voi puhuu kaikesta mut se on ollu nyt nii paljon kipeenä et en viitti rasittaa sitä... Mä oon siis jälleen tämä pieni  hiiri joka vikisee jostain pienestä nurkasta " mul on paha olla viittiskö joku jeesii? " Mut se on hiiri ei siit tarvii välittää...

 Uskallan jopa väittää mun poikis on lakannu seuraamasta tätä blogii.. jossai vaihees se luki mun blogii koska.. no suoraan sanottuna mä en joskus ees uskalla puhuu sille kaikesta VAIK MUN PITÄIS mut ei mul oo rahkeita siihen.. Siks myös kirjottelen tänne... se osas jossai vaihees aavistaa et jos mä olin ahistunu ja tosi vaitonainen nii se osas jo illasta käydä sit kattoo täält et oonko laittanu jotain.. Se on yks isoimmist syist miks kirjotan.. mä en uskalla puhuu.. Tää oon ainoo paikka missä uskallan itsekkäästi kirjottaa vaan siitä miltä MUSTA tuntuu tai miks MULLA on paska olla....

Yks syy siihen miks mä en uskalla puhuu sille on se et mä pelkään.. Itteeni pitkälti.. Mä pelkään aina uutta tappeluu.. mä just yleensä ite sen alotan ku oon meistä tempperamenttisempi ja räiskyvämpi.. ja sit taas tappelun jälkeen.. Itken omaa kurjuuttani, säälittävyyttäni ja sitä kuinka arvoton oon.. ja pelkään et se jättää mut.. MUTTA KU SE EI IKINÄ PUHU MULLE MITÄÄN! Mistä helvetistä mä voin oikeesti tietää mitä toisen pään sisäl käy tai mitä se yrittää miettii ku ei se sano mulle ikinä mitään...

Syy siihen miks mä kirjotan just tänää ja just näin paskalla ololla on sama syy ku se miks mun silmiin on sattunu kun ne olis tulessa ja miks mun keuhkoihin on sattunu viimeset kolme päivää.. Mä oon viimeseen kolmeen päivään itkeny enemmän ku mitä luoja ties kuin pitkään aikaan.. En oo varmaa koskaa itkeny näin paljon.. Mun keuhkoihin sattuu täst kaikest nyyhkyttämisestä.. äänettömästä huudosta.. oman kurjuuden vollottamisesta..

Mä oon epäonnistunu, ja pahasti, jossain mikä on mulle todella tärkeetä. Mä en oo ikinä epäonnistunu näin pahasti.. Siks muhun sattuu, siks mä oon äärimmäisen vittuuntunu, vihanen, ja ennen kaikkea.. Mä oon pettyny.. Mä oon pettyny itteeni.. Mul oli yksinkertanen tavote johon piti olla avun kanssa ihan sinänsä helppo päästä.. Mut mä en päässy.. Vaikka mä kuinka yritin.. suurimman osan matkasta melkeen yksin jopa.. mut ei.. Ja just ku me ollaan psykologin kanssa päästy mun ongelmien ja paskana olevan itsetunnon kanssa vähän eteenpäin.. nyt tuntuu et olis jo miinuksen puolella..

Mult on lapsest asti odotettu paljon.. Äiti on kyl aina tukenu rohkassu ja kehunu hyvistä suorituksista.. Sit taas Timo.. mun "faija"... Mä en o silt ikin toivonu muuta niin paljoo ku jonkin asteista hyväksyntää ja sen osottamista... Mä en saanu ees hyvästä yläasteen päättäri todistuksesta kehuja!!! aina on ollu parannettavaa... VITTU VAIKKA KOKEESTA OLIS TULLU KYMPPI.. siin on aina ollu jotain... Sen takii musta on tullu perfektionisti.. jopa negatiivisella tavalla.. mä ahdistun jos jokin ei mee niin kuin suunnittelin tai joku suunnitelma tai koulutehtävä kusee... ja nyt tämä... mä en osaa ees kuvailla miltä musta tuntuu.. muuta ku sen et muhun sattuu.. sisimpään... mul on muutenkin koko peruskoulun kestäneestä koulukiusaamisesta itsetunto tuhannen päreinä.. ja se on ihan ku sitä yrittäis teipata kasaa.. se hajoo pienestäki taas uusiks palasiks.. ja mun pitää yksin kasaa sitä..

Ja sit taas tää mun mistään tajuumaton poikis.. Sehän on vallan tyytyväinen itteensä ku se pääs helposti samaan mihin mä tähtäsin.. KAI SE NYT VITTU ON SILLE HELPPOO KU SILLE OJENNETAAN KAIKKI ASIAT VITTUN KULTALAUTASELLA.. sen ei tarvii ku napsauttaa sormii ja kaikki on heti vittu koiranpentuina odottamas miten ne voi palvella sitä... Mä heräsin tänä aamun sillee.. " minkäs teet.. ehkä täst tulee ihan jees päivä" no se kariutu HYVIN nopeesti.. heti ku avaan puhelimen nii nään feissarissa ilmotuksen kuin mun ylälinja suurin piirtein palvoo sitä ja sen suoritusta.. ja kaikki hokee se on vaa hyväks sulle, onhan se sun tiimissä... no joo mut se saa kaiken minkä eteen m teen töitä enemmän ku jaksankaa enkä pääse mihinkään... se saa sen suurin piirtein ojennettuna valmiina...

Tekstailtiin kun olin koulussa.. Mun oli tosi paha mieli ja paha olla sen fasen lukemisen jälkeen... ja kun herra oli leijunnu et täst vaa ylös päin... no mä kaipasin ees vähän rajaa siihen juttuun ja herra oli niin tyytyväinen itteensä..no mä kaipasin vähän lohtua mutta täält tulee vaa sellast et elä masentele, sun pitäis vaa olla onnellinen mun puolesta, sä et saa tyyliin tuntee mitään negatiivista tästä. VITTU JOS MÄ HALUUN ITKEE SILMÄT PÄÄSTÄ SIKS ET MUL ON PAHA OLO NII EN MÄ KYSY SIIHEN LUPAA!! Mä en haluis ees nähä sitä huomen.. Mut mun on pakko.. Mut vaan meidän duuni tapaamises..

Mä en olis kaivannu ku ees vähän ymmärrystä.. päähän silittelyy tai mitä tahansa.. En sitä et mulle sanotaa et kasaa ittes  et sä saa tuntee tollee.. Se oli mulle iso juttu ja mä en ymmärrä miks muut ei voi tajuu sitä... tai ees hyväksyy.. miks se on nii vaikeeta.. Poikiski sano " ei se oo niin iso juttu" MULLE VITTU OLI... mä meinasin soittaa sille ja sanoo et pidä vihdoinki se turpas kii oikeeseen aikaan ja suksi takas jyväskylää mis voit olla rauhassa tyytyväinen ittees...

Mun silmiin sattuu niin paljon et mä en ymmärrä miten tää itku on viel mahollista.. Miks ei tää jo lopu? Mul ei kyl oo vähään aikaa ollu näin ylijyrätty olo.. Mun pitäis huomenna varmaan vaa väkisin hymyillä ja antaa ihmisten kävellä mun yli..

niihän siinä aina käy...

Tähän sopii taas yks kappale mieleen mikä on ehkä mulle liiankin tuttu.. Linkin Park - Somewhere I belong

MD

Elämän ylitsepääsemättömyyksiä

Miks miesten kanssa ei ole kun ongelmia??!?!?!?

Tääki viikonloppu alko ihan jees olin ihan sairaan innoissani et ihanaa muru tulee kaupunkiin... siihen se ihan jees juttu sitten loppuki...

Ensinäki mä en kuule mitään muuta ku vaan juttua meidän yhteisestä duunista. Ei mitään puhetta meistä, parina. Kyllä kuulumiset vaihettiin mut se oli siinä.. Sit jos ärsyynnyn vähnkää jostain ongelmasta nii mua ruvetaan taas opettamaan et missä teen väärin.. miks sitä ratkasu ehdotusta ei voi tehä tyyliin " Hei ootko kokeillu tälleen.. vois ehkä auttaa" mut ei!!! Hirvee luennointi et mikä kusee (jonka tietää muutenkin jo valmiiks) ja mihin pitäis päästä ja millä työllä (nämäkin jälleen tiedossa mutta kun se työ ei tuota tulosta!!!!).
Miks pitää esittää niin tärkeetä ja fiksua varsinki jos muita on paikalla.. ku välillä tuntuu et must on pakko tehä tyhmän vaikutelma!!! Että vaan pääsee opettaan mua!!!

Toiseks: olitiin viettämässä osin kaveri- ja osin duuniporukalla iltaa. Kaikki pörräs vaan sen ympärillä ja suunitteli et miten hänet saadaan ens kevään reissuun.  Mä meen jossain hiljasessa välissä kysyyn joltain ylälinjalta et hei voisinko saada omassa duunissa apuu.. koska jos mulla menis hyvin nii miekkosella menis viel paremmin, kun se on musta seuraava. mut EI TAASKAAN!!! "katotaan myöhemmin" ja sit ruvetaankin suunnittelee toiseen kaupunkiin täräyttämistä ja tottakai niin että mies hyötyy ja minä olen jossai pimees kulmas puol iltaa sillee älkää sit huomatko mua... Kaikki on vittu sen kimpussa ja mä siinä välissä yritän itelleni saada apua nii ei ehi.. EIKÄ TIETENKÄÄ MUN MIES MITÄÄ TAJUU KU SEHÄN ON HUOMION KESKIPISTE!!!

Sitten kun se toimi samalla illan sen porukoiden kuskina, nii ei tietenkää voi omalle tyttikselle ilmottaa jos jää nouto paikalle jumiin.. Ei vaan se ilmottaa sen jollekin ihan random jätkälle.. Siitä joku tunti eteenpäin mä kysyn et " missäs meet" nii vastaus tulee "no kysy silt yhelt".. Kyllä vähän loukkas.. eikä se loppunu siihen vaan tietysti vitutuksissani heitin sillee "no ehin kysyy sulta"... " EN EHDI!" siis mitä vittua ehdit laittaa ton mut et voi laittaa vaa kiltisti et jumissa vieläki...EN EHDI...

Must ei oo pitkään aikaa tuntunu näin pahalta.. Viimeks ku taisteltiin tuon pelaamisesta ja pikku-ukkojen rakentelusta.. Mut ei se vetäny vertoja tän kertaselle... Must alkaa taas tuntuu et mä oon joku itsestään selvyys joka kulkee mukana.. Jolla ei oo niin hirveesti arvoo tai et ei oo niin välii.. Saan taas kipeitä flashbackeja mun lapsuudesta ja paskasta faijastani joka ei koskaa oikeestaa oo osottanu mulle mitenkää merkittävästi välittävänsä ees musta.. Alkaa kohta tuntuu taas samalta... mm. Tän takii meikä juosee nykyään psykologilla.. Mut tää ei kauheesti auta mun paranemis prosessia... Mul ei oo taas pitkään aikaan ollu näin yksinäinen ja suoraan sanottuna paska olla...

Sit se et ensin annetaan isoja haaveita siitä et mustaki voi joskus oikeesti tulla joku isokin.. ja sit taas lapataa paskaa niskaan nii et jään kaikkien muiden varjoon ja alle.. Kun mä en haluu olla sellanen -ENKÄ OOKKAAN!!- ihminen joka on sillee "MULLE KAIKKI NYT HETI" tai sillee mulle huomioo nyt.. Vaan oon tällanen liian kiltti perus hiljanen omaa olematonta vuorooni odottava suomalainen PIKKU TYTTÖ.. Mä faijan kanssa jo totuin olee sillee tärkeys listan lopussa tai olla olemattakaan siellä.. Mut se et ihminen joka mua rakastaa ja mä rakastan häntä, annan hälle kaiken mahollisen huomion, KAIKEN ITESTÄNI nii saa mut tuntemaa nää tunteet uudestaan...

Multa loppuu keinot kohta saada se ymmärtämään!!!!! Mä oon iteki jo ihan loppu noihin!!! mä en jaksais enää suuttuu ja olla vihanen MUTTA KUN SE EI VITTU MENE MUUTEN PERILLE!! Eikä se edellinen purkauskaan menny ilmeisesti jakeluun nii miks menis tääkään... Miks se ees yrittäis ymmärtää mun pahaa oloo ku... se unohtaa sen taas kohta.. yhtä tyhjän kanssa...

Mä oon aina joutunu peittelee jonkin verran himas tunteita. varsinikin jos itkettää.. ku joutuu heti hirveeseen risti kuulusteluun.. sen takii itken harvoin havaittavasti.. aina pyrin peittelee... Tänääki oli pakko karata vauhdikkaasti suihkuun et pääsi päästää tätä pahaa oloo ulos.. no eihän siit tullu ku entistä kurjempi olo... Mutku mä en saa surra itteeni tai mitään muutakaan rauhassa.. Aina ruvetaan tenttaamaan ja sit ahdistun siitä..

Ihan oikeesti.. Mä vaan haluisin jaksaa edes yrittää olla onnellinen.. Kai mä vaihteeks pyydän mahdottomia.

MD

Hengissä ollaan.. Just ja just....

Heipsan taas LIIAN pitkästä aikaa.. jumittanu vähän kun tässä on työjaksolla ollu ihan järkyn väsyny päivien jälkeen, ongelmia ollu suhteessa, kuuppa ei meinaa kaikkee tätä stressii muutenkaa kestää ja tällast.. Tässä siis pikanen priiffi miten mun viimenen kuukaus on menny.. täs on nyt ollu NIIIIN paljon kaikkee et osa jää väkisinkin pois ja saatan hyppiikki pahasti.. Oikeestaa voisin kirjottaa vaan aiheittain sillee nii se on helpompaa mulle ja te pysytte kärryillä :) Jos tätä kukaan jaksaa kiinteesti lukee :D Uskottelen sitä välillä ielleni et jotain vierasta muka oikeesti kiinnostais meikäläisen elämä.... Ei sitä koskaan tiiä.. lukija luvut kyl väittää et olis pariki seuraajaa.. ei tietä..

Mutta mun viimenen kuukausi aiheittain...

Alotetaas vaikka sellasesta ku Koulu:

Työjakso jatkuu.. Henkisesti tosi raskasta ollu.. Varsinkin ku viime viikol heti hiihtoloman jälkeen oli paljon potilas muutoksii.. Ohjaajakin oli sillee.. " Täs on seuraavan kahen vuoden vaihtuvuus kolmes päiväs " Vähän hasardii eikö??

Opin melkee joka päivä jotain uutta.. Tänää oli esim. lääke aiheinen päivä ku sain joku seittämän dosettii jaettavaks aamusta nii kyselin sitten eri lääkkeistä koko ajan lisä tietoja ja kertailin vanhoja tietoja. Mutta ei siitä sen enempää..

Seuraavaks vaikka kouluun liittyen, mun kovaa vauhtii lähestyvä Vaihto:

Joo tossa viime viikolla tuli ostettua lentoliput.. Alkaa aika pirun kovaa vauhtii lähestyy.. 29.4 olis tarkotus lähtee nii hiljenen täällä varmaan siks kuukaudeks ku oon siellä.. ellen innostu kirjottaa tänneki.. Kun vaihtoo varten perustin toisen blogin mut sinne tulee ihan musta tietoi ja kuvii nii pidän sen tästä erillään.. Et sieltä varmaan joitakin päivii kopsailen tänne... Kattoo miten jaksaa kirjotella..

Mutta paikka on mulla vähän auki et mihin meen sitten siellä Irlannin päässä.. ku nyt kordinaattori koulus pommittaa paikka vaihtoehdoilla.. Apua >.< Kai sieltä joku sopiva löytyy..

Työ:

No.. Vanhainhoito on aika taakse jääny ku ei sielt tuu mitää pyyntöö töihin.. Ei ne varmaa mua sinne enää kauheesti haluu... Mut onneks Kaveri sai mut houkuteltuu sellaseen puhelin myynnin tapaseen duuniin. On tosi kivaa ja saa tehä kavereiden kanssa just samassa tiimissä töitä.. Plus pysyy vaikkakin alan vaihdoksessa sama pohja: tehää ihmisten kanssa kontakti työtä.. parit kaverit hommaan saatu mukaan, poikis mukaan lukien, viel pitäis saada pari tyyppii ja asiakkaita nii rupeis homma rullaan ihan kunnolla. Ja sit sais samal ihan kohtuullist sivutulooki :)

Ihmissuhteet:

Bestiksen kanssa onneks hommat menee hyvin, kaikki skulaa, samaten ku vanhimpien kavereiden kanssa, Jotkut jaksaa taas valittaa ku ei musta kuulu mitään.. Ollu kans viime viikkoina oikeesti yksinäinen olo, ku mies J-kyläs ja mä täällä... Muutamien kanssa homma kusee ihan kunnolla, mut minkäs teet... en mä niitä kavereiks ois varmaa loppu peleis tarvinnukkaan..

Miekkosen kanssa ollu välil ihan kunnol onkelmii ja välil menee ku ruusuilla.. Okei omalla tempperamentilla aika paljon vaikutusta, mut ei sekä tilannetta helpota et toinen heittää vettä myllyyn ku vituttaa jo valmiiks..

Hyvinvointi:

Paskat mä siellä salilla oo pystyny käymää ku olin yhes vaihees kipeen ja sit menin paskoo mun varpaanki nii et siin on ihan kunnollinen kynsivallin tulehdus ja eka viikko oli sitä et miten selviin töistä tänää ku kävely ei onnistu ku sattuu... Nii se on tässä vähän vaivannu..

Sitten olin monen vuoden henkisten ongelmien kanssa taistelun jälkee viime maanantaina (lomalla) psykologilla.. Siellä sitten meikä itki ja kerto mikä on ongelmana TUNNIN se ehti esittää mulle pari kysymystä.. muutaman tarkennuksen ja mä puhuin koko sen muun ajan.. Onneks se oli ihan sillee kiva täti, ja huumorin tajunen. Mä en varmaa ekaa kertaa elämässäni pelänny vieraan ihmisen kanssa et se tuomitsis mut hulluks... Se vaa totes mulle et sul on pitkään pinttyny ja syvään juurtunu ongelma.. Me ratkastaan se, tai ainaki helpottaan.. Torstaina olis tarkotus mennä sinne uudestaan nii kattoo mitä siitä sitten tuleekaan..

Tässä sillee tiivistetysti meikäläisen viimenen kuukaus.. Hirveetä häslinkii ja juoksenteluu ollu.. Mut ton uuden duunin takii saanu vähän lisä buustii jaksamiseen ku tietää et jaksaa tehä tarpeeks hyvää duunii hyväs seuras nii se palkitaan :)

Näihin tunnelmiin sanon öitä ja valmistaudun taas huomisen koetuksiin
MD

Uskomatonta väsymystä...

Tänää oon ahkera ja pakotan itteni kirjottelee nopiasti nii pääsen nukkumaaki ihmisten aikoihin nii en oo niin väsyny huomenna töissä aamulla.

Tännää oli taas aamuvuoro ja siellä oli vaikka mitä tänää mua oottelemassa... Aluks aamusta oli muuten ihan rauhallinen mut sitten yks meidän potilas hyökkäs yhen hoitajan kaulaan kiinni ku oli niin paha olla ( huonossa kussa saattaa tehä näin kuulemma herkemmin ). Säikähin sitä aika pirusti vaikka tää hoitaja oli vähän ronskimpi ja vanhempi mies ja hän sai tilanteen heti omaan kontrolliin ettei sentää tarvinnu huutaa apua ja hälyyttää päälle karkaus järjestelmään... Huomenna on muuten järjestelmän testaus nii kokeepahan senki et millasta se sitten on ku joku hälyyttää.. Kuinka kova meteli siitä sitten tulee..

Juttelin sitten taas melkeen kaikkien kanssa päivän aikana ja hoidin jokseenkin oman potilaani asioita sillee miten opiskelijana niitä voi hoitaa. Ohjaajalta sain kivaa palautetta et oon kehittyny hyvän suuntaan ja en kuulemma enää hämmennä sitä niin paljon :D Sitten se toista opiskelijaa koskeva sekaannus mistä oon kaiketi vkl kohassa kirjotellu nii olin vaa tupannu kesken vääränlaisen lauseen paikalle ja ymmärtäny tilanteen väärin.

Sitten taas tämä yks toinen potilas jonka kanssa mul on ollu tähänki asti jo tahtojen taitoa nii tuli lirkuttelemaan mulle et " Mitä mun __" ( en kauheesti viitti mainostella kuka oon, tykkään kirjottaa anonyymisti ) Mutta kuitenki se ällötti ku en pidä ihmisestä muutenkaan ja se koettelee mua joka päivä.. Yääääääkkkkk!!!!!

En myöskään tajuu miks oon aina näin väsyny töiden jälkeen? Tänääkin tulin kotii ja ku ketää ei ollu seurana nii tuli ihan sairas uupumus ja vedin siinä sitten parin tunnin päikkärit.. Sitten porukat tuliki jonki ajan kuluttuu siitä ku tokenin ja rupesin kattoo leffaan jonka ostin tänää ennen ku tulin kotio. En kyl jotenki ymmärrä miks oon näin väsyny joka päivä.. kai se johtuu siitä että vierakseltaa pitää liikkuu koko ajan ja onhan toi psyykkeelle raskata sillee ku ei oo vielkää tottunu ( ja vaatiihan se parinki vuoden työskentelyä ennen ku tottuu siihen ihan kunnolla ). Olis vaa jees et jaksais olla kans sosiaalisesti aktiivisempi mut ei vaan yksinkertasesti aina jaksa.. Joinaki päivinä jos on nukkunu tosi hyvin nii jaksaa mut tänää jos olis jotai pitäny nähä nii olisin varmasti pilkkiny komeesti tai ollu muuten vaa ihan tillintallin..

Tää tytsy lähtee taas nukkumaan
MD

Epämääräisyyttä...

Viikonloppu sitten taas huristeli kovaa vauhtia ohitte.

Perjantaina kävin koulussa muutaman tunnin kun meillä oli tollanen epämääräinen top- jakson keskellä oleva infotilaisuus ja opiskelijoiden tilanteen päivitys sessio. Siitä sitten kotii vetää yltiö väsyneenä parin tunnin tirsat.. Kun heräsin nii siitä sitten laitoin itteni esittäytymis kuntoon ja lähin shoppailee ennen ku menin nuorten iltaan kattoon kavereita. Oli ihan ilta <3 Kotiin päästyäni sitten otin loppu illan ihan iisisti ja hoidin mun varvasta joka jo vaikeutti mun kävelemistä koska oli niin saakutin kipee..

Lauantaina alotin uudestaa vanhan kirjan koska en kestäny enää tätä et mul ois rahaa ja sain suokkariin viel lahjakortin et voisin ostaa itelleni pari uutta kirjaa ja sit ei tietenkää löydy mitää... niimpä alotin uudestaa yhen hyvän sarjan. Päivä meni sitten siinä pelaillessa Assasin´s Creed 3:sta ja oleillessa iltaan jolloin sitten kävin kaverin luona lörpöttelemässä ja näkemässä pitkästä aikaa : ) oli kivaa.

Sunnuntaina sitten mulla oli taas ihan karsee päivä... Aamu päivä meni taas tylsyyttä pelaillessa ja oleillessa ja sit mulle pukkas joku ihmeen mahatauti sillee että oli hirveestä nälästä huono olo ja sitku yritti syödä varovasti nii tuli viel karseempi olo.. ja tällasta ympyrää sitten vedettii koko illan kunnes sain kokonaisen karjalanpiirakan alas med. kivennäisvesi. Jippii... Varvas on nyt kyllä kunnossa nii et voin kävellä jo normaalisti jne. mut on se viel vähän tulehtunu... kyllä tää tästä...

Tänää oli aamuvuoro töissä ja aamulla ei ollu muuta erikoista ku olin jotenki asennoitunu et nään mun kakkosohjaajan taas joskun loppu viikosta mut oonki nyt näköjää alkuviikon sen kanssa.. pulenpäivän aikaa lähin sitten sellaseen mielenkiitoseen koulutukseen jonka aiheena oli " Itsemurha riskien potilaiden arviointi ja hoito" Oli ihan mielenkiitonen mut vähän puuduttava sillee ku piti istuu hankalas paikas laittialla ku kaikki oli varannu jo tuolit ku tultii sinne yhen toisen hoitajan kanssa.. eikä tauolla vapautettu niitä ku niit varattiin kamoilla ja kaverit piti toisilee nii ite olin siellä sitten selkä kipeenä jossai nurkassa mistä ei nähny mitää power point esitystä.. kuuntelinpahan ainakin..

Sitten randomeita asioita: ... Oon nykyää ihan hulluna yhteen korealaiseen tyttö bändii ku 2ne1 ( to anyone ). Niil on ihan sairaan mahtavaa musaa jonka tahissa on ihana tanssia ja bailata.. harmittaa ku tanssi baareissa ei varmaan kauheesti soiteta sellast musaa ja oon viel ihan hulluna siihen.. Tekis julkisella paikallaki mieli alkaa vaa bailata ku kuuntelee musaa.. :D

Lomalla parin viikon päästä pääsen raksuni luokse!!!! Tänää yritin saada ostettuu lippui vr:ltä netissä eikä se onnistunu ja meinasin tulla hulluks... huomenna sitten taas uusi yritys! Mul on nii hirvee ikävä mun karvasta vauvaa ( Ellu- kisulia) ja rakasta miestäni!!!! <3<3<3 enää kaks viikkoo nii oon jo siellä : )

Kiitäs ja kumarra ja sukellan nukkumaan huomista aamuvuoroa odotellen...
MD

Tuskaa, ahistusta ja LIIKAA miehiä....

Joo.. joku viisas nainen mulle joskus sano että naisen elämässä ei voi olla liikaa miehiä... Tänään todistin sen vääräksi...

Mutta ensin päivitystä parilta päivältä...

Tiistaina olin taas ylpee itestäni ku olin jaksanu blogata maanantaina. Töissä ei muistaakseni ollu mitää kauheen ihmeellistä.. Varmaan vaan käden vääntöö yhden potilaan kanssa siitä kun mä haluisin et hän olis mun kontakti potilas ja hän taas ei... Olin kans vähän pasmat sekasin ku ehti edellisellä viikolla tottuu ohjaajan seuraan ja kehityskeskusteluihin.

Eilen sitten kävely oli yhtä helvettiä kun mulla on varvas auki ja se on kaiketi myös tulehtunu nii se on aika pirun kipee... onneks huomenna kouluu nii pääsee terkkarille tarkistuttaa sen että pitääkö se leikauttaa pois vai voiko sen hoitaa jotenki kuntoo.. 

Aamu meni ensin opiskelija infossa ja siitä menin stadii kamppiin shoppailee ja kävin varaamassa Morticiasta yhen ihanan paidan jota oon kattonu jo jonki aikaa ja se on aina pistetty mun päälle ku käyny kokeilemassa ja kuolaamassa korsetteja (se on varmaa seuraavien hankintojen seassa mitä Morticiasta hankkii ;) ) Kävin kanssa syömässä ja herkuttelemassa Arnold'sissa bagelia <3

Sitten sitä klenkkasin koko illan töissä ja mun ohjaaja jopa vähän sääli mua ja naureskeltiin et klenkataa yhessä ku toisella varvas paskana ja toisella polvi... Oli meil muutenki hauskaa. Jotenki oli sellanen kiva tunne et vihdoinki joku oikeesti kuuntelee mun asioita TOP- jaksolla ja on kiinnostunu keskustelee mun kanssa. Monta asiaa tuli puituu sen illan aikana... Monesta eri kulmasta ja ihan eri aiheista. Vähän tuli sellanen fiilis muutaman harjottelun jälkee et synkkais ihan kohtalaisen hyvin ohjaajan kanssa. 

Se kyllä sai vähän kyytiä tänää..

Tänää sitten taas kiukutteli tuo perkeleen varvas.. Kävin hakemassa sen ihanan paidan ja oon siihen tyytyväinen ^^ se istuukin hyvin mulle :) ainakin omasta mielestä.... Huomenna koeajan sen kouluun ku meen ku saan olla siviileissä, ei tarvii olla valkotakkisena :)

Töissä sitten oli vähän kyllä hylätty olo ku siel oli samassa vuorossa toinenki opiskelija joka on ollu mua viikon pidempää.. okei sil on muistaakseni ens viikko vika viikko tuol mut silti... ei oo kauheen kivaa ku tuut vaikka kahvihuoneeseen niin kaikki hiljenee ja ku se tulee nii juttua rittää... Tai jos mä yritän jutella jotai randomejaki nii mulle vastataa aika lyhyesti ja sit ku tää toinen tulee niin sit sitä juttuu kans riittää... Vähän orpo olo oli joo.... Kyllä se mun ohjaaja sillee joo jotenki jutteli mulle mut ei nii paljoo ku esim eilen.. Mut joo.. huomenna kouluun näkee kavereita ja siitä vois vielä mennä nuorten iltaan kattoo lisää kavereita.. Mutta sen näkee huomenna.. 

Niin vielä siitä liikaa miehiä jutusta...Ekana tänä aamuna joku puol tuntii siitä ku olin heränny nii ovikello soi... mie tassuttelen yökkärissä silmät ristissä avaa ovee nii siellähän tietenki on eka mies.. nuori ihan hauskan ja eksyneen näkönen. Eli putkimies joka tuli korjaa meidän keittiön lavuaarii jonka kanssa on aika säännöllisesti kerran vuodessa onkelmaa.. no.. lähen siitä sitten kaupungille.. ensin junassa on yks kyyläiliä.. yritin siinä olla välittämättä ja keskittyy musaan.. toinen tuli sitten kampissa vastaan.. tais jäädä perään ihemttelee niin kiinteesti tuijotti ku vastaan tuli.. Sitten kävin syömässä mäkissä nii siel oli peräti kaks tuijottelijaa.. Sitten ku oliki jo kiire töihin nii mut tietenki keskellä katua pysäytti toinen ihan kivan näkönen nuori miekkonen ja yritti kaupata mulle ideaa unisefin lahjottajana olosta ja tietysti mun heikkouteen eri lapsille lukutaitoa kehitys maissa... no siitä ku pääsin vihdoin irti nii pitipä sitten soittaa töihin että tulen myöhässä ku tää miekkonen mua pidätteli.. Töihin ku pääsin nii piti pukkarissa kattoo vähän aikaa peiliin et onko naamassa jotain.. tyylii meikit poskella tai jotai.. no enhän mä tuossa pärstässä mitää outo huomannu joten juoksi osastolle muutenkin myöhässä.. Ja sitten ihan ku näitä tuijottelijoita ei olis ollu tarpeeks nii siellä on ne kaksi mies potilasta jotka mua sitten melkee vuorotellen vikitteli... MIKÄ NOITA MIEHIÄ VAIVAA??? Olen normaali nuori likka, jos silmää miellyttää nii ei sentää katseellakaan tarvii syödä! Olen varattu kiitos ja heihei!

Nyt mie sanon taas öitä ja muuten seuraajille kiitos.. Huomasin tänään kun tulin kirjottelemaan että maanantaina ku vikan tekstin julkasin nii siel oli peräti viis katselua.. joka on mun ennätys.. jos joku tätä mun päivittelyä seuraa nii en osannu siitä ees unelmoida.. Yhden jopa ehkä arvaan ellen tiedä mutta muista oon pihalla...

Kiitän ja kuittaan 

MD

Risuja ja ruusuja (vaikka ruusuja onki vähemmän mut onpahan kuitenki)

Hellou taas. Taas on melkeen viikko menny vähän liianki nopeesti ja väsyneesti... Ei tästä itteensä niskasta kiinni ottamisesta taida oikee tulla kauheesti mitää.. tai sut pitäis yrittää aikasemmin alkaa kirjottaa nii jaksais.. mut kuiteskin.. asiaan vaihteeksi..

Viime tiistaina siis kirjottelin viimeks.. no... tässä on ollu aika paljon kaikkee viikon matkalla...

Tiistaihin lisäten mulla oli sillon kanssa opettaja käymässä työpaikalla ja juteltiin perus koulujuttuja liittyen työssäoppimiseen.. oli aika uuvuttavaa... ja oli se päivä muutenki ku sain soitettuu sinne nupolii..

Keskiviikkona olin ihan kuollu iltavuoron jälkee ja sen et olin kirjotellu blogii vähän myöhään selvisin päivästä ihan kunnialla ja mietittiin vähän ohjaajan kanssa et kuka potilaista olis hyvä mulle omaks potilaaks.. sit sovittii kans et sitten kun koen olevani valmis ja jakso on sopivassa vaiheessa niin voin ottaa kanssa perioidi potilaan omaks potilaaks.

Poikis ilmotti kans illasta että hän tulee käymään kaupungissa viikonloppuna muutamien asioiden tiimoilla ja näkee mua <3

Torstaina sitten kävin salilla hyvän ystävän kanssa ja tuli tehtyä ihan kunnon treenikin siinä... Tuntu et mieli virkisty vähän ku pääs polttamaan kaloreita ja pahaa oloa painoihin. Töihin sitten menin sut uupuneena treenistä mutta hyvin se meni sekin päivä. Alan pääsee jo ihan hyvin kärryille noist hommista mut mul on silti paljon totuttelemista siihen et se on kans isoks osaks läsnäolo työtä.. eli ollaan vaan tavoitettavissa jos joku haluu tulla juttelee jostain..
Kesken vuoron sitten mulle soitti joku idealla psykologi sielt nupolista vaikka mulle oltii sanottu et soittaa varmasti vasta perjantaina mut ei se mitää.. sain ajan sinne ja olin suht helpottunu et tää lähtee oikeesti pyörimään tää mun avun saantii.
Loppu illasta sain pidettyy palautekeskustelun mun ohjaajan kanssa ja mun kehitys on ruvennu lähtee ihan hyvään suuntaan, vaikka kuinka oon arka ja näin.. must oli kans hienoo kuulla et vaikka mun kokemattomuuden huomaa niin silti (ohjaaja iteki sano) nii mun osa siellä onkin oppia et miten noiden potilaiden kanssa ollaan käytännössä... et koulu voi opettaa kuinka paljon teoriaa mut ei se koskaan korvaa käytännön oppimista. Se oli ihanan kannustavaa ku pelkäsin vähän et täs käy samallailla ku edellises jaksos eli mua tuomitaa mun kokemattomuudesta, mut tuol ei oo sitä..

Perjantaina sitten taas ihan kuolleena illasta aamuun mut tota aamuu piristi et pääsin ECT- hoito infoon.. eli pois omalta osastolta \o/ Oli vaa aika jännä sillee et se ite infopläjäys kesti joku 20 minaa ja sitten loput kahesta tunnista oltiin seurailemassa niitä hoitoja ja heräämisiä.. plus juoksenneltii avaamassa osaston ovea ja oltiin muuten apu käsinä se mitä saatiin olla... mä jouduin jopa avustamaan yhtä hoitoo koska olin paikalla ja anastesia (eli nukutus) lekurilta loppu kädet kesken nii mut otettiin siihen sotkuun mukaan.. en kyl tehny muuta ihmeellistä ku ventiloin sille potilaalle happee ja sit kouristelujen aikana pidin kanyyli kädestä kii et se ei  irtois.. sit menin seurailee sen heräämistä nii heräs ihan rauhallisesti.

Illasta näin sitten raksupoksuani <3 olin kyllä ihan kuitti päivän päätteeks mut kyllä kannatti.. tulin joskus kympiltä kotii ja katoin Vampyyrien imussa ja nauroin huonoille jutuille... sitten umpi väsyneenä nukkumaan ja pirteenä seuraavaan aamuun.

Lauantai oli samaan aikaa ihan hirvee päivä ja sit taas hyväkin... Päivällä mul oli joku ultimaattum vitutus sillee et tiuskin mutsille, haukuin melkee poikiksen pystyy ja olin sille muutenki tosi vittumainen mitä se ei olis ansainnu koska se on ollu vaa koko tän reilu kaks vuotta aina mun tukena ja turvana.. Se on liian ihana mulle mut kai mäki ansaitsen jotain ihanaa munki elämään vaik kaikki muu menee kurjasti.. Olin siis sille tosi vittumainen ja inhottava melkee koko päivän mut silti se otti mut sitten myöhää illal rakastavin sylin vastaa ku menin niille yöks sen jälkee ku olin viettäny iltaa lapsuudesta asti parhaan ystäväni 19 vuotis synttäreinä. Kai noi hetken on just niitä syitä siihen et palvon sitä niin paljon. Sit ku se suuteli mua pitkästä aikaa nii tuntu myös et olisin ihan rakastunu siihen uudestaan. Vaikka oon jo valmiiks ihan umpirakastunu siihen!! On se uskomaton olento...
Kissalla oli kans ilmisesti ikävä ku tulin poikiksen luokse nii en meinanu eteisessä saada ees takkii pois ku kissa kiehnää jaloissa kasia ja maukuu huomioo.. siinä sitte rapsuteltii, siliteltii ja lässyteltii jonki aikaa ja mentii koko lössi sitten nukkumaan

Sunnuntaina oli sitten ihan herätä taas rakkaan kainalosta kissan yöllisten hereillä pitojen jälkeen rätti väsyneenä. Siinä vietettiin sitten laatu aikaa murun ja vauvan kanssa, käytii syömässä poikiksen kakkos porukoiden luona ja sit lähestiki poikiksen kotii lähön aika. Junan ovella oli sitten pakotettava se sisää ennen ku rupesin vollottaa.. On noi eroomiset aina yhtä inhottavia.. mutta jälleen näkemiset on sen takia aina entistä ihanempia.. mut enää muutama kuukaus pitää odotella nii pääsee hyväs lykys muuttaa yhteen!!

Tänää oli sit taas ankee päivä töissä.. ei oikee mitää ihmellistä muutaku et mun piti päästä osallistuu yhen potilaan hoitokokoukseen mut sitä aikaa siirrettiin eikä mulle infottu siitä... kiva -.- mutta.. sitten tuli kotii.. nukahin vaihteeks sohvalle ku olin syöny välipalaa.. heräsin.. kävin suihkussa, katoin pari jaksoo uutta jännää animee ja sit aloin taas bloggaa...

Tällasta säätämistä tää meikän elämä välillä.....

Kiittäen ja kumartaen
MD

Pitkän odotuksen jälkeen....

Heipsan taas on mennyt viikko liian nopeasti ja kirjoittamiselle on liiankin helppo töiden jälkeen sanoa että myöhemmin.. Mutta nyt on hyvä syy sanoa että ei enää vetkutteluja ja otappa naikkonen itteäs niskasta kiinni ja ala kirjottaa. Se selviää myöhemmin päivityksessä.

Maanantaina kirjottelin viimeks.. oukei.. eli.. Tiistaista tosrtaihin ei ollu muuta ihmeellistä ku mun päivä rytmi oli luokkaa herään aamulla 5.45, menen töihin ku vuoro alkaa 7.30, pääsen väsyneenä töistä 14.30 oon neljän maissa kotona, istun sohvalle ja havahdun hereille seiskan aikaa.... Ja ysiltä toki pitää mennä nukkumaan. Viikolla kävin kans stadissa shoppailemassa nii oli muuten tosi lähellä etten ostanu Morticiasta korsettia.. myyjä oli niin hyvä mutta raha puhu omasta puolestaa ni pystyin olla ostamatta. Sitten tein EMP:lle tilin ja tilasin sielt pari ihanaa paitaa..

Perjantaina mul oli 13 tunnin työ päivä ku eka olin seittämän tuntia ja sitten kuus tuntii omassa työssä ilta vuorossa. Sitten kävin kattoo kavereita nuorten illassa.

Launtaina olin näkemäs kans parii kaverii ja sit kävi työkaverin läksiäisis ku se muuttaa J-kylään. Sunnuntaina näin lapsuuden kaveria ja meil oli tosi hauska shoppailu reissu. Ens vkl todennäkösesti sen kaa viettää sen synttäreitä...

Eilen oli random päivä mutta työpaikan velvoittaman vaitiolovelvollisuuden takia en voi hirveesti kertoo nii en viitti edes alottaa kauheesti etten lipsauta mitään... Sain kyllä eräältä potilaalta kuulla että kun olen näin nuori ja vata opiskelija niin enhän minä mistään tiedä, enkä minä ole mitään VARSINKIN kun olen opiskelija. Huvittavaa miten joku voi olla noin törkee toiselle ihan ilman mitään syytä. Otti kyllä päähän mutta ammattimasuuden takia en voinu sanoa enkä tehä mitään vaikka teki mieli antaa kunnon selkäsauna ja sanoo samal pari valittua sanaa...

Tänää olin ekassa illassa eikä siellä oikee mitää ihmeellistä.. Sain tänää soitettuu Nupoliin et saisi pariin henkiseen ongelmaan apua, ja sitä saankin vihdoinkin.. kyllä siinä komee itku tuli ku oli niin helpottunu ettei tienny pitäiskö itkee vai nauraa... Tein sitten molempia.. Kai tästä sitten se henkinen parantuminen voi viimeinkin alkaa...

Mutta mulla on huomenna aamu ja mä olen jopa nyt liian myöhään valveilla niin pitää mennä nukkumaan. Kiitos ja kumarrus


MD

Ammattiosaamisen näyttö jakso JAIKS!

Eka päivä työ jaksolla ja oli ihan sairaan siistii!! Mut samalla tosi ahistava päivä...

Aamusta nousin dösään mennäkseni töihin nii tietysti ainoo kunnon vapaa paikka on selkä menosuuntaan päin.. no istahan siihen ja tietysti niin mun tuurilla siihen viereen tulee seuraavalla pysäkillä sellanen järkyttävän kokonen korsto joka istuu viel puoliks mun penkillä niin et oon kunnon rutistuksissa siin seinää vasten. Tosi kiva.. sit se viel hais ihan kauheelle ja siin oli muutenki huono olo ku oli ei meno suuntaan päin. Teki mieli kysyy sit ku bussiin tuli tilaa et " Siirrytkö sä vai mä vai haluuks et oksennan sun syliin ku istut melkee päälläki?"

No.. pääsin bussista pois (vielä oikeella pysäkilläki Jeij!) nii meinasin sitten työpaikkaa kohti kävellessä vetää komeet lipat jäisellä tiellä.. Mahtavaa..

Pääsin kuitenkin työpaikalle ehjin nahoin ja kun pääsin osastolle sisään niin mulle tarjottii heti kahvihuoneessa kahvia :) en kyl osaa juoda ja totesinki " En osaa juoda kahvia. En oo valitettavasti niin sivistyny " Ja sain kaikki nauramaan Success! Päivä oli muuten ihan kiva mut se oli ahistavaa ja menin jo pieneen paniikkiinki ku kaks asukasta tuijotteli varmaa puol tuntii yhteensä sen päivän aikana mun rintoja sillee naama melkeen kiinni niissä.. toisen jouduin ihan työntää pois toiselle riitti ku sano pahasti... Ihmettelen vähän et mun ohjaaja ei sanonu siihen mitää vaik se oli ihan siin vieressä... Ei ollu kivaa.. : (

Sitten mukavasti pääsin vähän aikasemmin lähtemään töistä koska munohjaajan sanojen mukaa " Ku tää on tällanen spesiaali päivä ku tää on sun eka nii oot kyllä ansainnu sen et lähet meidän kaa samaan aikaan." Mun ei olis tarvinnu olla siel ku joku vajaa tunti enää.. Mut oli se ihan kiva : )

Tällä kertaa tulin sitten junalla kotii ja totesin et sillä pääsee kätevämmin kun pääsen suoraan pukkarien ovelle sitä reittiä nii mun ei tarvii kulkee miljoonan mutkan kautta . Junassa oli sitten kivasti joku euroopan omistaja ku istu nii leveesti kyynärpäät mun kyljissä kiinni... Kivaaaaa..... Sit tuli viel hirvee hedari joka on lähteny vasta tässä kirjottaessa.

Sitten ku pääsin kotii nii tuli tossa vedettyy varmaa parin tunnin tirsat ku mun piti vaan hetkeks laittaa silmät kiinni.. jeij... Mutta mä olen nytte kuoleman väsyny ja huomenna herätys vähän ennen kuutta joten.. ÖITÄ

MD

Miksi?

Miksi tuntuu monesti siltä että vaikka kuinka yrittää olla vahva ja kestää kaiken paskan mitä maailma syytää niskaan, kakki hajoaa käsiin eikä omat voimat riitä enää jaksamiseen?

Miksi tuntuu siltä että silloin ku pitäisi nauttia omasta olosta ja omasta rauhasta, on maailmassa aivan yksin?

Miksi kyyneleet ei riitä ajamaan tätä perus

olemukseen syöpynyttä pahaa oloa pois?

Miksi juuri silloin kun haluaisi pyytää apua sanoja ei tule suusta ulos, ei edes kuiskausena? 

Miksi niitä sanoja riittää sitten valittamaan ei niin isoista asioista?

Miksi juuri silloin kuin pitäisi olla rohkea, haluaa vain juosta karkuun?

Miksi sääliä saa silloin kun sitä ei kaipaa, mutta sitten kun sitä oikein rukoilee pientä halia, kättä olkapäällä tai turhaa hössötystä ja lässytystä kaikki vain kävelee ohi?

Miksi kaikki väittää että mä olen vahva, vaikka oikeesti oon heikko ja helposti hajoava?

Miksi hyvistä päivistä tulee niitä paskoja?

Miksi mä olen huono ystävä?

Miksi kyseenalaistan itseni hyvänä tyttöystävänä?

Miksi mä kärsin näin paljon?

Miksi mä pelkään elämää?

Miksi en vois vaan nauttia elämästä ja sen pienistä ihmeistä?

Miksi.......

...Voi kun tietäisin...

Olisi kiva tietää.