Moips taas täältä yön piemydestä.
Eilen mulla oli ihan mielenkiintonen herätys.. Toiset herää linnun lauluun, toiset auringon paisteeseen, toiset normaaliin herätys kelloon ja toiset rakkaan halaukseen aamulla... Ja sitten olen minä :) Kolmen tunnin unen jälkeen herään siihen kun kuulen tyttöjen käytävästä kiljuntaa jonka lähde on jätkä, jolla ei edes ole mitään asiaa sinne... Oli pieni ketutus.. Enhän mä sitten saanu enää unta :) Lagasin aamun nii jotain touhusin isosten kanssa, sitte mentii syömään jonka jälke oli vapaa-aikaa ja pelailin parin isosen ja pikkusen kanssa. Helmihardessa otin päikkärit ja sen jälkee mentii kahville missä oli mailman taivaallisinta pulla <3 Kahvin jälkee oli opari missä olin vetäjän apuna yhellä rastilla. Sitte taas syötii ja mentii raamiksii. Oli outoo vetää raamista ku se ei sillai kuuluis mun tehtävii mut mulle vaa annettii se nii ei ollu mitää vastaa mukisemista.. Tota kautta mm. ollu jonki verran taas vaikeeta ettii sitä omaa paikkaani ku en oo isonen mut teen isosten hommia ja sit taas en oo ohjaaja, mut miut luetaan yheks heistä.. KÄÄÄÄK!!! Miten päin tässä sitten oikein pitäis olla??
Tänään sain nukkuu ihan hyvin ku pääsin jo kahen jälkeen nukkumaan ja nukuin sinne vähän päälle kymppii. Sitte oonki kuunnellu melkee koko päivän nimittelyä, valitusta ja vastaa sanomista ojennuksista, jos joku törttöilee ja on ihan ääliö sekä erään asteista hakveksuntaa tai vastaavaa.. sitä on vaikee selittää.. Sit muutenki tänää olu jotenki erityisen vaikee olla muutenki.. Meidän yks ohjaaja viel (joka tuntenu mut melkee yhtä kauan ku ollu seukun hommissa) sillee, toki leikillää, kiusannu ku yks jätkä kaveri pommittelee välil viesteillä nii et se olis ihastunu muhun ja mun pitäis lopettaa sen kannsa leikkiminen. Vähän osuu arkaan paikkaan :( Sanoin siitä kyl.. Ja se et ku mä en nää tätä mun kaverii ku vaa kaverina, veljenä ehkä mut en oo sillai kiinostunu.. Nuolen sentää haavojani vielä.. Muutenki ollu sellanen lievän ahdistuksen ja masennuksen sekanen olo tänää.. en tiiä miks.. haluisin tietää... tai enimmäksee haluisin tän olon pois... Nyt olis ihanaa ku olis se joku jonka viereen vois vaan käpertyy sohvalle ja olla sillee " mua harmittaa, saanko lohtuhalin".. Mut se ei oo mahollista... Ei ainakaa vähää aikaa.. Mulla tuli parii kohtaa et olis halunnu mennä omaa huoneesee piiloo ja pillahtaa itkuun, mut totesin ettei se kannata ja yritin vaa unohtaa sen.. Kyllä välillä on tullu naurettuu mut sit se on taas hyytyny nopeesti..
MD ei jaksa kirjottaa enempää tänää nii kiitos ja kumarrus..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti