Juu tota.. tää loppu viikko olluki aikamoista iltojen venymistä :)
Torstaina nukuin aamulla pitkää ja heräsin ihan semi hyvällä ololla, mut aamupalasta tuli vielä vähän ällö olo.. Siitä lähin sitte kouluun, oli muuten aivan ihana auringon paiste et joutu jopa aurinko laseja käyttää :) Ihanaa ku kevät tulee ja kohta jo kesä <3 Omaki mielentila ihan nousee kohisten! Treeneissä puhuttiin sitten muutoksista elämäntilanteissa nii se sai taas vähän miettimään omaa tilannettaan. Kun lyhyessä ajassa tullu paljon muutosta ja käsiteltävää, nii pitää muistaa käyttää voimavaroja vahvistavia asioita että jaksaa. Siitä oikeestaa haluun tänää vähän puhua, mikäli tuolla myöhemmin muistan :D Treenien jälkeen tulin sitten kotiin ja juttelin kavereiden kanssa samalla ku vilkuilin Lääketieteen kurssin dioja.. Tentti alue oli kuitenki n. 450 diaa ja perjantaina oli tentti.. Hups... Illalla menin sitte Lotalle alottelee jokski aikaa ja siit mentii toisen sossu kaverin kanssa POIKKAREIHIN! En ollu pitkää aikaa päässy kunnolla tanssimaan nii halusin mennä vaikka lompaakkoo kiristää sen jäljiltä. Sain kyl pyydettyy porukoilta avustusta nii se helpottaa ens viikosta.
Perjantaina kävin kampuksella tekemässä sen Lääketieteen verkkotentin ja PÄÄSIN LÄPI kerrasta!! 55/60 <3 Kiitos tutor kaverin jota näin muutenki ja opiskelee kolmatta vuotta saikuks nii pienellä avustuksella muuta kuitenki. Oikeestaan kaikkiin vastasin kyllä ite mut kaveri heitti ajatusta, et mites jos kattoo tällasesta vinkkelistä. Sit mentii kampuksen kahvilaan pelaa bilistä ja lautapelejä, minkä jälkee menin kotii ja laitoin ruokaa. Tein mun lempiruokaa ja se maistu ihan sairaan hyvälle eikä mulle tullu siitä huonoo oloo!!! JEIJ!! Parantumaan päin ollaan :) Sitte hilluin jonki aikaa kotona jutellen kaverien kanssa faces ja lähin Lotalle taas istumaan iltaa. Se oli sellasta kunnon huutonaurua välillä. Meit oli minä Lotta ja sitte yks meidän luokkalainenki tuli siihen ja sitten Lotan poikis ja sen kaveri jotka otti vähän nii jutun taso oli sitte alkoholin ja väsymyksen värittämää :D Ajattelin et olisin lähteny jossai kymmenen - yhentoista aikaa mut katoinki vasta kahetoista aikaa kelloa.. oho... sit olin yhen aikaa kotona ja kämppis tuli huoneesta sopivasti ja oli sillee : " Mistäs sitä tullaa tähän aikaa? " Vähänkö rupes naurattamaan, ku ei se normaalisti musta mitenkää huolehi.
Lauantaina eli eilen sitte nukuin pitkää ja kattelin herättyäni animee plus juttelin skypen kautta mun parin Espoon kaverin kanssa. Siitä sitte lähin Katia kattomaan ja käytii syömäs kevään/kesän ekat jätskit!! Tai mun eka ainaki :) oli muuten ihan taivaallista :) Siitä sitte hain kotoota vähän pelejä ja menin kulman taakse sossujen lautapeli-iltaan muutamaks tunniks. Oli kivaa vaihteeks tehä luokkalaisten kans jotai erilaista. Alkaa joidenki kanssa tuntumaan jo enemmän siltä et olis enemmän kavereita ku tuttuja. Ja se on ihan sairaan kivaa. Alan pikkuhiljaa kokee kuuluvani tänne.. jokseenki :D Perhehän ja ihan ehdottomasti tärkeimmät ihmiset mulla on Espoossa mut kyl mä tänneki alan sitä verkostoani levittämään :) Tuntuu koko ajan vähän turvallisemmalta ku tutustuu usiin ihmisiin ja alkaa hengaa niitten kanssa et mulla on täällä ihmisiä, joilta voin pyytää apua.
Sen jälkee ku olin käyny siel peli-illassa lähin ulos parin tutor kaverin kanssa ku oikee vaativat :D Olihan meillä sitte hauskaa toki. Juteltii paljon ja annoin toiselle jätkälle vinkkejä naisongelmiin. Idealla miten ite naisena toimisin jossai tilanteessa ja miten reagoisin johonki, et hän osas ajatella asiaa toisesta näkökulmasta. Päädyttiin sitten ylläripylläri lopulta Timeen istumaan ja lauleskelemaan. Sinnehän pelmahti sitten yhessä vaiheessa kans pari muutaki tuttua joiden kanssa jäin sitten juttelemaan ku tutor kaverit päätti lähtee himaan. Pilkkuunhan siellä vahingossa taas meni, mut aivan mahtava ilta oli vaikka selvinpäin mentii :) hauskaa on ilman alkoholiiki, jos vaa haluu. Iteki yritän vähentää juomista, vaikka ei mulla sillee mitää ongelmaa oo mut silti miks mä juon sen pari siiderii vaik mulla on yhtä hauskaa vaikka parilla limulla tai ihan vedelläki.
Tänää sitten oikeestaa vaan ollu mut silti ollu ahkera. Tein työhakemuksen kaupungille yleiseks sijaisuuskeikkalaiseks jos se poikis duunia tänneki päähän. Sit juttelin kaverin kanssa (piti mennä sen luo kahville mut tuli mutkia matkaan) kävin kaupassa ja yritin ahkerasti kirjottaa tätä. No sehän oli yhtä tökkimistä.. Onneks sain hyvältä kaverilta vinkin mikä ajatusten juoksuu ni paljon et sain jopa inspiksen uuteen piirrustukseen ja tein sen alotus työn tossa välissä samalla ku pohiskelin mistä haluun tänää kijottaa. Eli sillee rento päivä mut kuitenki jokseenki tuottelias.
Ajatuksia mitä on heränny viimesen viikon aikana, koska no välillä ollu aikaa ajatella. Se oon huomannu et sitä just oon ainaki paennu aina välillä. Aikaa ajatella.. Viime viikolla mut piti sulkee tosi paljon tunteita pois et sain järjen toimimaan ja nyt se laatikko välillä rytisee ja narisee. eli mikäli itteeni tunnen, ei mee kauaan ku mun pitää avata se laatikko ja kohdata ne tunteet.. Sitäki mä oon vältelly yrittäen pitää itteni kiireisenä ja muiden seurassa ettei mun tarvis vaan olla ajatusteni kanssa. Nyt ku mun ruokahalu on palannu, nii väähn välii tekis mieli olla mutustamassa jotai hyvää.. mut mihin.. mul on niin tunteeton ja tyhjä olo et en voi sillee sanoo "tunteisiini"... koska niit ei sillai oo.. tai mä en haluu et niit on.. Mulla on ihan sellanen olo et mun pitäis tuntee itteni hyvin paskaks tässä kohtaa, mut mä en tunne mitään... Ihan ku mun sisällä olis tyhjä aukko jossa pitäis olla jotain mut mä en tiedä mitä.
Mä tajusin kanssa et uusien ystävien kohtaaminen meni mulla vähän vaikeeks. Eilen näin niitä tutor kavereita nii olin vähän varuillani niiden kanssa.. Miks? Mä en tiedä.. Kai mä en sillai enää niinkään helposti uskalla anaa itestäni enää muille. Jotkut asiat joiden kanssa oon sinut ja voin puhuu niistä nii on sillai ok, mut se et antaisin jonku tutustuu muhun vielä sitäki paremmin. Se ajatus jopa pelottaa mua. Juttelin kaverin kanssa eilen siel Timessä nii sen keskustelun pohjalta tajusin jotain. Multa on menny usko rakkauteen. Oon siltä niin siipeeni saanu et multa on menny usko siihen.. Tai uskon sitten kun se kolahtaa.. Mut nyt mä en todellakaa kai ees uskaltais antaa itestäni yhtään enempää, ku mitä oon jo antanu. Mut ku se ajatus kantaa mulla kaiketi aika pitkälle. Mä en ainakaa mitenkää lähitulevaisuudessa nää ees itteeni onnelisena kenenkään kanssa. Saa nähä kauan se kestää.. Vuoden? Kaks? Viis? Ja se et voinko mä löytää jonkun kanssa sitä onnea enää? Jos en mä usko et se on mahollista? Kyl mä voin onnellinen olla. Viimeks tänää aamu yöstä nauranu vatsa kippurassa. mut seki oli et nauroin kaverin jutuille...Tulin kotii nii rupesin ajattelemaan asioita, ja se hymy oli tiessään.. Kyl mä siis osaan nauttia tilanteista mut se ei kestä kauaa jos en oo sen vaikutuksen alaisena enää...
Mä oon huomannu et mä oon sillee kehittyny ton luottamus ongelmani kanssa parin likka kaverin kanssa. Esim. eilen avauduin aika paljon viime viikosta Katille, josta on tullu mulle yks tärkee tukipilari täällä Jykylässä. Sit yhen jätkä kaverinki kanssa juttelin melkein koko viikon varsinki sillon ku olin kipeenä nii silleki avauduin aika paljon mikä oli tosi yllättävää. En ois kuvitellu et sille avautuisin, mut se tuntu hyvältä ajatukselta ja hän oikeesti kuunteli mua. Se teki ihan hyvää ja uskon et sillä oli vaikutusta siihen et sain ton oloni paremmaks. Silti mä kaipaan sellasta mitä mulla on Petran kanssa. Mun bestis Espoossa jolle voin puhua mistä vaan ja se ymmärtää mua, se näkee asiat kun mä, toki antaa välillä muitaki kulmia katoo asiaa mut se tajuu sen mitä mä siinä nään. Mä kaipaan kans sitä tunneta et nään jonku, halaan sitä ja mulle tulee sellanen olo et hali vois oikeesti parantaa maailmaa, tai jos ei muuta nii ainaki mun maailmaa. Se turvallisuuden tunne mikä tulee sillonki vaikka vaan istun sohvalla toisen vieressä ja katon ikkunasta ulos sen kanssa hiljaisuuden vallitessa, koska meidän ei tarvii sanoo mitää ja silti ymmärretään toisiimme. Tiedetää et se toinen on siinä. Se et mä voin vaa soittaa itku kurkussa toiselle ja tietää et se järkkää aikatauluaan niin et me voisaan nähä mahollisimman nopeesti et tietää et toisella ei oo enää mitää hätää..
Mä viimeset pari päivää välillä ollu sillee et pystynköhän mä itkemään enään... no tossa välillä ku jäin piirtämään ja ajattelemaan asioita, niin tunteet löiki päälle.. Eihän niistä mitään selvää ottanu mut sain ainaki itkettyä siten viikkoon... Kai se on tästä vaa jatkettava eteenpäin.. Eihän tässä elämässä muuta suuntaa oo...
Tässä mun illan raapustama kuva...
Sit vielä tuo musa osuus :)
Torstai: Day 25: A song that makes you laugh/ Päivä 25: Kappale, joka saa sinut nauramaan
En tiiä kuka tän esittää mut sellanen kappale ku Dirlandaa
Naurattaa väkisin ja Youtubessa siitä Slipknot versio on maan mahtava
Perjantai: Day 26: A song that you can play on an instrument / Päivä 26: Kappale, jonka osaat soittaa jollain soittimella
Sininen uni pianolla mutta ei oikeen enää taho onnistuu ku siit on aikaa viime yrittämästä.
Lauantaina eli eilen sitte nukuin pitkää ja kattelin herättyäni animee plus juttelin skypen kautta mun parin Espoon kaverin kanssa. Siitä sitte lähin Katia kattomaan ja käytii syömäs kevään/kesän ekat jätskit!! Tai mun eka ainaki :) oli muuten ihan taivaallista :) Siitä sitte hain kotoota vähän pelejä ja menin kulman taakse sossujen lautapeli-iltaan muutamaks tunniks. Oli kivaa vaihteeks tehä luokkalaisten kans jotai erilaista. Alkaa joidenki kanssa tuntumaan jo enemmän siltä et olis enemmän kavereita ku tuttuja. Ja se on ihan sairaan kivaa. Alan pikkuhiljaa kokee kuuluvani tänne.. jokseenki :D Perhehän ja ihan ehdottomasti tärkeimmät ihmiset mulla on Espoossa mut kyl mä tänneki alan sitä verkostoani levittämään :) Tuntuu koko ajan vähän turvallisemmalta ku tutustuu usiin ihmisiin ja alkaa hengaa niitten kanssa et mulla on täällä ihmisiä, joilta voin pyytää apua.
Sen jälkee ku olin käyny siel peli-illassa lähin ulos parin tutor kaverin kanssa ku oikee vaativat :D Olihan meillä sitte hauskaa toki. Juteltii paljon ja annoin toiselle jätkälle vinkkejä naisongelmiin. Idealla miten ite naisena toimisin jossai tilanteessa ja miten reagoisin johonki, et hän osas ajatella asiaa toisesta näkökulmasta. Päädyttiin sitten ylläripylläri lopulta Timeen istumaan ja lauleskelemaan. Sinnehän pelmahti sitten yhessä vaiheessa kans pari muutaki tuttua joiden kanssa jäin sitten juttelemaan ku tutor kaverit päätti lähtee himaan. Pilkkuunhan siellä vahingossa taas meni, mut aivan mahtava ilta oli vaikka selvinpäin mentii :) hauskaa on ilman alkoholiiki, jos vaa haluu. Iteki yritän vähentää juomista, vaikka ei mulla sillee mitää ongelmaa oo mut silti miks mä juon sen pari siiderii vaik mulla on yhtä hauskaa vaikka parilla limulla tai ihan vedelläki.
Tänää sitten oikeestaa vaan ollu mut silti ollu ahkera. Tein työhakemuksen kaupungille yleiseks sijaisuuskeikkalaiseks jos se poikis duunia tänneki päähän. Sit juttelin kaverin kanssa (piti mennä sen luo kahville mut tuli mutkia matkaan) kävin kaupassa ja yritin ahkerasti kirjottaa tätä. No sehän oli yhtä tökkimistä.. Onneks sain hyvältä kaverilta vinkin mikä ajatusten juoksuu ni paljon et sain jopa inspiksen uuteen piirrustukseen ja tein sen alotus työn tossa välissä samalla ku pohiskelin mistä haluun tänää kijottaa. Eli sillee rento päivä mut kuitenki jokseenki tuottelias.
Ajatuksia mitä on heränny viimesen viikon aikana, koska no välillä ollu aikaa ajatella. Se oon huomannu et sitä just oon ainaki paennu aina välillä. Aikaa ajatella.. Viime viikolla mut piti sulkee tosi paljon tunteita pois et sain järjen toimimaan ja nyt se laatikko välillä rytisee ja narisee. eli mikäli itteeni tunnen, ei mee kauaan ku mun pitää avata se laatikko ja kohdata ne tunteet.. Sitäki mä oon vältelly yrittäen pitää itteni kiireisenä ja muiden seurassa ettei mun tarvis vaan olla ajatusteni kanssa. Nyt ku mun ruokahalu on palannu, nii väähn välii tekis mieli olla mutustamassa jotai hyvää.. mut mihin.. mul on niin tunteeton ja tyhjä olo et en voi sillee sanoo "tunteisiini"... koska niit ei sillai oo.. tai mä en haluu et niit on.. Mulla on ihan sellanen olo et mun pitäis tuntee itteni hyvin paskaks tässä kohtaa, mut mä en tunne mitään... Ihan ku mun sisällä olis tyhjä aukko jossa pitäis olla jotain mut mä en tiedä mitä.
Mä tajusin kanssa et uusien ystävien kohtaaminen meni mulla vähän vaikeeks. Eilen näin niitä tutor kavereita nii olin vähän varuillani niiden kanssa.. Miks? Mä en tiedä.. Kai mä en sillai enää niinkään helposti uskalla anaa itestäni enää muille. Jotkut asiat joiden kanssa oon sinut ja voin puhuu niistä nii on sillai ok, mut se et antaisin jonku tutustuu muhun vielä sitäki paremmin. Se ajatus jopa pelottaa mua. Juttelin kaverin kanssa eilen siel Timessä nii sen keskustelun pohjalta tajusin jotain. Multa on menny usko rakkauteen. Oon siltä niin siipeeni saanu et multa on menny usko siihen.. Tai uskon sitten kun se kolahtaa.. Mut nyt mä en todellakaa kai ees uskaltais antaa itestäni yhtään enempää, ku mitä oon jo antanu. Mut ku se ajatus kantaa mulla kaiketi aika pitkälle. Mä en ainakaa mitenkää lähitulevaisuudessa nää ees itteeni onnelisena kenenkään kanssa. Saa nähä kauan se kestää.. Vuoden? Kaks? Viis? Ja se et voinko mä löytää jonkun kanssa sitä onnea enää? Jos en mä usko et se on mahollista? Kyl mä voin onnellinen olla. Viimeks tänää aamu yöstä nauranu vatsa kippurassa. mut seki oli et nauroin kaverin jutuille...Tulin kotii nii rupesin ajattelemaan asioita, ja se hymy oli tiessään.. Kyl mä siis osaan nauttia tilanteista mut se ei kestä kauaa jos en oo sen vaikutuksen alaisena enää...
Mä oon huomannu et mä oon sillee kehittyny ton luottamus ongelmani kanssa parin likka kaverin kanssa. Esim. eilen avauduin aika paljon viime viikosta Katille, josta on tullu mulle yks tärkee tukipilari täällä Jykylässä. Sit yhen jätkä kaverinki kanssa juttelin melkein koko viikon varsinki sillon ku olin kipeenä nii silleki avauduin aika paljon mikä oli tosi yllättävää. En ois kuvitellu et sille avautuisin, mut se tuntu hyvältä ajatukselta ja hän oikeesti kuunteli mua. Se teki ihan hyvää ja uskon et sillä oli vaikutusta siihen et sain ton oloni paremmaks. Silti mä kaipaan sellasta mitä mulla on Petran kanssa. Mun bestis Espoossa jolle voin puhua mistä vaan ja se ymmärtää mua, se näkee asiat kun mä, toki antaa välillä muitaki kulmia katoo asiaa mut se tajuu sen mitä mä siinä nään. Mä kaipaan kans sitä tunneta et nään jonku, halaan sitä ja mulle tulee sellanen olo et hali vois oikeesti parantaa maailmaa, tai jos ei muuta nii ainaki mun maailmaa. Se turvallisuuden tunne mikä tulee sillonki vaikka vaan istun sohvalla toisen vieressä ja katon ikkunasta ulos sen kanssa hiljaisuuden vallitessa, koska meidän ei tarvii sanoo mitää ja silti ymmärretään toisiimme. Tiedetää et se toinen on siinä. Se et mä voin vaa soittaa itku kurkussa toiselle ja tietää et se järkkää aikatauluaan niin et me voisaan nähä mahollisimman nopeesti et tietää et toisella ei oo enää mitää hätää..
Mä viimeset pari päivää välillä ollu sillee et pystynköhän mä itkemään enään... no tossa välillä ku jäin piirtämään ja ajattelemaan asioita, niin tunteet löiki päälle.. Eihän niistä mitään selvää ottanu mut sain ainaki itkettyä siten viikkoon... Kai se on tästä vaa jatkettava eteenpäin.. Eihän tässä elämässä muuta suuntaa oo...
Tässä mun illan raapustama kuva...
Sit vielä tuo musa osuus :)
Torstai: Day 25: A song that makes you laugh/ Päivä 25: Kappale, joka saa sinut nauramaan
En tiiä kuka tän esittää mut sellanen kappale ku Dirlandaa
Naurattaa väkisin ja Youtubessa siitä Slipknot versio on maan mahtava
Perjantai: Day 26: A song that you can play on an instrument / Päivä 26: Kappale, jonka osaat soittaa jollain soittimella
Sininen uni pianolla mutta ei oikeen enää taho onnistuu ku siit on aikaa viime yrittämästä.
Lauantai: Day 27: A song that you wish you could play / Päivä 27: Kappale, jonka haluaisit osata soittaa
Mulla on tähän useampia ja ne kaikki on meidän seukun veisukirjasta sellasia lauluja joita riparilla laulatetaa tosi paljon. Olisi ihana osata säestää vaik kitaralla niitä :)
Tänää: Day 28: A song that makes you feel guilty / Päivä 28: Kappale, joka saa sinut tuntemaan syylisyyttä
Ei oikee oo sellasta... kai... eipä ny oikee tuu mieleen...
Tänään tuli sitte avauduttua taas oikeen urakalla.. MD kiittää lukijoita, teitä hiljaisia kuuntelijoita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti