Sairastelua ja masentelua

Heips taas ...

 Eilen ei oikeen tuo kirjottaminen luonnistunu... Sain yöllä vatsataudin, mikä sitte herätti mua aamusta muutamaa kertaa juoksee kilpaa vatsansisuksen kanssa vessaa.. Mutta nyt ollaa taas voitossa ja elämä loistaa niiku tuo ulkona paistava aurinko :)

Sunnuntaina ku kotiin pääsin - vieläpä ennen puolta yötä - nii kaveri sitten houkutteli yhelle istumaan ja rauhottumaan viikonloppun tapahtumien jäljiltä. No, mie kaipasin seuraa ja totesin etten olis päässy muutenkaa nukkumaa ties millon nii päätin mennä. Oli hyvää musaa ja teki hyvää jutella hyvän kaverin kanssa erinäisistä asioista ja yrittää unohtaa todellinen maailma hetkeks. Sit mukaa pöllähti toinen kaveri ja jätkät sitte nauratti mua melkee kilpaa. Vatsaa sattu sillon muutenki nii en tienny nauroinko vai itkinkö :D Mutta hauskaa oli ja tyytyväisenä tulin sitte kotiin. Mut seki loppu lyhyee... sain laukut omaa huoneesee, yökkärin vaihettuu ja olin just päässy sänkyy melkee nukkumaa nii mahaa vääns oikee paha enteisesti.. Seuraavat kymmenen minaa meni vessa lattialla... Ihmettelen ettei kämppiksellä oo mitää tietoo mitä tapahtu XD Sil on kunnon unenlahjat! Aamusta heräsin sitten pariin kertaan juoksemaan, mut nukuin silti sinne vajaa kahteen päivällä...

Eilinen meni sitten kokonaa oikeestaa kavereiden kanssa facessa, vellovaa mahaa helliessä ja varovasti syödessä. Olo oli ihan kauhee, heikotti ja tärisin melkee koko ajan, vähän välii oli joko kuuma tai kylmä jne. mut iltaa kohden olo koheni ja pääsin suihkussaki käymää nii rupes heti paranee ihan kunnolla olo :)

Tänää sitten heräsin pirteenä, täynnä energiaa mut voimat oli viel vähän hakusessa. Jäin sänkyy lojumaa kahen lasten leffan verran, kunnes sitten nousin ja laitoin pyykin pyörii, söin kiinteetä ruokaa (leipää) siivosin vkl laukun pois ja rupesin leikkii Macig korteilla Cockatricessa. Parin kaverin kanssa tossa yritettii pelata jonki aikaa mut ei se oikee onnistunu, ku mun netti ei halunnu tehä yhteistyötä.

Veikkaan että toi mahatauti puhkes mulle koko viime viikon stressin ja hermoilun tuloksena.. Aika normaalii silleen mulle. Mut uskon et se kaikki pelko mitä seuraava viesti sisältää, oliko tää ny tässä, erotaako me näin huonoissa merkeissä sun muuta mitä päässä kävi läpi nii oli yllättävän kuormittavaa.. Ja sit vielä se ku tosiaan erottiin poikiksen kanssa sunnuntaina... Uskon et se oli parempi näin.. Ei tollalailla jos asioita käsitellään nii olis tullu meillä muutenkaa kestämään.. Mä en olis kestäny sitä.. Tai se että olisin joutunu olemaan varpaillani siitä et ketä nään, mitä teen.. En mä olis pystyny siihen.. sen verran perinteinen Jousimies oon ( joo moi oon myös vähän horoskooppi hörhö :D ) et mä oon jossai määrin siit omasta liikkuma vapaudesta tiukasti kiinnipitävä. Voi kans olla et ehkä mä sit en osaakkaa olla suhteessa... enhän mä viel sillee osaa ees ittenikää kanssa elää. Tai osaan sillee mut mussa on viel paljon asioita mitä mun pitää itteni kanssa hyväksyy jne. ettei mun tarvii sitä hyväksyntää toiselta hakee..

Mä tiiän että mussa on vikaa... mussa on ihan helvetisti vikaa! Suurin osa vaa pohjautuu sieltä mun menneisyydestä mistä oon puhunu jokseenki aikaisemmin vamaa viimevuoden kirjotuksissa.. Mut kuitenki, nii mulla on painava menneisyys mikä valitettavasti vaikuttaa siihen kuka oon.. se on muokannu musta tällasen.. Sit kiitos teatterin nii ei kaikki nää sitä kuinka palasina, yksittäisinä piirteinä välillä oon, koska mä osaan pitää oli mikä oli sitä muurii yllä. Joilleki näytän mitä siel toisella puolella oikeesti on.. Mut tuntuu siltä et ne kelle oon mun todellisen puhtaasti oman itteni näyttäny.. niiltä oon vaa kipua saanu... eihän tässä uskalla enää kellekää näyttää koko kokonaisuutta itestää jos siinä aina noin käy.. Sillee herää mieleen et jos kukaan ei oikeesti hyväksy sitä mitä oikeesti oon nii miten helvetissä mun pitäis pystyy olee sinut itteni kanssa??? Joo mulla on rankka ja painava menneisyys joka rajottaa mua, joo mä masennun joskus turhanki helposti vastoinkäymisistä, joo mä osaan olla tunnevammanen, joo mä oon helvetin epäitsevarma, joo mä hymyilen vaikka muhun sattuu ja vittu JOO mä oon maailman tappii jääräpäinen!!! Mut silti on mussa hyvääki.. mut onko sitä tarpeeks? En tiiä.... Ei taida olla... Välillä mä en jaksais tätä vuoristoradassa elämistä.. Jotai hyvää tapahtuu, sitä kestää oman aikansa.. Sitte tulee kaksin verroin paskaa niskaa.. Creat!! Mut... elämä on... jos ei muuta oo tähän mennes tullu opittuu nii tätä se vaan on... Yhen pirun hyvän asian ainaki tossa erossa itestäni opin, oli se et musta ei oo etäsuhteeseen PISTE. Asiasta ei keskustella, no can do, nada!!

Sitten taas musiikki osuuteen:

Eilinen: Day 22: A song that you listen to when you’re sad / Kappale, jota kuuntelet kun olet surullinen

Evanecense - Hello

Kappale jo itessään toki lietsoo surullisuutta, mut mulla helpottaa se ku saan rypee siin tunteessa vähän aikaa ja sitten ryhdistäydyn. En kyl mä koskaa kuuntele hilpeetä musaa surullisena.. Yleensä menee kaavalla mielialan mukaa = Surullista, asenne musaa / aggressiivista musaa ja sit vasta jotai piristävämpää pirteetä bailu musaa..

Tänään: Day 23: A song that you want to play at your wedding / Kappale, jonka haluaisit soittaa häissäsi

Stella - Häävalssi

Ei tässä oon mitää selitettävää :) Kunnelkaa kappale ja sanat nii tajuutte <3

Tänää illasta varmaa piirtelen toista tatska ideaa nii saa nähä mitä tulee ja kehtaako tänne laittaa.. MD kiittää ja kumartaa lukijoita.

PS. Mun molemmat blogit on ny tasoissa luku kerroissa!!! Ellei tää jo menny ohi täs välissä ku kirjotan tätä avautumista :) Kiinnostais et onko te ketä tätä luette nii pelkästää mun kavereita irl vai onko siellä myös joitai jotka on vaa kiinnostunu tällasen oudon tavallisen tallaajan elämästä? Saa ja mieluusti jooko kommentoikaa tähän kirjotuksee miten on :) Mua kiinnostaa!