Hellou...
Voittekin varmaan arvata tekstin otsikosta, että vähästä aikaa oli vaihteeks vähän paskempi päivä.. Tänään muistu taas hyvin, miks mua ylipäätänsä kanssa vähän kuumotti mennä takas duuniin.. Ku mun lähiesimies (osastovastaava, tai mikä lie sitten onkaan... mutta ei koko talon esimies, joka mua keikoille soittelee) oli taas ihana piikikäs itsensä.. Ihan aamussa ei ollu mitää erikoista, sain hommat hoidetta ajallaan jne... ainaki lähes täysin.. Mulla katkee helposti ajatus, jos oon keskittyny johonki ja sit mut tullaan keskeyttämään... No olin sitten huoneessa, jossa oli kaks asiakasta, joita avustin aamutoimissa. Olin toista saanu hoidettua ja tein valmisteluja seuraavaa varten, niin kolleega tuli pyytämään kääntöapua yhden vuodepotilaan kanssa. Tietysti menin auttamaan, kun en omani kanssa ollut ehtinyt aloittaa. Siinä katkesi ekan kerran ajatus, etten muistanu hoitaa loppuun edellisen asiakkaan jälkien (vaatteiden siirtämistä siistimpään paikkaan ja viltin tuolilta sängylle siirtämistä ) siivoomista. Siinä sitten hoidin toisen asiakkaan ja lähin viemään roskia pois sekä pyykkejä pesuun, kun toinen asiakas pyysi päiväsalissa apua ja kolmas halusi aamupalaa.. Unohtuipa siinä sitten huoneen loppuun siivoaminen (kuten vesikulhon pois vienti, hansikaslaatikon vessaan siirtäminen sekä pari muuta yhtä pientä asiaa) aivan kokonaan.. Tätäkään ei tietenkään helpota, etten ole taas muutamaan kuukauteen ollut viimeksi töissä, joten jotkin pienet ykstyiskohdat saattavat näin ekojen päivien aikana unohtua.
Myöhemmin lounas aikaan kun olin ruokapöydässä syöttämässä paria asiakasta niin lähiesimieheni tulee luokseni ja antaa oikein kunnon läksytyksen tästä kyseisestä asiasta aika hyökkäävästi. Mulle riittää, että sanoo että homma jääny kesken voisit käydä hoitamassa, mutta se että saan läksytyksen asiakkaiden edessä ja talon esimiehen kuullen oli jo vähän noloa.. Enkä saanut oikein edes tilaisuutta selittää, miksi tämä unohdus oli käynyt. Eikä tästä mennyt kauaa kun kolleegani (sama joka oli aamulla pyytäny apua käännöissä) tuli hakemaan minut päiväsalista ja vei samaiseen huoneeseen josta esimieheni oli juuri valittanut... Oli siinä vaiheessa jo muutenkin vähän kurja olo, niin pistetään paremmaksi! Samainen esimies änkesi huoneeseen meidän perässämme ja yhdessä he sitten läksyttivät minua oikein kunnolla.. ja sokerina pohjalla talon esimieskin putkahti paikalle!! Tosin hän vain yrittäen toisen esimiehen kanssa yritti suplia tulevaa työlistaa, mutta hänen paikalla olonsa teki läksytyksen kuuntelusta vielä pahempaa.. Kun tilanne oli ohi, hain vesipullosta pari huikkaa vettä ja kiisin henkilökunnan vessaan paniikin laukaisemaa itkua peitellen.
Minulle ei ole helppoa ottaa muutenkaan vastaan rakentavaa palautetta, mutta tämä oli jo sarjassa poimitaan toisen mokia ja osotellaan niitä hiton isolla sormella. Varsinkin kun en saa lähiesimieheltäni oikeastaan muuta palautetta kuin negatiivista.. Huom!!!!! NEGATIIVISTA EI RAKENTAA!!! Sekin on oma kastinsa mutta ei kuulunut tähän yhteyteen.. Tästä syystä pelkään jopa vähän lähiesimiestäni.. hermostun jo siitä että hän tulee samalle osastolle, tai jos hänellä on jotakin asiaa minulle.. Mie oon samantien kuset housussa!! Säikähdin ja menin vähäksi aikaa siis jonkin sortin paniikkiin siitä, että kaksi ihmistä läksyttää mua ku pientä lasta karkkivarkaudesta.. En sano että sain paniikkikohtauksen, mutta paniikkiin menin vähänki aikaa ja miun oli pakko paeta vessaan rauhottumaan. Hetken aikaa siellä vollotetuani sain kasattua itteni ja palasin osaston puolelle, missä kolleegani tuli pyytämään anteeksi ankaraa lähestymistä asiaan. Olen samaa mieltä hänen kanssaan, että virheistä on hyvä heti huomauttaa että ne osaa välttää tulevaisuudessa. En voisi olla enempää samaa mieltä, ja arvostan, että minulle huomautettiin asiasta. En todellakaan ole täydellinen EDES töissä, ja tiedän sen. Huomaan itsekin joskus unohtavani joitain pieniä asioita, mutta yleensä ehdin korjata ne ennen kuin kukaa muu huomaa niitä. Tässä kyseisessä tilanteessa vaan mielestäni oli VÄHÄN väärä lähestymistapa.. Ainakin itse koin sen hyvin vääräksi. Okei, joskus olen hyvin herkkä ja tänään taisi olla vähän herkempi päivä, kun eeppinen väsymyskin vaivannut koko päivän.
Loppu päivän kuuntelin sitten vielä tähän päälle viittä äkäistä asiakasta jotka vuoronperään valittivat jostain, haistattelivat ja valittivat vähän lisää... Ei siis mikään kauheen mieltäkohottanut päivä ollu.. Työkaverin kanssa juttelin tästä tilanteesta sitten kahestaan, niin sanoi että kuulemma tätä tapahtuu muillekin.. Välillä vain tuntuu että aina kun tulee töihin niin saa melkein odottaa, että millon toi repii jotain sanottavaa mun tekemisistä.. Se on tosi inhottavaa ja se on yks syy miks joskus töihin meno on tosi epämiellyttävä ajatuski jo..
Töiden jälkee näin sitte vanhaa kaverii ja juteltii niitä näitä ja avauduin hälle tästä päivästä. Ei siitä kauheesti piristyny ku hetkeks, mut kotii ku pääs nii mieli oli taas samas pistees ku töistä lähtiessä.. Äitee ku tuli kaupasta kotii nii lähettii lenkille, mikä teki ihan hyvää.. Pääs tuulettumaan ja ajatuksia muualle ku puhuttii mun Jykylän kämppä järjestelyistä mitä oon vähän aikaa pyritelly päässäni. Illasta tässä sitten varmistin huomiselle vapaapäivälle mun parin kaverin näkemisen.. Tässä tulee kans omia huonoja puoliani esiin, ku haluisin jutella jolleki, mut sit en haluis vaivata ketää pahalla mielelläni, ku oon huomannu et tartutan sen helposti muihin sitte. Siks kirjotin tänää yllättävän pitkän tekstin tästä päivästä.. Ku välillä haluis pyytää jonku yästävän huomioo, mut samalla en haluu olla mitenkää huomionhakija.. AARRGGGG... Harmittaa sen verran ettei tässä enää tuu ees mitää järkevää ajatustakaa mitä kirjottaa.. Ehkä vaan painun nukkumaan ja yritän päästä tästä päivästä.. Huomenna uus päivä ja toivottavasti helkkarin paljon parempi...
musa osuus ny jää koska fuck that shit... Tätä mä valitettavasti olen huonompana aikanani, vaikka oikeesti en kyl pyydä sitä anteeks.. tällanen oon piste.. mut joo nukkumaan ennen ku ottaa liikaa päähän. MD kuittaa, öitä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti