Pitkän postauksen varoitus! :)
Oli paljon asiaa..
Perjantaina oli paljon helpompi ja kivempi mennä iltavuoroo, ku olin toisella osastolla ja edellisenä päivänä vähän kohdannu sunnuntaista traumaani. Olin kanssa saman työkaverin kanssa vuorossa nii juttelin vähän lisää sen kanssa, ja meil oli muutenki rento ilta :) Illasta tulin sitten kotiin ja kattelin taas vähän Sinkkuelämää koneelta, laitoin seuraavan päivän eväät kasaa valmiiks ja menin ajoisa nukkumaan... Vain valvoakseni aina vähän päälle yhteen asti sängyssä pyörien pää täynnä kaikkea, mikä on millään tasolla mietityttäny mua viime aikoina. Miks joku ystävä reagoi jotenki johonki tilanteeseen, joka tapahtu jonki aikaa sitten, saanko varmasti maksettua kuun vaihteessa tulevilla tuloilla molemmat vuokrat ja laskut, jääkö mulle itelleni siitä rahaa että pääsen vihdoin kotiin käymään kesän ainoaa viikonloppu vapaatani, miks jotku kaverisuhteet pitää olla niin jänniä ja monimutkasia jne...
Tää oli ihanan sulonen ajatus vielä tossa muutama kuukaus takaperin, onhan se vähän vieläkin. Tällä hetkellä vaa miettii, kenen unissa mie sitten muka olisin? Kuka pilaa miun treffit Nukkumatin kanssa?? >.<
Eilen aamulla heräsin sitten pitkästä aikaa varmaan huonoimpaan päivään, melkee ikinä! Koko aamu meni ihan koomassa, olin kuitenki ajoissa omassa aikataulussani. Lähin ajoissa pysäkille, mutta mun tuurilla bussia ei näkyny.. Kattelin sitten siinä luurista,et millon seuraava tulis.. No koska rakas viikonloppu liikenteemme täällä Espoossa toimii nii mahtavsti nii mulla tuli vasta 20 minuutin päästä seuraava ja jouduin kävelee loppumatkan töihin. Suomeks, miun piti sitten soittaa töihin että tuun n. 15-20 minaa myöhässä. Olin about sen verran myöhässä ku töihin pääsin mut onneks eka puoltuntii aamusta on raportin vastaan ottoo sekä hoitojakoa, ettei sillee mitään niin kriittistä :) Duunipäivän olin sitte nyrkkeilysäkkinä, kynsien terottimena sekä yleinen vihan kohde.. Meillä oli puolella osastosta huono päivä ja sen seurauksena kuuntelin sitte koko aamupäivän ilman sen suurempia syitä haistattelua, haukkumista ja epämääräistä päin naamaa huutamista sekä otin parista nyrkistä ja kynsistä... Enempää en voi kertoo, mut en jaksaiskaan.. Tänää tarkistin kyljet nii ei ollu sentää kynsistä jälkiä.. Onneks oon ruvennu käyttää liiviä, työpaidan päällä, nii ku yks asiakas otti multa nyrkillisen nahkaa kynsineen (mikä muuten sattu nii et melkee huusin) kiinni, nii ei tehny mitää vahinkoo.. Jos ei olis ollu sitä, nii varmaa olis iho paidasta huolimatta menny rikki..
Töistä mua tuli sitten faija hakeen isovanhemmille syömään. Oli kivaa nähä mummii ja pappaa, mut samantien ku istuin autoon, nii tuntu et olisin vanhentunu 10 vuotta.. Ku tottunu "olemaan" aikusempi ku oikeesti olen, ku oon faijan seuras.. Mä en oo sillee sen kanssa koskaa kunnol saanu olla lapsi, vaan mun on pitäny kasvattaa itteeni hänen takiaa tosi paljon. Oli siis koko ajan sellanen inhottava teeskentely olo ja olemus.. Ärsyttää, ku en voi omalle biologiselle vanhemmalleni (tai isovanhemmille myös tässä tilanteessa) olla aito ja oma itteni, mut aina ku oon laskenu mun muureja, nii oon pettyny verisesti ja loukannu itteni siinä samassa. Tän takii mm. oon pitäny ny nää faijan näkemiset oikeestaa vaan pakollisissa määrissä, koska se on vaa yksinkertasesti niin väsyttävää.. Seki et ku olisin toivonu ihan pienesti et faija olis osottanu vähän enemmän kiinnostusta miun asioita kohtaan - onhan se mun isä! - nii se istu vaa telkan ääressä melkee sen koko ajan ku oltiin moikkaamaassa isovanhempia. Enemmän puhuin sitte mummin ja papan kanssa, joita sitten oikeesti kiinnosti, miten miul on Jykylässä menny tai duunissa.. Musta on ehkä jopa surullista että lapsen/nuoren/nuoren aikuisen pitää ahdistua oman vanhempansa läsnä olosta ja joskus tämän takia masennella tai juosta psykologilla (kyllä, sielläkin on tullu joskus käytyy, mutta siitä oli apua :) ) vaan että jaksaa kattoo sitä n. kolme pakollista kertaa vuodessa..
En keksiny tälle parempaa väliä mutta sopii ainakin jokseenkin tuohon äsköseen. Mutta mie oo sitä mieltä, että tää on niin totta, ja oon alkanu joidenki tiettyjen ihmisten kanssa alkanu ajattelmaankin näin! HUOM! Vain joidenkin, en siis kaikkien. Ja tavallaa tää on antanu myös vahvuutta kohdata tilanteita, missä näin on käyny.
Mie oon alkanu oppii tuntee oman arvoni, ja osaanki jo arvostaa itteeni sen verran, että voin sanoa itteäni aika vahvaks ihmiseks mm. siks koska oon kokenu paljon kaikkea satuttavaa ja silti ulospain vain hymyilly, vaikka sisäisesti vaan huutanu tuskasta ja itkeny verisiä kyyneleitä. Jokaisessa, toistan JOKAISESSA meistä on omat heikkoutensa, mutta kun ne tiedostaa, niiden kanssa voi työskennellä. Hyvässä lykyssä ne voi kääntää silloin vanhvuuksiksi tai ainakin niiden tueksi :)
Tänään sitten olin vikaa päivää duunissa ennen leiriä. Olimpa nyrkkeilysäkkinä taas!Mua alko itse asias naurattamaan jopa, ku pappa mätki kylkeeni omassa ärtyisyydessään. Muuten ihan jees aamu, oli rento meininki muiden hoitajien kanssa, eikä ollu kiire tehä hommia. Töiden jälkee näin vanhaa ystävää, vaihettii kuulumisia ja tällasta. Sitte tulin kotiin pakkailemaan ja päivittämään tekoälyni :) On taas kiva kattoo peilistä ku sieltä kattoo tutumpi naama vastaan! Punasessa on vaa jotai nii voimauttavaa mulle <3 Koen olevani taas enemmän oma itseni, ku ei tuo harmaata lähentelevä oma värini puske tuolta alta huomionkipeenä. On kyllä ihmeellistä miten, itsevarmuus voi olla liitännäinen hiustenväriin. Aamulla ku katoin viel peilii, nii koin jonkilaista häpeän ja ketutuksen välimasstosta olevaa tunnemyllyä. Ku olin saanu ny illasta tukan kuivaks nii olin oikee leuka pystyssä ja silmissä normaali pirteä pilke :) Tässäki taas huomaa kuinka mediasta tulevat ulkonäköpaineet vaikuttaa.. Mutta siitä joskus toiste :D
Tässä miun mielestä jokaselle naiselle sopiva ohje :) Ite tykästyin ku löysin ja siitä sainki intoa värjäämiseen taas sekä lisää mainittavaa tähän blogiin. Tähän tähdätään ;)
Lopuks vielä perinteinen parin päivän hitit:
Irina - Kymmenen kirosanaa
Fall Out Boy - My Songs Know What You Did In the Dark
Bon Jovi - It's My Life
Tik tak - Paha sana
MD kiittää tältä iltaa :)
hienosti olet kirjoittanut ja tärkeistä asioista! jatka samaan tyyliin :)
VastaaPoistaKiitos :) Haen vielä vähän tätä uutta linjaa kirjoituksiini, mutta se alkaa hyvin hahmottua. :) Asiasisältöäkin vähän alan muokkaamaan, niin etten enään aivan puhtaasti kirjoittele pelkästään päivien touhuiluistani.
VastaaPoista