Musiikki, mun elämäni ja elinvoimani

Pari päivää taas hurahtanu. Eilen en jotenki saanu fiilistä kirjottamiseen, nii kirjottelen vasta tänää.. Hauduttelin kanssa tän kerran teemaa vähän lisää, et sain jotain punasta lankaa ajtukselleni. Eilen ja tänää kärsiny jännistä mood swingeistä, nii elkää ihmetelkö :D

Eilen heräsin aamulla yhentoista aikaa aika normaalisti ja siitä päivä lähti rullaamaan. Osallistuin bänditreeneihin laulu vahvistukseks ja iltaohjelmassa olin esilaulajana mikin kautta, aika monessa biisissä. Illalla pääsin kanssa saunaa pitkästä aikaa ja olin ihan taivaassa! Täs leirikeskukses missä ollaan, on mun mielestä ehdottomasti parhaat ruoat ja sauna. Siks olin tosi ilonen, et tän kesän vika leiri on täällä :) Kanssa aika semi helppo ryhmäki nii kiva olla täällä muutenki. Aikataulu näin apparille (apuohjaajalle tai yömörölle kuten ite sanon :D ) ollu aika rento ja löysä, nii ei tarvii ihan paahtaa koko ajan tukka putkella tekemässä ja menemässä, mutta intensiivistähän tämä on.. Katoin kanssa eilen omalla vapaa-ajallani varmaan maailman mahtavimman elokuvan!!!! Rock of Ages <3 <3 <3 Siis jos yhtää kuuntelee rockia, diggaa musikaalista yhtään ja no vähän romanttisuuttaki siinä oli nii ai että!!! -huokaisee ihastuksissaan ja pyörtyy lattialle -

Tänää sitten ollu tällanen aika semi kyrpä-otassa-kaikki-vituttaa-miehet-voi-painuu-syvimpää-helvettiin-oon-ihan-paska-ihminen-miks-mun-pitää-olla-nainen huono päivä... Eli ei oikein mitää sen spessumpaa kerrottavaa tästä päivästä.. Se oli ihan kivaa ku oli, että oltii tänää pari tuntii riehumassa ja juoksemassa ulkona, ku aurinko paisto. Viimeset muutama päivää ollu viilee ja tullu vettä, nii nautittii oikee kunnolla sitte :)

Mua alkaa jo melkee huolestuttaa tää mun teen juonnin määrä :D Vedän sellasta seittämää kuppii päiväs et pysyn tolpillani :D Mitenköhän selviin kotona sit? Mut hei, ainaki tykkään siitä :)

 Tässä somasti sovussa miun ihan omat vanhat oman riparin rukoushelmet ja tän leirin ihan uudet, jotka on mahollisesti miun viimeset. En tiiä teenkö seukku hommia enää ens kesänä.. Saatan ehkä leirin kaks käydä nykäsemässä.. Kuka tietää. Kuvassa siis oikeella miun vanhat ja vasemmal uudet.

Miulla olis tän illan aiheena ylläripylläri musiikki, kuten tekstin otsikosta voi päätellä. Oon jo aikasemmissa teksteissä kertonu miten joihinki asioihin ja tilanteisiin musiikki on mulla vaikuttanu, mutta nyt ajattelin avata et mihin kaikkeen ja millä kaikilla tavoilla se oikeesti vaikuttaa ja on vaikuttanu mun elämään.

Sillon ku olin pieni, äitee soitatti melkee aina kotona ollessaan musiikkia, ihan vaan joko radiosta tai sitten jotain tiettyä levyä. Siitä oon itelleni oppinu tässä "aikuusiässä" että itellä kanssa napit korvissa tai koneesta/radiosta soitan musiikkia kun oon kotona. Se on mulle tuttuuden ja turvallisuuden elementti. Siks aina ku oon menny jonneki uuteen paikkaan, yövyn uudessa paikassa, mua jännittää joku tai vastaavaa (tai käytännössä myös ihan muuten vaan lähes koko ajan) nii miulla on napit korvissa ja kuuntelen musaa. Mitä ny mp3:sta sattuu soimaa tai sit jotai tilanteeseen sopivaa :)

Sillon ku olin kans viel pieni nii meillä oli koira joka oli mule ku sisko. Se oli pentu ku mie tulin maailmaan, käytännössä siis kasvoin sen kanssa ensimmäiset vuodet elämästäni. Siitä tuli enemmän ku perhettä. Sitte hän tuli vanhaks ja tuli ties mitä terveysongelmia ja Piuku kulta piti lopettaa </3 mä surin sitä varmaan vuoden verran, kuunnellen musiikkia ja piirtäen.. Se oli (ja on jääny vieläki voimassa olevaksi) miun tapa käsitellä se suru mitä aikuinen ei osannu käsitellä miun kanssa.

On myös paljon mitä oon käsitelly musiikin kautta. Olin helppo teini ja kuuntelin ihan helvetisti metallia, rokkia ja kaikkee mahollista raskasta ja painavaa. Sydän suruihin kulutettu nyyhky musaa enemmän kuin laki sallii. Hämmennykseen omien tunnetason ongelmien kanssa kuunneltu kunnon aggressio musaa kuntosalin juoksumatolla. Ihastuksiin kuunellu kaikkee rakkaus musaa ja sit ku se vaivaa, mietyttää tai on menny puihun nii jatkan sitä jonain itsekidutuksena, jollai ajatuksella "avasin ittes taas jolleki ja mokasit nii kärsi nyt sitte". Musan suhteen oon siis aika masokistinen välillä.. Mulla on siihen sellanen viha-rakkaus-suhde. Se voi olla mulle siis jotain niin voimauttavaa ja parantavaa sekä paljon tuhoa tekevää.. Musa on kanssa niitä harvoja asioita mikä voi saada miut itkemään nykyään. En sillee leffoista tai tällasista, mut musalla mut voi saada kyynelehtii..

Mut myös paljon hyvää on tapahtunu kiitos musiikin. Mie oon saanu sitä kauttaa seukussa ja Jykylässä paljon kavereita. Miun Jykylän parhaatkaverit löysin molemmat tavallaan musiikin kautta. Katsu opiskelijabileiden basson jytinän kautta ja Humppiksen karaoken ja ns. "istumismusiikin" (mitä baarissa ny yleensä soitetaan kun porukka istuu siel iltaa) kautta. Pääasiassahan miun kaveripiiri kasaantuu ihmisistä, joita kutsun musaporukoiks, eli ihmisistä, jotka on muusikkoja tai muuten tekemisissä musan kanssa.

Mie oon nyt alku vuoden aikana tavallaan löytäny sen todellisen itteni, joka on täynnä elämäniloa ja riemua, on enemmän ilonen ja positiivinen nykyään jne. musan kautta. Mä en kadu hetkeekään sitä, että uskaltauduin nolaamaan itteni täydellisesti ekan kerran ku kunnolla lauloin karaokee. 

Musan myötä, miten paljon sitä kuuntelen ja tuotan ite laulaen mukana, jameilla, karaokes, tääl riparil ja muutenki seukussa, oon kanssa alkanu oikeesti ELÄMÄÄN. Oon rehellisesti alkanu nauttimaan joka hetkestä mitä elämä tuo tullessaan, arvostan joka hetkeä. Oon kanssa alkanu elään elämääni nii et jos huomenna tulis noutaja nii ei tarvis harmitella, ku ei osannu nauttii elämästä. Tästä menee iso kiitos Humppikselle, joka tässä kevään aikana opettanu mulle tän jalon taidon :)

Oon kanssa täällä riparilla huomannu, että hallitten jokseenki paremmin nykyää miun lauluäänen. Normaalisti tässä vaiheessa viikkoa mulla olis kurkku kipeenä ja käheenä, koska suurin osa meidän veisuista on sen verran urpoista sävelajeista et ne on vaikee olla laulamatta kurkulla. Nyt on ollu sit paljon helpompaa muokata oman äänen äänialaa biiseihin sopivaks. Okei, asiaan on voinu vaikuttaa myös se et meil on paljon nuorisotyötä tekevä kanttori mukana joka osaa muokata sitä helpomman laulettavaks. Mut stemmojaki haettii leiriläisten konfikseen tulevii biiseihin, nii ei tarvinnu kauaa kanttorin viedä esimerkkiä ku sain kiinni. :) Hihiii, kehitystä on siis mahdollisesti tapahtunu! :) Jippiiii <3

Tässä teille vähän sitten taas musaa <3 

Poison - Nothing But a Good Time

Joan Osborne - One of Us

Foreigner - I Want to Know What Love Is

Katutaiteilija - Tällaista tänään

Haloo Helsinki - Maailma On Tehty Meitä Varten

Paramore - Misguided Ghosts

Indica - Pahinta Tänään

Ellie Goulding  - Figure 8

Pussycat Dolls - Hush Hush; Hush Hush

MD kiittää ja kumartaa jälleen.